Tästä se lähtee, uusi ja toivottavasti astetta kiireettömämpi arki. Useimmilla varmaan starttasi koulut ja päiväkodit viime viikolla, mutta me on aloiteltu vähän hitaammin, kun ei ole vielä täysin itsekään sisäistänyt ajatusta syksystä. Oon viestitellyt Minean kerhopaikkaan tyyliin katellaan nyt milloin aloitellaan, jotenkin koko ajan ajatellen että arki alkaisi vasta syyskuun puolella kun ei vielä olla saatu kokea kesääkään.
Viime keväänä Minea kävi tuossa meidän lähellä seurakunnan järjestämässä ilmaisessa kerhossa. Kerhoa oli kaksi tuntia pari kertaa viikossa, ja sen lisäksi perjantaisin oli mahdollisuus käydä lapsiparkissa. Itse kerhoaika tuntui mulle täysin hyödyttömältä, koska ehdin viedä Minean, tulla kotiin syömään aamupalan ja syöttämään Nooan ja lähteä hakemaan Mineaa kotiin. Kerhopaikkaa kuitenkin alunperin haettiin siksi, että Minealla olisi mahdollisuus leikkiä ikäistensä kanssa, joten siinä mielessä se toimi.
Ennen mun äitiyslomaa Minea kävi yksityisellä perhepäivähoitajalla, johon me oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. En tiedä oltaisiko me jatkettu hoitoa osa-aikaisena myös Nooan syntymän jälkeen, mutta mulle se oli täysi yllätys, ettei Kelalta saakaan tukea yksityiseen hoitoon silloin kun vanhempi on toisen sisaruksen kanssa kotona. Kunnan tai kaupungin päiväkodissa lapsi voisi olla vaikka täysipäiväisesti, mutta yksityisellä puolella ei ollenkaan, eikä käytännössä osa-aikaisesti kaupunginkaan perhepäivähoitajalla. Tässä kohtaa niin sanottu subjektiivinen hoito-oikeus ei toimi ihan niin tasa-arvoisesti kuin olin aiemmin käsittänyt.
Perhepäivähoito vaihtui sitten jo olosuhteidenkin pakosta seurakunnan kerhoon, mutta syksyksi halusin jotain, mikä helpottaisi myös mun jatkuvaa kiirettä. Kaupungin kerhoissa vietetään neljä tuntia kaksi kertaa viikossa, mikä kuulosti muuten hyvältä, mutta sitten mietin, kävisikö siinä lopulta niin että pikainen pyörähdys päiväkodissa kiikuttaisi vain kaikki meneillään olevat taudit hoidosta meille. Perhepäivähoidon pienessä ryhmässä niitä kun ei juurikaan pyörinyt, ja koko hoitoaikanaan Minea oli kipeänä vain hassut pari kertaa. Enkä ole koskaan ollut muutenkaan niin vakuuttunut siitä, että päiväkoti olisi vielä 3-vuotiaallekaan se paras paikka viettää päivänsä. Kumman ennemmin itse valitsisit, työpäivän rauhallisessa, viihtyisässä toimistossa vai laitosmaisessa tilassa, jossa parikymmentä työkaveria huutaa samaan aikaan?
Keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on taas viime aikoina käynyt kuumana, ja oma kantani on pääasiassa se, että lapsi on kotona jos toinen vanhempikin on (erityistapauksia lukuun ottamatta!). Vaikka itsellänikin hommia kyllä riittäisi vaikka ja kuinka, ei vaihtoehtona ole missään vaiheessa ollut Minean laittaminen hoitoon täysipäiväisenä – ei ehkä puolipäiväisenäkään. On lähes käsittämätöntä, että Suomessa on tähänkään päivään asti tarjottu täysipäiväisiä hoitopaikkoja isommille sisaruksille, jos pienempi on äitin kanssa kotona. Kenen etua se palvelee? Suoranaisesti ei ainakaan lapsen, ehkä sivullisesti silloin jos äiti on muuten liian väsynyt hoitamaan lapsiaan. Ja toisaalta, oon mäkin aika hemmetin väsynyt, mutta silti meillekin loistavasti riittää kerho, tai osa-aikainen hoito, joka olisi se toinen vaihtoehto.
