Ystävyys on jotain täysin käsittämätöntä, sillä jonkun kanssa sitä vain homma luistaa vaivattomasti ja toisen seurassa on hyvä olla huonoinakin päivinä. Näin äitinä oon huomannut, kuinka helppoa on puistoissa ja kerhoissa tutustua muihin äiteihin – muutamasta on mulle tullut tosi hyviäkin ystäviä ajan myötä. Tuskin mikään muu elämäntilanne luo ystävyyssuhteita näin tehokkaasti aikuisiällä kuin lasten saaminen! Onko teille kertynyt ystävyyksiä äitiyden kautta?
Jos vielä sattuu niin hyvä säkä, että lapsetkin on suunnilleen samanikäisiä ja -henkisiä, on yhdessäolo vaivatonta, mukavaa ja erityisen voimaannuttavaa, kun omille kokemuksille saa vertaistukea. Mulla sattuu alle kilometrin päässä asumaan yksi tällainen ystävä, johon tutustuin ekavauvakerhossa, ja jonka Elsa-tyttö on Mineaa vain kaksi kuukautta vanhempi. Vaikka välillä tytöt nahistelevatkin, on leikki useimmiten sopuisaa ja tytöt löytää vähän väliä jostain nurkasta kikattelemasta. Jotenkin näillä kahdella jutut vaan osuu täydellisesti yksiin, kaikki pitää matkia perässä jos toinen keksii jotain uutta.
Usein tyttöjen toheltamiselle saa itekin nauraa vieressä, ja parhaita on niin sanotut vakavat keskustelut. Tänään ensinäkeminen oli esim tätä laatua: ”Vieläkö siellä ulkona ukkostaa?” ”Enää ei näkynyt ukkosta, mutta joo-o kyllä se kovasti tänään jyrisi.” ”Oli kovia pamauksia taivaalla!” Tästä myöhemmin jatkettiin keskustelemaan koulusta ja ties mistä muusta, mitä me äitit ei oltu kuulemassa. Ihanat pienet, tärkeät höpöttäjät juttuineen!
Tyttöjen ystävyys alkoi jo reilu puolen vuoden iässä, ja mahtavaa olisi jos se säilyisi aikuisuuteen. Ja miksei säilyisi? Usein se on tässä vaiheessa vielä aika pitkälti meistä vanhemmista kiinni, kuinka tiuhaan yhteyttä pidetään, ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että oma päivittäinen kaveripiirini koostuu vain perheellisistä naisista. Kaipa sitä olisi puistossa rähjääntyneenä, yönsä valvoneena ja uhmaikäisen kanssa kahvin lomassa taistelevana äitinä vähän tylsää juttuseuraa lapsettoman uranaisen silmissä, mene ja tiedä?
Kyllähän se niin on, että samanlaiset elämäntilanteet tuo ystäviä ja valitettavasti on niin, että jotkut ystävyydet päättyvät, kun elämäntilanne muuttuu. Nuorempana ajattelin, että aikuisena ei enää ystävystytä, että olisi niin monimutkaista lähteä selvittämään elämäänsä jollekulle, mutta aikuisena ystävystyminen onkin helpompaa kuin nuorena. Samanhenkiset ihmiset löytyvät helpommin ja parhaimmat/syvimmät ystävyyteni ovat syntyneet vasta aikuisena.
En niinkään tiedä, ovatko äidit lapsettomien (meitä on muitakin kuin uranaisia 🙂 ) mielestä tylsää juttuseuraa, mutta ei ne puheenaiheet niin kovasti kiinnosta, kun ei ole omaa kokemusta eikä kiinnostusta lapsijuttuihin. Se on myös niinkin päin, että meidän lapsettomien kanssa on perheellisten vähän hankalaa puhua, kun perheelliset eivät ole kiinnostuneet meidän jutuista. Toki tuon ymmärtääkin ja sama koskee esim. sitä, että alan selittää jotain työjuttua eri alalla olevalle. Kollega ymmärtää mun jutut, mutta eri alalla oleva ei niinkään.
Mun kaveripiirissä on sekä perheellisiä että lapsettomia ja jos kyseessä on parhaat ystävät ja hengenheimolaiset, niin silloin on ihan sama, mikä elämäntilanne on, koska ystävyys säilyy joka tapauksessa.
Ihan totta joka sana mitä kirjoitit! On mullakin hyvät ystävyydet säilyneet erilaisista elämäntilanteista huolimatta, vaikkakin näkemiset on ehkä jonkin verran harventuneet, kun tää mami ei enää niin paljon bileissä juokse :).
Söpöjä kuvia hyvistä ystävistä <3. On totta, että vaatiihan se aikuisilta yhteydenpitoa, jotta lastenkin kaveruus pääsee syventymään.
Kiitos Kanneli :)!
Ihania pikkumimmejä <3 niin suloisia kuvia ! ja voi vitsi mikä rikkaus jos kaverukset pysyy ystävinä aikuisiälle saakka !
Sitä kyllä mäkin toivon, että edes jollain tasolla tyttöjen yhteys säilyy! Itellä ei taida olla yhtään noin pitkäaikaista kaveria..
Ihanat ystävykset 🙂
Minä olen saanut muutaman ihanan ystävän tästä meidän pihapiiristä lasten myötä.
Ihania tyyppejä kertakaikkiaan.
Aurinkoista viikkoa!
Kyllä siellä hiekkalaatikon reunalla kummasti tutustuu kun päivittäin siellä istuskelee :). Muuten sitä tulee aika harvoin juteltua tuntemattomille..
Ihana kirjoitus tytöistä <3
<3 <3