Selailin eilen läpi kulunutta vuotta 2015, ja tippahan siinä meinasi tulla linssiin kun ajattelin kaikkea tapahtunutta sekä suurella ilolla että haikeudella. Vuoden aikana meidän elämäämme on ehdottomasti eniten mullistanut Nooan syntymä, mutta pienet arkisetkin asiat tuntuu näin taaksepäin muisteltuina jotenkin niin kaukaisilta ja peruuttamattomasti taakse jääneiltä. Raskausmaha, alkuvuosi kun oli kaikki aika maailmassa vain Minealle, ihanien ja niin tärkeiden ystävien kanssa nauretut naurut, vauvantuoksu, epävarmuus.. Vuonna 2016 edessä on taas omat haasteensa ja ilonaiheensa, mutta nyt tuntuu siltä, että tahtoisin vielä pitää kiinni edellisestä vuodesta jos vain voisin! Harmittaa, etten loppuvuodesta ole pystynyt ihan siihen, mitä itseltäni olisin toivonut, mutta kevättä kohti tiedän väsymyksen helpottavan, lasten nukkuvan paremmin (toivottavasti!) ja aion panostaa omaan hyvinvointiini tinkimättä kuitenkaan keneltäkään muulta. Lupaan kokeilla vähintään yhtä uutta harrastusta, syödä vähemmän sokeria ja olla tyytyväisempi myös itseeni.

Koska vuoteen mahtuu niin paljon hyvää ja ilon aihetta, keräsin kuukauden kohokohtia kahteen eri postaukseen. Toisen osan julkaisen huomenna mutta kurkistetaanpas ensin alkuvuoteen!

TAMMIKUU

Tammikuussa olin vielä vahvasti raskaana, uudessa blogikodissa, jaoin raskausajan asukuvia ja voin loistavasti, siitäkin huolimatta että mahaa supisteli melko tiheään tahtiin. Yritin syödä vähän terveellisemmin, Minean kanssa harjoiteltiin luistelemista ja jaoin vähän laajempaa kuvakulmaa meidän kodista. Even kanssa otettiin myös raskauskuvat, siltä varalta että synnytys käynnistyisikin ennenaikaisesti niin kuin Minean kohdalla. Postaus raskauskuvineen nousi viime vuoden top 3:seen.

HELMIKUU

Helmikuussa Mineasta tuli innokas kerholainen, ja jo seuraavalla viikolla heräsin lapsivesien menoon ja samana päivänä syntyi Nooa, meidän täydellinen poika. Ensimmäiset pari kuukautta saatiin viettää mitä täydellisintä nelihenkisen perheen arkea, nuuhkittiin ja pussailtiin uutta tulokasta joka välissä ja rakastuin perheeseeni vähintään sata kertaa päivässä. Liikutuin kyyneliin muun muassa siitä, että meidän lapsi todella nukahti ilman tuntien jumppaamista ja sitterillekin oli vihdoin käyttöä. Helmikuun lopussa juhlimme myös Minean 3-vuotissynttäreiden ensimmäisen kattauksen, ja julkaisin viime vuoden suosituimman postauksen, ohjeen herkulliseen mansikka-valkosuklaakakkuun.

MAALISKUU

Onnenkupla sen kun kasvoi kasvamistaan, yritin ottaa lapsista mahdollisimman paljon kuvia, etten unohtaisi niitä täydellisiä hetkiä, joita elin. Möhiksestä tuli ristiäisissä Nooa, ja leivoin toisen ja kolmannen kakkukattauksen Minean synttäreille. Nooan kanssa sujui vielä ihanan leppoisasti, mutta harmittelin kun Minean kanssa sai päivittäin vääntää pienistä, turhista asioista. Toivoin elämän jatkuvan yhtä kivasti jatkossakin, kirjoitin postauksen aiheesta ja sain ensimmäistä kertaa paljon kritiikkiä ajatuksistani. Arki meillä jatkui tavalliseen tapaan, esittelin Minean balettiharrastusta, meidän virpomisreissun ja ajattelin joka päivä, kuinka tahtoisin kertoa ystävilleni miten käsittämättömän tärkeitä he ovat meille, mutta tilanteet ei koskaan tuntuneet sopivilta tai en yksinkertaisesti saanut itsestäni sitä irti, että olisin pystynyt sanomaan sen ilman tunnekuohua. Toivottavasti ymmärrätte kuinka arvokkaita olette <3

HUHTIKUU

Huhtikuussa ylistin Nooan unipussia, jonka ansiosta yöt sujui meillä melko leppoisasti – imetyksiä oli parin tunnin välein eikä väsymys vielä painanut juurikaan. Pyöräiltiin sadekeleillä, kyläiltiin Kertun kanssa puolin ja toisin, skoolasimme blogiporukalla elämän ihanuudelle ja arki oli yhtä puistoilua – siitäkin huolimatta, että tämä postaus sai kommenttiboksin kiehumaan ja ihmiset ajattelemaan meidän elämän olevan liian menevää. Esittelin sekä puistoäidin että Minean asuja. Huhtikuussa alkoi myös Nooan itkuisuus, joten päätin aloittaa maidottoman dieetin. Maidottomaan ruokavalioon tottui onneksi nopeasti, eikä herkuistakaan tarvinnut tinkiä kun ystävä vinkkasi esim tämän herkullisen suklaakakkuohjeen.

TOUKOKUU

Toukokuussa maidoton mukikakku käytännössä pelasti arkiaamuni, ja vappuna taisin ihan tarkoituksellisesti syödä munkkiöverit. Yritin jälleen löytää omaa tyyliäni raskauden jälkeen, ja kevätaurinko houkutteli viettämään enemmän aikaa kodin ulkopuolella. Edelleen tavattiin jatkuvasti ystäviä, muun muassa puistoherkuttelun merkeissä. Nooa oli edelleen kovin itkuinen ja päädyimme jo toistamiseen etsimään apua vyöhyketerapiasta. Onneksi kuun loppupuolella elämää saapui piristämään loistava uutinen siitä, että arpaonni oli suosinut meitä ja saimme kauan odottamamme tontin!

KESÄKUU

Kesäkuu jatkui aika pitkälti ystävyyden teemalla, oli Essin tytön ja Even Lillin synttärit ja treffailtiin muutenkin paljon eri kokoonpanoilla. Lahdessa käytiin moikkaamassa mun kummipoikaa veljineen ja juhannus meni Heinolassa ystävien hyvässä huomassa. Teimme koko perheen laivareissun Tukholmaan Junibackeniin, ja alkukuusta kirjoitin yhden rehellisimmistä ja avoimimmista postauksista. Postaus elämän tärkeysjärjestyksistä pääsi myös viime vuoden luetuimpien kärkijoukkoon.

MITÄ PARHAINTA UUTTA VUOTTA 2016!! Mä yksinkertasesti toivon tavallista arkea ja samanlaista onnenkuplaa kuin tänäkin vuonna <3