KAIVATTUA OMAA AIKAA

Synttärien juhlinta vetelee meillä viimeisiään, ja kirjoitan juhlien kulusta tarkemmin heti ensi viikon alussa, mutta ensin palataan viime keskiviikkoon ja mun arjen ”irtiottoon”. Joskus tämä kotonaolo ja intensiivinen 24/7 lastenhoito saa haaveilemaan säännöllisestä omasta ajasta, mutta toisaalta myös tiedän, etten vielä ole valmis viemään Nooaa yön yli hoitoon. Jos mummolat olisi lähempänä, tulisi lapsia varmasti vietyä iltahoitoon silloin tällöin siksi aikaa, että Nikon kanssa käytäisi syömässä tai elokuvissa. On kuitenkin eri asia viedä Nooa parin sadan kilometrin päähän yöksi, ja koittaa nauttia omasta ajasta huolehtimatta toisen pärjäämisestä. Minea taisi olla 1v3kk kun oli ensimmäistä kertaa mun vanhempien luona yötä, eikä ole itse asiassa tähänkään päivään mennessä ollut missään muualla yökylässä. Miten se Nooan kanssa tuntuukin nyt vielä vähän vaikeammalta, ehkä siksi että Nooa on muutenkin niin kovasti mun perään eikä tahtoisi kuin istua mun sylissä suurimman osan ajasta. En tiedä, kertokaa te missä iässä olette vieneet lapset ekaa kertaa yön yli hoitoon?

Kerran ehdin jo ennen joulua käydä yöelämässä pyörähtämässä, mutta vaikka senkin jälkeen ollaan kavereiden kanssa puhuttu että voisi joskus lähteä ulos, ei minään iltana ole kuitenkaan tuntunut siltä, että huvittaisi lähteä mihinkään. Aamulla ei jaksa herätä, jos on valvonut koko yön, ja lapset vaatii huomiota joka tapauksessa niin ettei päivää voi maata sohvalla palautuen illasta ja valvomisesta. Kunnon irtiotto se olisi vasta silloin, jos lähtisi toiseen kaupunkiin ja viettäisi hotellissa koko viikonlopun kaikessa rauhassa. Ajatuksena ihana idea, mutta ei toteutettavissa ihan milloin tahansa.

trattoria IMG004

trattoria IMG010 trattoria IMG009

Luin joku aika sitten, että äideiltä kysyttäessä onnellisimmiksi itsensä kokivat äidit, joilla on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus. On ehkä uusi parisuhde, lapset jo tehtynä ja joka toinen viikonloppu lapset hoidossa isän luona, jolloin voi itse tehdä kahden päivän ajan ihan mitä huvittaa. Kieltämättä ajatus kuulostaa melko houkuttelevalta, varsinkin silloin kun Nooa on pitkin päivää kiljunut sylissä kiukuten kaikesta. Jo parituntinen kotona ilman lapsia silloin tällöin on jotain sellaista josta uskallan aina välillä haaveilla, mutta sitten unohdan asian ja ymmärrän, että loppujen lopuksi en mitään muuta haluakaan kuin tämän perheen ja nämä lapset. Äitiys jos mikä on täynnä ristiriitaisia tunteita sen suhteen, miten löytää tasapaino itsensä ja äitiyden välillä. En halua olla pelkkä äiti, mutta koen identiteettini nykyään olevan vahvasti äitiyteen sidottu, ja hyvä niin, ajalta ennen lapsia en kaipaakaan mitään muuta kuin sitä satunnaista mahdollisuutta tehdä mitä huvittaa.trattoria IMG007 trattoria IMG006 trattoria IMG005

