Mä en ehkä kestä miten ihania kavereita mulla on! Tiedättehän, elämäntilanteet on samanlaiset, jutut menee yksiin paremmin kuin hyvin, lapset viihtyy keskenään ja ymmärrystä ja vertaistukea saa aina. Vaikka oma perhe tuleekin aina ykkösenä, on eri kaveriporukatkin iso osa mun elämää – ihan yhtä paljon lapsuudenkaverit, kauempana asuvat frendit, lähitalojen äitit ja blogimammaporukka. Osan kanssa oon yhteyksissä lähes päivittäin, joitain näkee harvemmin ja kauempana asuvien kavereiden kanssa vaihdetaan kuulumiset silloin tällöin, mutta silti kaikki on yhtä tärkeitä ja omalla tapaa yhtä lähellä.

Tosiystävissä arvostan sitä että molemmat voidaan jakaa toisillemme vähän enemmän kuin ihan perus puistotutuille, tietynlaista heittäytymistä siis. Heittäytymistä on myös se että ystävät innostuu toistensa ideoista, vähän kuin tänään kun Essi ehdotti aamupäivälle leikkitreffejä ja kun me Even kanssa satuttiin meidän porukasta olemaan vapaalla, alettiinkin yhtäkkiä ideoida lounastreffejä. Eveliina ajoi koulun jälkeen kaupan kautta, mä leivoin aamulla sämpylät ja Essi tarjosi viikonlopun tupareista jääneitä herkkuja. Kaikki teki jotain pientä, kellekään taakka ei kasvanut ylivoimaiseksi ja lopputuloksena saatiin parasta lounasseuraa ja mahat täyteen hyvää ruokaa. Useimmiten tulee istuttua äitiporukalla kahvilla, mutta täytyisi järkkäillä näitä lounastreffejäkin useammin, vaikka vuorotellen aina jonkun kotona.

Whaaat?!!? Jos meillä äiteillä menee jutut yksiin, niin niin näyttäisi menevän noilla tytöilläkin!

Treffit sovittiin tänään Essille, ja mä pääsin samalla ekaa kertaa ihastelemaan Essin porukan upeeta uutta kotia. Mun oma talokuume nousi taas ehkä satakertaiseksi, kun mietin että ehkä jo kesällä mäkin voin olla suunnittelemassa tulevan talon sisustusta ja materiaaleja. Essin koti oli aivan mahtavan avara ja valoisa, todellinen unelma valokuvaajalle kun joka suunnasta tulvi kirkasta luonnonvaloa sisälle. Sisustus oli kivan raikas, vaalea ja ajaton, täysin Essin näköinen! Milan vaaleanpunainen huone sai Minealta heti ihailut, itse asiassa jo aamulla kun satuin mainitsemaan Minealle Milan uudesta huoneesta ja sen värityksestä. Jotenkin kuvittelin sen nopeuttavan meidän pukemista ja liikkeellelähtöä, mutta lopulta kävikin niin että Minea raivosi mulle eteisessä ihmetellen miksi meidän seinät on valkoiset ja miksei meillä ole kaikki vaaleanpunaista. Loppuun tyttö vielä lisäsi että muistetaan käydä kotiin tullessa maalikaupan kautta hakemassa pinkkiä seinämaalia Minean huoneeseen, pariin kertaan piti viestiä varmuudeksi toistella ettwi vaan pääsisi äitiltä unohtumaan..

Maalikaupan kautta ei menty, mutta napattiin Essille Viherlandiasta pari magnolian oksaa, jotka sopi aika loistavasti sisustukseen. Tunteja taisi vierähtää lähes kolme istuessa ruokapöydässä syöden sämpylää, avokadopastaa ja mokkapaloja, mutta mitä muutakaan meillä olisi tänään ollut ohjelmassa… Huomenna koko kööri olisi tulossa meille vielä Minean jälkisynttäreille, kun viime viikolla juhlat peruuntui sairastelujen takia. Mä sanon vaan että onneks mulla on ystävät, aika paljon väsyttävämpää olisi tää äitiyslomailukin ilman teitä!