Tällä kertaa mun ei tarvinnut pyöritellä ongelmaani kovin kauaa, kun kaikki ratkesi kuin itsestään Minean entisen perhepäivähoitajan ilmoittaessa, että hän voisi pitää Minealle kerhotoimintaa. Pari päivää viikossa, neljä tuntia kerrallaan, ja mäkin saisin sitä toivomaani työskentelyaikaa aamupäivällä Nooan nukkuessa aamu-uniaan. Loistava diili! Blogityötä lukuunottamatta oon koittanut pitää työjutut tekstieni ulkopuolella, mutta kerrottakoon että tällä hetkellä olen äitiyslomallakin tehnyt kahta sivutyötä. Kahdesta sivutyöstä tulee melkein yksi kokonainen, joten kuvitelkaapa itsenne kahden lapsen kanssa kotiin niin että samalla yritätte tehdä edes puolikasta työpäivää. Päivällä ei saa mitään aikaiseksi, korkeintaan ehdin ottaa muutaman kuvan arkitouhuista, ja kaikki muu jää tehtäväksi sen jäljeen kun lapset on nukkumassa. Mahdoton yhtälö noin pidemmän päälle, ja missä on se löhöän sohvalla telkkaa tuijottamassa aika?
Niinpä oli tehtävä joitakin päätöksiä ja muutoksia tähän nykyiseen arkeen, niin että kokonaiskuormitus kevenisi tai edes jakaantuisi tasaisemmin päivän ajalle. Lopetin toisen sivutyöni, jotta voin jatkossa keskittyä päätyöhöni eli lasten kanssa touhuamiseen, ja sen lisäksi saisin panostaa muun vapaa-aikana blogiin ja muihin haluamiini projekteihin. Minean kerhopaikka ajaa asiansa sekä Minean viihdyttäjänä että tarjoamalla mulle sitä työskentelyaikaa blogin parissa myös päiväaikana. Ja ne jotka kuvittelee, ettei blogi voi olla työläs, tervetuloa viikoksi kirjoittamaan postauksia, kunhan ensin olet ottanut kymmenittäin kuvia ja vielä muokannutkin ne, vastannut sähköposteihisi, vastannut kommentteihin ja hoitanut kymmenen muuta pikkuhommaa!
Tiedän sieltäkin ruudun takaa löytyvän ihmisiä, jotka näkevät lapsen hoitoon liittyvät kysymykset hyvinkin eri tavoilla. Toisen mielestä täysipäiväinen hoito on perusteltua milloin tahansa, toinen näkee jo perhekahvilassa käymisen riittävänä aktiviteettina taaperolle. On hyvä, että asiasta käydään keskustelua, ja itse voin sanoa olevani täysin tyytyväinen meidän nykyiseen ratkaisuun – vaikkei sitä vielä olla edes päästy kunnolla testaamaan. Niin kauan kun valtiomme puolesta on ok käyttää päivähoitopalveluja itse valitsemallaan tavalla, emme oikein voi mennä tuomitsemaan muiden tekemiä valintoja. Meille kerhoilu tuo mahdollisuuden harrastaa Nooan kanssa, Minean leikkiä kavereidensa kanssa myös päiväsaikaan ja mulle pieniä hetkiä aikaa bloggaamiselle (joka ei tosiaankaan hoidu ihan tuosta noin vaan vasemmalla kädellä huitaisten). En kiellä, etteikö samaan aikaan tuntuisi aavistuksen syylliseltä jo ajatuskin siitä, että saan keskellä päivää istua keittiönpöydän ääressä juoden teetä ja kirjoittaen blogia. Sillä aikaa kun toinen lapsista on hoidossa ja toinen (toivottavasti) päiväunillaan. Luulen, että syksyllä on hyvät mahdollisuudet päästä itsekin joinain iltoina ajoissa nukkumaan, jos tämä systeemi lähtee rullaamaan hyvin. Tai enpä tiedä, jos sitä ehtisi joskus ihan oikeasti maata sohvallakin ja katsoa sitä telkkaa.
P.S. Lukekaahan myös tämä 😀 Ei muuta kuin jaksamista kaikille meille, jotka elää pienlapsiarkea!
Kuulostaa oikein kivalta ratkaisulta juuri teidän perheen tarpeisiin. meillä 3v on kaksi päivää viikosta päiväkodissa, (olen siis vauvan kanssa kotona), se toimii meillä tosi hyvin. ehtii näinä kahtena päivänä keskittyä vauvaan, hoitaa paljon asioita jne. hoitopäivät meillä on noin 9-14.15. pyritään siihen että olisi mukava ja sopivan pituinen päivä kaikilla.