Onneksi me Nikon kanssa ymmärretään toisiamme siinä, että molemmat saa halutessaan käydä harrastuksissaan ja ottaa omaa aikaa iltapäivisin. Ehkä vaikeinta siinä on se, että oma aika mulle tarkoittaa aina automaattisesti lähtemistä kotoa pois, koska Nikon ystävillä ei kenelläkään ole vielä lapsia – Nikon on siis vähän hankalaa lähteä lasten kanssa mihinkään lähipuistoa pidemmälle. Viime keskiviikkona sain jälleen sitä kaivattua omaa aikaa poissa kotoa, kun saimme pienellä blogiporukalla kutsun tutustumaan Trattoria Aukion uudistuneeseen ruokalistaan. Minä, Kerttu, Tiiu ja Kia pääsimme paikalle ja saimme nauttia ihanan rennosta meiningistä, mahtavasta ruoasta ja hyvästä seurasta. Ilta oli juurikin sitä, mitä kaipasin koko tämän juhlien järjestämisputken keskellä. Ja ruokakin jopa ylitti kaikki odotukseni, joten rehellisesti sanottuna en olisi tiennyt, miten paremmin viettää keskiviikkoiltaa!

Trattoria Aukiossa meille tarjoiltiin menu La tavola italiana, joka sisälsi monipuolisen valikoiman alkupaloja ja pääruokia jaettavaksi koko seurueen kesken. Rakastuin ainakin valkosipulileipään, marinoituihin tomaatteihin, parmankinkkuun, marinoituun mozzarellaan, grillattuun mustekalaan ja parmesan-ranskalaisiin. Menu oli täydellisyyttä hipova, ja Tarttorian sivuilta kurkkasin että hintaa koko setillä on vain 39€ henkilöltä, ei siis ollenkaan paha siitä, että pääsee maistelemaan niin monia upeasti onnistuneita makuja. Jo seuraavana päivänä mieleni teki lähteä Trattoriaan uusintakierrokselle, mutta maltoin kuitenkin vielä mieleni ja sovittiin ystävän kanssa, että lähdetään parin viikon päästä maistelemaan menuta uudemman kerran.

trattoria IMG003 trattoria IMG002 trattoria IMG001

Trattoria Aukio sijaitsee muuten Sokos hotel Paviljongin alakerrassa, joka on myös Jyväskylän parhaimmistoa. Vaikken ole hotellissa itse koskaan yöpynytkään, suosittelen sitä aina ensimmäisenä kaikille ulkopaikkakuntalaisille, ja lähes kaikki Jyväskylässä tietää, että Trattoriassa syö parhaan aamupalan ja sunnuntaibrunssin. Miksei sitä muuten joskus voisi ottaa hotelliyötä omasta kotikaupungista? Ihan yhtä elämyksellistä se olisi herätä hotellilakanoista valmiin aamupalapöydän ääreen oli sitten kymmenen tai sadan kilometrin päässä kotoa. Ja mehän muuten Kertun kanssa jatkettiin melkein aamukahteen asti, huups! Mutta kerrankos sitä, eikö niin!

YHDET JUHLIMATTOMAT SYNTTÄRIT

On vasta helmikuun puoliväli, mutta meillä on juhlittu jo kahtia synttäreitä. Tai en voi sanoa, että mun syntymäpäiviä olisi mitenkään erityisesti viikonloppuna juhlittu, naapurit kävi kahvilla mutta muuten merkkipäivän noteeraaminen rajoittui onnitteluviesteihin vastaamiseen. Vaikka tykkäänkin järjestää juhlia, suunnitella teemoja ja askarrella yöhön saakka, en ole niin innokas panostamaan itseeni kuin lapsiin ja toiseksi, jos saman kuukauden aikana juhlitaan jo muutenkin kaksia synttäreitä, ei haittaa että kolmannet jää vähemmälle huomiolle.

