Nooan sairastettua nyt kolmatta päivää voin hyvin todeta, että kyllä se todella näyttäisi niin olevan, että sisarustartuntana vesirokko tulee seuraavalle paljon pahempana! Jos Minealla oli ne parikymmentä näppylää, jotka ei edes kutissut tai nostanut kuumetta, niin Nooalla on vesikelloja kaikkialla. Niitä on tänään löytynyt jopa jalkapohjista, ja jo aiemmin näppyjä tuli päähän, suuhun, korviin jne eli todellakin ihan kaikkialle. Nooan olo on eilen ja tänään ollut muutenkin aika surkea, kun näppylät kutittavat ja kuumetta on ollut kolme päivää putkeen. On varmaan sanomattakin selvää, ettei yötkään ole menneet kovin hyvin, ennemminkin voisi sanoa, että öisin on enemmän valvottu kuin nukuttu..

Näppylöiden kutinaan ollaan testailtu apteekista vesirokkoon tarkoitettua viilentävää vaahtoa ja kaapista sattui valmiiksi löytymään sinkkivoidetta, jota yksi teistä suositteli kommenttiboksissa. En tiedä, onko kummastakaan ollut juurikaan apua, Nooaa selvästi kutittaa, mutta pieni ressukka ei osaa oikein raapia ja vain valittaa itkemällä tukalaa oloaan.

Lapsilla ihme kyllä kuume ja huono olokaan ei yleensä vaikuta siihen, miten päivällä jaksaa touhuta. Nooa otti yhdet ylimääräiset päiväunet, kun unet on olleet niin katkonaiset, mutta muuten poika on koittanut parhaansa mukaan leikkiä lempijuttujaan. Meiltä löytyy melkein samat lelut nyt kuin aikoinaan Mineankin ollessa pieni, mutta kyllä pojat vaan on poikia ja löytää hetkessä ne auto-, -työmaakone- ja pelastusajoneuvolelunsa. Yhtäkään ns tyttöjen kirjaa Nooa ei ole kaapista hakenut, vaan uudelleen ja uudelleen luetaan yhtä ja samaa autokirjaa, jonka sivuilta löytyy muutama erilainen kuorma-auto. Nooa kääntelee sivuja, osoittaa kuvaa ja kysyy ’tämä’, mä vastaan auton nimellä ja Nooa toistaa ’au’. Ulkona liikuttaessa tavalliset autot ei herätä erityistä kiinnostusta, mutta vähänkin normaalista isompi tai äänekkäämpi menopeli saa pojan pään pyörimään ja toistelemaan ’au, au, au’. Itselleni en voi tästä kunniaa ottaa, vaan kyllä se taitaa vaan niin olla, että autohommat on pojilla geeneissä ja ne omaksutaan ihan opettamattakin. Ei Minealle ole koskaan luettu yhtä ja samaa autokirjaa kymmentä kertaa päivässä, hyvä jos autot kiinnosti juuri ollenkaan.

Yleensähän se menee juuri niin että kaikki hommat kasautuu samaan aikaan, eikä tänäänkään ole ollut poikkeus. Meillä oli jo aikoja sitten sovittu tämän meidän asunnon kauppojen allekirjoitus ostajan pankkiin tälle päivälle, joten pariin kertaan saatiin miettiä, miten Nooan kanssa tehdään kun poikaa ei vesirokkoisena oikein voi yleisiin paikkoihin viedä. Mietimme jopa juoksevamme allekirjoittamaan autosta käsin vuorotellen pankkiin niin että toinen on sillä aikaa Nooan kanssa, mutta lopulta pankkivirkailija sanoi, että voisimme tulla kaikki käväisemään paikalla pikaisesti, kun konttoritilat oli remontissa ja pääsimme kätevästi sivukäytävältä pyörähtämään neukkarissa. Pientä säätöä joo, mutta kaupat on nyt tehty ja enää puuttuu meiltä koti, johon muuttaa ensi kuussa. Kaipa sekin vielä järjestyy, ja jos ei niin sitten reissataan vaikka koko kesä, hah!