Hyvältä kuulostaa tuo teidänkin systeemi! Arjessa on kuitenkin niin paljon sellaista pakkotouhua, että on kiva jos niitä saa joskus tehdä ihan rauhassa eikä lapsenkaan tarvitse olla koko ajan odottelemassa, milloin seuraa on taas saatavilla.
Mun esikoinen aloitti päiväkodissa 3-vuotiaana. Pikkusisko (Minean ikäinen) syntyi, kun esikoinen oli reilu 3,5-vuotias. Päiväkodissa (yksityinen, pieni ja kiva, yhteensä n. 20 lasta yhteensä) oltiin sitä mieltä, ettei esikoisen kannattaisi jäädä kotiin koska hän oli vasta pääsemässä kunnolla sisään päiväkodin rytmiin jne. Esikoinen myös itse toivoi, että saisi jatkaa päiväkodissa. Hän jäi päiväkotiin (toki päivät olivat kohtuullisen pituisia, ehkä 9-15) vaikka mä olin vauvan kanssa kotona. Kesällä hän oli kotona kesä-elokuun ja palasi päiväkotiin 4-vuotiaana. Kesälomalla huomasi, että päiväkotiin jääminen oli hyvä ratkaisu. Hän ei selvästikään saanut tarpeeksi sellaista aktiviteettia, jota olisi kaivannut ja joka oli kotona mahdotonta erittäin epäsäännöllisiä päiväunia nukkuvan vauvan kanssa. Hyvä, että on erilaisia vaihtoehtoja ja hienoa, että teidän tilanne ratkesi noin hyvin! Olen kyllä samaa mieltä, että alle 3-vuotiaan lapsen paikka on pääsääntöisesti kotona jos toinen vanhemmista hoitaa vauvaa kotona.
Nimenomaan, kovin pientä lasta en laittaisi mielellään päiväkotiin, mutta isommat siellä jo pärjää loistavasti. Ite oon huomannut nyt kahden lapsen kanssa, että aktiviteettiä kyllä on riittävästi molemmilla lapsilla kotonakin, mutta se on eri juttu millaista se touhuaminen on. Mitään askarteluja tai sen kehittävämpiä juttuja en ole jaksanut juurikaan järkätä ja tiedän, omaa laiskuuttanihan se vain on. Tämän tulee onneksi paikkaamaan tuo kerhohomma, vaikka en tietenkään oleta muiden ”kasvattavan lastamme”.
Miksi tuo kerho olisi niin paljon hyväksyttävämpi vaihtoehto verrattuna esimerkiksi osa-aikaiseen päivähoitoon? Monessakaan paikassa ei ole kerhoja.
En tarkoita, että kerho olisi niinkään hyväksyttävämpi, osa-aikainen hoito on myös tosi jees. Se vaan tulee noin yleensä kalliimmaksi sekä perheelle että valtiolle ja voi lisäksi viedä yhden täysipäiväisen lapsen paikan.
En tuomitse niitä, joilla lapsi on päiväkodissa ja toinen vanhemmista kotona vauvan kanssa. Eiköhän jokainen perhe tiedä itse, mikä järjestely heille on paras ilman että ulkopuolisten tarvitsee esittää mielipiteitään yleisellä tasolla asiasta. Kukaan tuskin kevein perustein toista lasta päiväkotiin kuskaa ja maksaa joka kuukausi usein täyden maksun siitä, usein taustalla voi olla masennusta, tukiverkoston puutetta tai vaativa lapsi kotona esimerkiksi. Joo, itse pitäisi kyllä lapsistaan huolta pitää, mutta kun elämässä on tilanteita että apua on joskus haettava joten päiväkodin tarjoama helpotus elämään tuskin on se tuomittavin vaihtoehto, jos se auttaa, että asiat eivät mene perheissä ihan mullin mallin.
Totta! Erityistapauksia on pilvin pimein eikä tietenkään toisen valintoja tule tuomita, etenkään kun emme monesti tiedä mitä syitä taustalla on. Kuitenkin niitä ns normiperheitäkin on melko paljon, jotka pitää lasta hoidossa ihan vaan siksi että voivat. Onhan se mustakin ihana ajatus, että vien lapsen hoitoon, saan itelleni vapaa-aikaa, saan tehdä kotityöt kaikessa rauhassa, nukun päikkäreitä vauvan kanssa koska olen valvonut yöllä ja kaiken tämän päälle voin tuudittautua ajatukseen, että joku muu hoitaa esikoistani ja tarjoaa ”riittävät aktiviteetit”. Harmi vaan ettei se mene ihan niin, tai ainakaan ei pitäisi mennä, sillä pienlapsiarki nyt vaan on välillä rasittavaa ja silti meidän vanhempien on tarjottava parastamme.