Jännitin koko viikonlopun sitäkin, kuka meistä ensimmäisenä tulee kunnolla kipeäksi, tai saadaanko vatsatauti joka on viime päivinä kiertänyt lähes jokaisen ystäväperheeni, mutta ihme kyllä näyttäisi siltä että selvittiin pelkällä nuhalla ja yskällä. Nooalla yskä tietenkin vaikuttaa yöuniin, ja viimeiset pari yötä on taas valvottu normaalia enemmän, mutta mä osaan kyllä rennosti ottamisen taidon, ja olen nukkunut päiväunia ja antanut Minean katsoa mun kainalossa sillä aikaa padia. Toivotaan, että kevättä kohti sairastelut vähenee, tai ainakin että valon lisääntyessä muakin väsyttää vähemmän 😀 Vai käykö tässä vielä niin, että valon lisääntyessä Nooa ei nuku sitäkään vähää mitä nykyään!

ystavanpaivana IMG006

Minean uusi lempparimuki, Disney on Ice -jääshowsta ostettu Olafin pää 😀 Minea kävi katsomassa shown reilu viikko sitten mun porukoitten kanssa, ja ihan vaan vähän täpinöissään tuntui tyttö olevan! Vähän jopa harmitti, etten itse lähtenyt mukaan, mutta Nooan synttäreiden valmistelut oli silloin pahimmillaan päällä. Kävikö teistä kukaan, oliko se hintansa arvoinen? Kuulin, että kaikki oheistavara hattaroista mehuihin oli ainakin hinnoiteltu järkyttävän korkealle. ystavanpaivana IMG005 ystavanpaivana IMG004 ystavanpaivana IMG003 ystavanpaivana IMG002 ystavanpaivana IMG001

Silläkin uhalla että toistan itseäni, on jälleen ihmeteltävä miten huikeaa porukkaa mun ihanat ystävät onkaan! Niko ja Minea yllätti mut synttäriaamuna laululla ja banaaniletuilla, siitä hetken päästä ovelle koputettiin ja oven taakse oli jätetty laatikossa pari Minna bakesin kuppikakkua. Kerttu oli päättänyt omia kuppikakkujaan hakiessa, että yllättää mut samalla ja toi k-o-t-i-i-n-k-u-l-j-e-t-u-k-s-e-l-l-a mun lemppariherkkuja, ihan vaan ilahduttaakseen ystävää <3 Loppuillasta Laura vielä kävi tuomassa Fazerin uutuussuklaita maisteltavaksi, ja sanoi että oli harkinnut kirjaa ”bikinikuntoon viidessä viikossa”. Sitä se tosiystävyys on, että tunnetaan toisemme niin hyvin, että osataan valita lemppariherkut tai uskalletaan ehdottaa kesäksi kuntoon -dieettiä, koska siitä on jo pitkään ollut puhetta. Harmittaa vaan äärettömästi, että helmikuulle sattuneiden kiireiden takia en itse saanut oikein mitään aikan ystävien muistamiseksi, eikä Mineankaan kanssa ehditty askarrella kortteja. Ensi vuonna lupaan olla ajoissa liikkeellä ja hoitaa kaiken valmiiksi jo tammikuussa. Tai ainakin lupaan yrittää!

Sunnuntaina kokeilin tehdä pätkis-juustokakkua, ja siitä kyllä tuli kieltämättä aika hyvää. Ajattelin, että ohje voisi kiinnostaa teitäkin, joten kirjoitan vielä tänään postauksen siitä!

Kertokaa vielä kommenttiboksissa, muistitteko te ystäviä ja jos, niin miten??

TREFFIT KAUPUNGILLA

Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti just tälläkin hetkellä olla kaveriporukalla juhlimassa huomisia synttäreitä, mutta h-hetken lähestyessä tulikin enemmän ja enemmän sellainen fiilis, etten kuitenkaan jaksa. Se seuraava aamu ja päivä, vielä maanantainakin jatkuva väsymys ja kaikki järjestelyt illan toteuttamiseksi..ääh, ihan liian monta tekijää tälle muutenkin juhlientäyteiselle kuukaudelle.

