Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti just tälläkin hetkellä olla kaveriporukalla juhlimassa huomisia synttäreitä, mutta h-hetken lähestyessä tulikin enemmän ja enemmän sellainen fiilis, etten kuitenkaan jaksa. Se seuraava aamu ja päivä, vielä maanantainakin jatkuva väsymys ja kaikki järjestelyt illan toteuttamiseksi..ääh, ihan liian monta tekijää tälle muutenkin juhlientäyteiselle kuukaudelle.

Ihan extempore keksimme sitten naapurin kanssa, että voisihan sitä edes syömässä käydä, ja niin pitikin tehdä. Aina siihen asti kunnes eilen olo alkoi tuntua koko ajan nuhaisemmalta, ja tänään on koko perhe ollut jollain tasolla puolikuntoisena. Suunnitelma vaihtui taas lennosta, ja ajelimme ensin Kodin1 käyttämään pari alekuponkia ja siitä vielä kaupungille istumaan kaikessa rauhassa myöhäisen lounaan parissa. Kumpikaan ei jaksanut lähteä vaatekauppoja kiertelemään, mutta matkalla mukaan tarttui yksi ”turvapaita” lisää eli paita, jonka tietää vetävänsä päälle silloin kun kaapista ei löydy y-h-t-ä-ä-n mitään päälle laitettavaa. Farkkupaitakokoelma siis kasvoi vielä kolmannella, aavistuksen eri sävyisellä yksilöllä.

takki ja huivi: Zara // laukku ja neule: Mango // housut ja kengät: H&M

Kerrankin kun pääsin liikkeelle kokonaan ilman lapsia, eikä mihinkään ollut kiire, niin samalla kuvattiin parit päivän asu -kuvatkin. Mietin kyllä taas jälkikäteen, onko tässä(kään) asussa mitään sen ihmeempää kuin farkut ja paita, mutta hyvät farkut ja paita onkin, joten ehkä ne on muutaman kuvan ansainneet. Tässä vaiheessa elämää, kun menossa on hektinen pienlapsiarki, oma tyyli on se vihoviimeisin asia, jota uloslähdön hetkellä ehtii miettiä. Mä kyllä vahvasti uskon, että tästä vaatteet niskaan ja menoksi -vaiheesta taas vähitellen noustaan sitä mukaa kun Nooalla kuukaudet karttuu. Ihan samalla tavalla se meni Mineankin raskauden jälkeen, ja heti kun olit vasta tottunut isoon mahaan, pitikin jo palata takaisin etsimään sitä omaa perustyyliään. En toisaalta edes tiedä, onko mulla sellaista, sillä innostun monista uusista muotijutuista, mutten ihan aina osaa ajatella, sopiiko ne just mun tyyliin. Kysymys ennemminkin on, mikä se mun oma tyylini oikeastaan on? Ehkä sen vielä löytää sitten joskus kun on enemmän aikaa ja kiinnostusta panostaa itseensä, tällä hetkellä kun suurin osa vaatehankinnoista meidän taloudessa pyörii lasten ympärillä.

Silloin kun lapset ei ole mukana, suuntaan lounaalle useimmiten joko De Cafehen tai Miriamsiin. Valitsen aina kana-vuohenjuustosalaatin ja niin tein tänäänkin, kun käytiin herkuttelemassa De Cafessa. Jälkkärinä puolitettiin Pätkis-kakkupala, jota ajattelin huomenna testata leipoa itsekin, ellei olo tästä tukkoisesta nuhasta pahene vielä entisestään. Huomasin, että De Cafessa olisi huomenna ollut taas brunssia tarjolla (on aika monta kertaa jo pitänyt mennä jonain brunssisunnuntaina syömään tuo kehuttu kattaus), mutta säästelen senkin kokemuksen ennemmin siihen kun taas ollaan terveenä. Ei tätä vanhenemistakaan enää tässä iässä oikein halua juhlia sen isommin.. Silmänaluset turvottaa, ryppyjä on, väsymys painaa pahemmin kuin koskaan, hiukset ohenee ja kiloja kertyy helpommin kuin koskaan. Niin että mikä se juhlimisen aihe sitten on?! Ikäkriisiä en allekirjoita, mutta hitto vie olisihan se ihan kivaa elää tätä nykyistä elämää edes muutaman vuoden nuorempana!