Saatiin Minean kanssa eilen huippuseuraa kun Modernisti kodikas -blogin Kerttu tuli tyttönsä kanssa kyläilemään, ihastelemaan vauvaa ja piristämään meidän päivää. Kerttu on livenäkin yhtä aurinkoinen kuin blogikirjoituksissaan, joten piristämisestä oli ihan oikeastikin kyse, siitäkin huolimatta että puhuttiin vähän kaikesta synnytyspeloista lasten uhmailuun. Alkuraskaudesta vielä pohdittiin Kertun kanssa josko sattuisi niin hassusti että päädyttäisi synnärille samaan aikaan, mutta niinhän siinä kuitenkin kävi että Möhiksellä oli kova kiire maailmaan kun taas Kerttu saa vielä joitain päiviä odotella pikkumiestään. Ollaan whattsappin kautta vaihdeltu raskauskuulumisia pitkin talvea, ja nyt musta tuntuu että jännitän Kertun pojan syntymää melkein yhtä paljon kuin omaakin odotin 😀 Kohta me pidetään mammatreffejä kahden pikkupojan ja kahden vähän isomman tytön kesken, avautuen huonosti nukutuista öistä ja huokaillen vauvojen suloisuutta.

Meillä käy suht paljon kyläilijöitä noin yleensäkin ja Minea pääsee usein leikkimään mun kavereiden lasten kanssa. Vanhat tutut kaverit on tietenkin aina oma juttunsa, mutta aina ei ihan tiedä miten leikit lähtee käyntiin niiden kanssa, joita näkee paljon harvemmin. Pariin kertaan tytöt on nähneet aiemminkin, mutta nyt leikit natsasi ihan erityisen hyvin parin vuoden ikäerostakin huolimatta- tytöt leikki poneilla, barbeilla, pukivat prinsessamekot ja kuvittelivat olevansa keijukaisia, roikkuivat Pablossa, riehuivat, jne jne. Mineakin oli vierailusta niin onnessaan, että kyseli jo milloin Kerttu ja Kertun tyttö taas tulisi kylään. Ens kerta onkin jo varmana neljän hengen porukalla <3

Harvemmin tulee luotettua kaupan valmisherkkuihin kun kaverit käy kylässä, ja nytkin otin ennemmin käyttöön mun luottopikareseptit ja tein porkkanamuffinssien kaveriksi tonnikalarieskat ja valkosuklaa-mud cakea. Molemmat on niin nopeita ja helppoja tehdä, että monesti tulee turvauduttua johonkin vastaavaan jos haluaa päästä helpolla. Mutakakkuun ainekset mulla on aina varuilta kaapissa, nyt vaan tein valkosuklaaversion vaihtelun vuoksi. Rieskoja jäi Minean synttäreiltä ja ne täytin tonnikala-tuorejuustoseoksella, salaatilla, tomaatilla ja kurkulla. Tosi simppeliä eikö? Ja vaikka helpolla pääseekin, on maku superhyvä! Möhiskin sai tuliaisia, ihanat minikokoiset neulotut conssit! Jos mä ja Minea oltiin iloisia näiden kahden vierailusta, niin kyllä oli Pablokin. Kertun tyttö kävi halailemassa ja rapsuttelemassa Pabloa vähän väliä, ja Pablohan se vaan käytti tilaisuuden hyödykseen makoilemalla tyytyväisenä sohvalla välillä kylkeä vaihtaen. Kertulla sattuu myös olemaan aika pettämätön sisustussilmä, joten mä annoin rouvalle tehtäväksi ratkaista meidän matto-ongelman, joka on jatkunut jo sietämättömän kauan. Niinhän se Kerttu sitten jo tänään linkkaili mulle facessa olkkariin mattovaihtoehtoja, kyllä ystävät on ihania!