Ihan extempore keksimme sitten naapurin kanssa, että voisihan sitä edes syömässä käydä, ja niin pitikin tehdä. Aina siihen asti kunnes eilen olo alkoi tuntua koko ajan nuhaisemmalta, ja tänään on koko perhe ollut jollain tasolla puolikuntoisena. Suunnitelma vaihtui taas lennosta, ja ajelimme ensin Kodin1 käyttämään pari alekuponkia ja siitä vielä kaupungille istumaan kaikessa rauhassa myöhäisen lounaan parissa. Kumpikaan ei jaksanut lähteä vaatekauppoja kiertelemään, mutta matkalla mukaan tarttui yksi ”turvapaita” lisää eli paita, jonka tietää vetävänsä päälle silloin kun kaapista ei löydy y-h-t-ä-ä-n mitään päälle laitettavaa. Farkkupaitakokoelma siis kasvoi vielä kolmannella, aavistuksen eri sävyisellä yksilöllä.

kaupunkiasu IMG009 kaupunkiasu IMG008 kaupunkiasu IMG007 kaupunkiasu IMG006 kaupunkiasu IMG005 kaupunkiasu IMG004 kaupunkiasu IMG003

takki ja huivi: Zara // laukku ja neule: Mango // housut ja kengät: H&Mkaupunkiasu IMG001

Kerrankin kun pääsin liikkeelle kokonaan ilman lapsia, eikä mihinkään ollut kiire, niin samalla kuvattiin parit päivän asu -kuvatkin. Mietin kyllä taas jälkikäteen, onko tässä(kään) asussa mitään sen ihmeempää kuin farkut ja paita, mutta hyvät farkut ja paita onkin, joten ehkä ne on muutaman kuvan ansainneet. Tässä vaiheessa elämää, kun menossa on hektinen pienlapsiarki, oma tyyli on se vihoviimeisin asia, jota uloslähdön hetkellä ehtii miettiä. Mä kyllä vahvasti uskon, että tästä vaatteet niskaan ja menoksi -vaiheesta taas vähitellen noustaan sitä mukaa kun Nooalla kuukaudet karttuu. Ihan samalla tavalla se meni Mineankin raskauden jälkeen, ja heti kun olit vasta tottunut isoon mahaan, pitikin jo palata takaisin etsimään sitä omaa perustyyliään. En toisaalta edes tiedä, onko mulla sellaista, sillä innostun monista uusista muotijutuista, mutten ihan aina osaa ajatella, sopiiko ne just mun tyyliin. Kysymys ennemminkin on, mikä se mun oma tyylini oikeastaan on? Ehkä sen vielä löytää sitten joskus kun on enemmän aikaa ja kiinnostusta panostaa itseensä, tällä hetkellä kun suurin osa vaatehankinnoista meidän taloudessa pyörii lasten ympärillä.

Silloin kun lapset ei ole mukana, suuntaan lounaalle useimmiten joko De Cafehen tai Miriamsiin. Valitsen aina kana-vuohenjuustosalaatin ja niin tein tänäänkin, kun käytiin herkuttelemassa De Cafessa. Jälkkärinä puolitettiin Pätkis-kakkupala, jota ajattelin huomenna testata leipoa itsekin, ellei olo tästä tukkoisesta nuhasta pahene vielä entisestään. Huomasin, että De Cafessa olisi huomenna ollut taas brunssia tarjolla (on aika monta kertaa jo pitänyt mennä jonain brunssisunnuntaina syömään tuo kehuttu kattaus), mutta säästelen senkin kokemuksen ennemmin siihen kun taas ollaan terveenä. Ei tätä vanhenemistakaan enää tässä iässä oikein halua juhlia sen isommin.. Silmänaluset turvottaa, ryppyjä on, väsymys painaa pahemmin kuin koskaan, hiukset ohenee ja kiloja kertyy helpommin kuin koskaan. Niin että mikä se juhlimisen aihe sitten on?! Ikäkriisiä en allekirjoita, mutta hitto vie olisihan se ihan kivaa elää tätä nykyistä elämää edes muutaman vuoden nuorempana!

1 6 7 8 9 10 11 12 25