Itse asiassa täyspäiväisessä hoidossa lastaan pitäviä kotona olevia vanhempia ei keväällä lukemani tutkimuksen mukaan ole juuri ollenkaan, suurin osa on osapäivähoidossa. Sen verran elämää nähneenä ja kuulleena tiedän, että jokin syy painaa monesti taustalla, jos lapsi käy kokopäivähoidossa vaikka esim. äiti on vauvan kanssa kotona. Kyse ei ole silloin mistään sellaisesta, että äiti viettää ihanaa vapaa-aikaa, vaan siitä että perheen tilanne ei vaikeudu entisestään. Siksi en tuntisi paremmuutta siitä, että jaksan hoitaa omat pikkulapseni ilman mahdollisen avun käyttämistä.
Koitin itsekin kaivella tutkimuksia aiheesta, mutten oikein löytänyt mitään fiksua.. Olisi mielenkiintoista lukea, millaiset perheet enimmäkseen käyttää kokopäiväistä hoitoa. Itse pelkään, että hoitopalveluita käyttää juurikin ne, jotka niitä ei niin kipeästi tarvitsisi, mutta joilla on varaa maksaa hoitomaksut..
Hei!
Silloin tällöin käynyt täällä lukaisemassa. Mieleni tekee kysyä sellaista, että kuinka paljon teidän Mineaa on ihasteltu somista piirteistään? Tuleeko kommentteja päivittäin, kuinka paljon ihmiset noteeraavat? Onko häntä pyydetty vaatemalliksi tai muuhun vastaavaan?
Mukavaa syksyä perheellenne!
Moikka ja kiitos kommentistasi! Mineaa kyllä ihastellaan silloin tällöin kaupungilla, mutta niin varmaan kaikkia lapsia 🙂 Malliksi ei ole pyydetty enkä kyllä yhtään tiedä miten tyttö käyttäytyisikään vieraan kameran edessä.
Kaikillahan ei myöskään ole mahdollisuutta valita perhepäivähoitoa vaikka niin haluaisi. Muistapa sekin ? Nimimerkki; Emme saaneet paikkaa pphlta vaan ainoastaan päiväkodista
Tuo on totta ja tosi harmi juttu! Ihmetyttää, ettei Suomessa enemmänkin kannusteta perhepäivähoitotyön aloittamiseen, sillä lapsen hoito yksityisellä hoitajalla tulee edullisemmaksi kuin päiväkodissa. Paitsi tietenkin tilannehan voi muuttua, kun ryhmäkokoja jatkuvasti kasvatetaan..
Hienoa että palaset loksahtaa paikoilleen 🙂 . Mieleeni heräsi kysymys että millä tavalla yksityinen perhepäivähoitaja tarjoaa Kerhotoimintaa? Eikö kyse ole osa-aikaisesta perhepäivähoidossa loppujen lopuksi?
Toisen vanhemman ollessa kotona Kela ei maksa palveluseteliä, joka tarvittaisi yksityisen hoidon maksuihin. Me haettiin yksityisen hoidon tukea, joka on noin 170€/kk. Tämän lisäksi maksetaan kerhomaksua hoitajalle, osa-aikaisen hoidon maksut olisi meille paljon kalliimmat.
Hienoa, että sait noin hyvin järjestyyn hoidon! Meillä esikoinen 3 vuotias ja vauva 4kk, oli tarkoitus että esikoinen olisi nyt syksyllä kesätauon jälkeen siirtynyt kerhoon päiväkodin sijasta, mutta jo kesällä alkoi kysymykset että milloin pääsen päiväkotiin ja oli innosta soikeena kun pääsi vihdoinkin päiväkotiin 🙂 ei raaskittu siirtää kerhoon. Eli kaiketi niissä päiväkodeissa on kuitenkin aika kivaa 🙂
Niinhän se on, että tuttu paikka on lapselle kivoin! Lapset viihtyy useimmiten superhyvin hoidossa, kunhan päivä on sopivan mittainen eikä niin sanotusti normaalin työpäivän pituinen. Ellei sitten vanhemmat itse ole töissä 🙂
Kiva, että syksyn kuviot alkaa teilläkin loksahdella!
