Miten musta joskus tuntuukin, että ihan jo pelkkä ajatus reissaamisesta lasten kanssa saa hikikarpalot otsalle, kun etukäteen voi jo kuvitella, millainen härdelli on tiedossa. Pitkät automatkat on itsessään ihan oma juttunsa, mutta siihen vielä päälle sata ja yksi paikkaa nähtävänä ja vähintään yhtä monta aktiviteettia koettavana. Just tältä musta tuntui vielä eilen,  kun olin kolme edellistä yötä valvonut käytännössä kokonaan nuhaisen ja yskäisen Nooan kanssa, sama tauti näytti tarttuneen myös Mineaan ja viimeisenä tunnelmannostattajana mä mursin pikkuvarpaani. Löin jalkani eteisessä odottaviin Nooan rattaisiin, varvas turposi ja mustui samantien ja tuntui aralta kävellä tai koskea. Vieläkin kenkä jalassa käveleminen tuntuu inhottavalta, ja väri varpaassa on muuttunut tummasta lilaksi, mutta toivon että parin päivän päästä kipuilut varpaassa on mennyttä, ja ehkä jopa pääsisin taas lenkkipolullekin.

Kaikista merkeistä huolimatta meidän reissun eka päivä on sujunut aika loistavasti. Kävimme yhden yön vierailun verran Nikon tädin luona tässä Turun lähistöllä, ja nyt ollaan kotiuduttu hotellilakanoihin. Saatiin aivan mahtavana yllärinä upgreidaus hotellihuoneeseen, ja nyt asumme niin tilavasti, että voisin hyvinkin tottua hotellielämän helppouteen valmiine aamupaloineen ja huonesiivoojineen. Minea tuossa yhtenä päivänä tällä viikolla ehdottikin, että voisimme hankkia meille kotiin palvelijan niin kuin prinsessoillakin niin itse voisimme aina vaan leikkiä. Jep, täytyy varmaan laittaa joku lottokuponki vetämään ja seuraavaksi vain odotella täysosumaa!

Huomenna meillä olisi edessä ainakin Muumimaailma ja ehkä vielä yhdet iltauinnit. Saimme tänne Caribiaan mukaan ystäväpariskunnan, mikä on ollut valtava helpotus kun Mineallekin on leikkiseuraa . Mä alan nyt olla totaalisen poikki päivän uintireissusta, joten toivottelen kaikille mitä mahtavinta juhannusta, ja muistakaahan juhlia turvallisesti!