Meilläkin alkaa uusi arki kun jatkan opintoja täysipäiväisesti syksyllä. Pojat menevät päiväkotiin koska meidän alueella ei pph ota lasta joka tarvitsee 10-15 pv/kk hoitoa :-/
No, onneksi meillä pojat saa edelleen viettää suurimmanosan viikosta kotona. Hoitopäiviä n. 2-3/vko ja kerrallaan max 6h joista pari tuntia päiväunilla 😉 Ei hassumpaa!
Samaa oon kuullut monelta kaverilta, ettei perhepäivähoitoon pääse ellei ole kokopäiväinen hoidontarve.. Harmi juttu kyllä.. Mutta ihanan lyhyet päivät tulee teidän lapsille! Varmasti viihtyvät päikyssäkin.
Toki ymmärrän sen pointin – onhan se raha pphlta pois palkasta jos lapset vajaita kuukausia hoidossa.
Toivotaan, että viihtyy. Muuten voi välivuosi iskeä ?
Meille taas sanottiin, että saa jäädä perhepäivähoitoon 3pv/vko. En tiedä johtuuko siitä että on siellä jo (ei siis aloita uutena) vai onko näissä eri käytäntöjä. Kunnallisella puolella kuitenkin ollaan 🙂
Käsittääkseni näissä on vaihtelua. Kaipa sekin vaikuttaa millaiset jonot pph on, koska ennemmin täyttävät paikat kokopäiväisillä jos niitä olisi tarjolla.
Täällä ollaan aika samoilla ajatuksilla. Mä olen itse ollut nyt vauvan ja kolmevuotiaan kanssa kotona seitsemän kuukautta, ja voin sanoa että oon melko kateellisena kuunnellut kun toiset äidit kertovat viettävänsä muutamia päiviä viikossa ihan vaan vauvan kanssa esikoisen ollessa hoidossa. En ole siltikään halunnut laittaa omaa lastani päiväkotiin jonkun toisen hoidettavaksi (ja yhteiskunnan maksettavaksi) ilman hyvää syytä, kun itsekin olen kotona.
Nyt kuitenkin tyttö alkaa olla jo sen verran iso (3,5v) että hän kaipaa jo ihan kauheasti leikkikavereita, ja monet kerrat olen puistossa lohduttanut tyttöä kun ei olekaan sopivaa kaveria löytynyt. Juuri sen takia noi 2-3 tunnin kerhot on musta on tosi hyviä nimenomaan lapsille. Siellä saa touhuta ja opetella olemaan ryhmässä. Tietty se ei tuo äidille hirveästi helpotusta, kun monesti sitä ehtii just kotiin ja sitten pitääkin jo lähteä takaisin.
Mutta nuo teidän kuviot kuulostavat todella hyvälle, niin lapsien kuin sinunkin kannalta 🙂
Ihan samoilla linjoilla mennään! Onhan se oikeesti aika ihana ajatus olla päivittäin ihan vaan kaksin vauvan kanssa kotona, mutta ei sitä voi sillä ajatuksella lähteä, että hankin lapsia enkä sitten jaksa niitä kotona hoitaa.. Kerhossaolo ei tosiaan juurikaan äitiä auta, mutta eikö tarkoitus just olekin se, että lapsella on seuraa.. Niin moni kun selittää lapsen hoidon sillä virikeverukkeella.
Meillä myös 3v käy päiväkodissa pari kertaa viikossa kun minä olen vauvan kanssa kotona. Meidän pk ei ole yhtään laitosmainen, vaan tosi kiva ja rakennettu sellaiseksi lasten unelmapaikaksi! 🙂 Pph;lle en laittaisi enää meidän kolmeveetä, mutta pienimmille se taas on mun mielestä mukavampi vaihtoehto kun täytyy hypätä hoitoon.
Mä olen tässä myös pyöritellyt hoitokuvioita ja ahistaa, että pitää miettiä niitä jo nyt, kun vauva on vasta 5 kk enkä kykene ajattelemaan, että joudun joskus vielä viemään lapsoseni hoitoon kun haluaisin vaan nuutata tuota nyyttiä loppuikäni :). Voi olla, että pahimmassa tapauksessa pikkuinen joutuu hoitoon jo maaliskuussa, yksinkertaisesti siitä syystä, että mun ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin pidemmäksi aikaa.
Mulle tärkein kriteeri hoitopaikan valinnassa on se, että se on sisäilmaltaan puhdas, ettei lapsi altistu heti elämänsä alkumetreillä ja että minäkin voin käydä lapseni hoitopaikassa. Siksi tuo uusi päiväkoti tuossa lähellä olisi hyvä, mutta huono siksi, että samassa rakennuksessa touhuaa päivittäin 1000 lasta, mutta voi olla, että tuo on ainoa vaihtoehto meille.
Sulla on kyllä tosi hyvät perustelut teidän hoitokuviolle ja tärkeintä onkin tosiaan, että ne sopii perheen tarpeisiin 🙂
Oonpa minäkin pitänyt jokseenkin itsestäänselvänä, että hoidan muksuni kotona itse, jos siellä kerran olen. Vaikka tällä hetkellä hirvittääkin, että mitähän keväästä tulee energisen taaperon kaivatessa koko ajan tekemistä, kun itse olen valvotuista öistä arvatenkin zombie-tilassa – ja mies raksalla! 🙂 Toisaalta tää pikkulapsivaihe tuntuu menevän niin äkkiä ohitse, että ehkä minä ja me kestämme sen hetken. Meillä esikoinen käy pienen pyörähdyksen päiväkodissa ennen seuraavan äitiyslomani alkua, mutta alan pikkuhiljaa hyväksyä asian.. En myöskään ihan yhtä mustavalkoisesti ajattele päivähoidosta kuin sinä. Meillä kotihoitoinen muksu on sairastellut enempi kun päivähoidossa ollut kaverinsa 😀 ainakin kerran kuussa. Että kyllä ne pöpöt sieltä perhekerhoistakin tarttuvat, kun on vaan sen tyyppinen lapsi että kaiken kerää. Onneksi hänen päivähoidon ryhmä on aika pieni, kahdeksan lasta ja kolme aikuista. Heillä on sekin etu verrattuna pph, että ruoka ym tulee valmiina, joten aikuiset saa ihan oikeasti keskittyä vain lapsiin.
On kyllä hienoa, jos pystyt tehdä töitä kotona, vaikkei se tosiaan varmasti helpoin ratkaisu ole. Tuo tiettyä joustavuutta arkeen, mutta vaatii aika kurinalaisen luonteen – koska se sohva varmasti houkuttaa aika ajoin. Kaikki ei tuohon pystyisikään, eikä toki mahdollisuuttakaan ole. Kaiken kaikkiaan kuulostaa siltä, että olette saaneet järjesteltyä asiat tosi näppärästi kaikkien kannalta ilman isoja kompromisseja. Ja nauti nyt sitten hyvä nainen siitä vähäisestä rauhallisesta ajastasi ilman turhia syyllisyyksiä 🙂 Oot sen ansainnut!
Meillä on pienempi aloittanut päiväkodissa 1v1kk iässä kun lähdin itse töihin… Ratkaisua epäilin mutta kävikin niin että todella pahasta vierastajasta alkoi kuoriintua oikein reipas likka, eikä ole tauteja kotiin kantanut… Mutta siis meidän perheessä tämä päiväkotielämä toimii mainiosti, paremmin kuin perhepäivähoito aikoinaan esikoisen kanssa! Mutta siis haluan nyt vähän vaan tuoda oman näkökulman tuosta pienten päiväkotielämästöä että ei se niin kauheeta ja traumaattista lapselle välttämättä ole… Onhan siellä kuhinaa mutta pääosin melko rauhallista ja rentoa!! Kuitenkaan en siis halua arvostella muiden mielipiteitä ja ratkaisuja, kaikille ei ei tietenkään sovi kaikki 🙂 kiva että teillekin löytyi sopiva ratkaisu!
meillä 4½v on 2-3pv viikossa päiväkodissa, 9-15. näin meidän paikka pysyy pikkuveli menee ensivuonna (niisk) samaan päiväkotiin ja lapsi saa kavereita. meillä kun on puistossakin aina niitä 1-2v lapsia lähinnä :/ ja mä saan hengähdyshetken, tämän(kin) vauva ollessa refluksikko vaikka justhan se vasta syntyi reppana :&
Päiväkodissa työskennelleenä olen itsekin todellakin sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan paikka ei siellä ole jos mitenkään pystyy valitsemaan. Eikä välttämättä vielä 4-vuotiaankaan… Tää on muuten taas aihe josta ihmiset loukkaantuvat hirveän herkästi sanot sitten minkä vain mielipiteen!