Hyvää juhannusta tyypit! Mun tuli vähän huomaamattakin pidettyä parin päivän mittainen blogitauko, mutta tuskin siellä olisi juhannuksena ollut ketään lukemassakaan? Me ollaan päädytty Helsingin ja Lahden kautta Heinolaan rakkaiden ystävien luokse pariksi yöksi – siitäkin huolimatta että Nooa on tehnyt meidän automatkustamisesta ihan aavistuksen haastavaa. Tiedättekö, joskus tekisi mieli vaan pysyä kotona, koska tietää että siellä kaikki on mutkattoman helppoa ja sujuu tietyn, tutun kaavan mukaan, mutta sitten jäisi kaikki nämä mahtavat jutut kokematta. Kuten skumpan juominen laiturin nokassa. Tai iltapalan syöminen ystävien ruokapöydässä katsellen ilta-auringon paistetta järvellä. Jos sitä nyt vielä reissaisi kun Nikolla on lomaa, ja sen jälkeen on taas hyvä pysytellä kävelymatkan etäisyydellä kotoa.

Kuvittelin vielä viime viikolla, että voitaisi varata elokuulle koko perheen matka esim Kreikkaan, mutta pakko sanoa että tämän viikon jälkeen en uskalla vähään aikaan haaveilla mistään reissuista. Nooa huutaa autossa pienetkin välimatkat, vaikka kaikki siirtymät koitetaan sijoittaa päiväuniaikaan, mutta sen lisäksi Nooa huusi laivalla myös kaikki meidän ruokailuhetket. Vuorotellen syötiin, toisen hyssytellessä Nooaa sylissä tai viihdyttäen Nooaa hytissä. Ei ehkä ihan sitä mitä perhelomalta toivoisi.. En vaan millään voi käsittää, miten nämä jutut menee meillä saman kaavan mukaan molemmilla lapsilla? Minean kanssa supervaikea oli juurikin tämä eka kesä noin 4-kuisena, kun mihinkään ei voitu liikkua ilman tajutonta stressiä siitä, milloin on taas pysähdyttävä tienvarteen. Voiko se olla tuo meidän Brion kaukalo mikä aiheuttaa kaiken?

Yhtä Turkin matkaa lukuunottamatta me ei olla Minean kanssa oltu koskaan näin pitkään reissussa, mutta mä luulenkin että Minea viihtyy nykyään parhaiten kotona. Havaittavissa on ollut pientä matkaväsymistä, yöt on ollut levottomampia ja tänään taisi nukkumaan mennessä iskeä koti-ikävä ihan kunnolla. Minea sanoi ettei olisi edes halunnut lähteä mihinkään lomalle, vaan toivoisi olevansa jo kotona. Itestäkin alkaa kieltämättä tuntua ajatus omasta sängystä suht houkuttelevalta, ja oon mäkin aina ollut sitä tyyppiä joka loppujen lopuksi viihtyy loistavasti kotona ja rakastaa arkea. Eikä siinä mitään, hyvä juttuhan se vaan on jos kotona on hyvä olla.

Miten te juhlitte eilen juhannusta? Me ei tällä kertaa jaksettu enää illalla edes lähteä katsomaan kokkoa, kun lapset kävi jo niin kierroksilla että oli parempi vaan aloittaa nukutustouhut ajoissa. Voisi sanoa että mun kohdalla juhannus on keskittynyt vahvasti ruokapuoleen, on nimittäin oikeasti tullut syötyä viikon aikana niin överisti, että joudun tehodieetille heti maanantaista alkaen. En vaan osaa sanoa mistä löytäisin itsekurin siihen, se kun ei ole koskaan kuulunut mun luonteenpiirteisiini.

Terveiset Ruotsista! Odotellaan täällä hytissä laivan lähtöä, kaikki ihan väsyksissä Junibackenin ja eilisen touhupäivän jäljiltä. Eilinen oli nimittäin suht täynnä ohjelmaa, kun lähdettiin aamusta ajelemaan ensin Ikeaan lihapullille, sitten pikapyörähdys Stokkalla ja viimein hypättiin laivaan. Tarkemmat speksit laivasta ja Junibackenista kirjoitan kunhan palataan kotiin, mutta sanotaanko näin, että laiva ja hytti on mahtavia, lapset on olleet vähän väsyneitä matkasta ja vanhemmat on säätäneet ympäri Tukholmaa kunnon turisteina..

Reissun ensimmäinen pysähdyspaikka oli tiistaina Lahdessa mun ystävän Sapen kotona. Moikattiin mun suloista 5-kuukautista kummipoikaa ja veljeä jolla oli 2-vuotissynttärit. Viimeksi on nähty meillä joskus kun Nooa oli vasta pariviikkoinen, joten molemmat vauvat on ehtineet ottaa pienet kasvupyrähdykset tässä välissä. Pojilla on melkein tasan kuukausi ikäeroa, pituuseroa ei juurikaan, mutta Nooa on ekä vähän kevyempi. Jossain vaiheessa musta tuntui että Nooa kasvoi enemmän painoa kuin pituutta, mutta nyt kasvu on alkanut taas tasaantua, ja ennemminkin Nooa on pitkä, hoikka poika. Toisaalta ihan hyvä niin, koska jo nyt mulla ottaa Nooan kantaminen jonkun verran käsiin ja hartioihin, enkä usko että tämä tästä yhtään helpottaa ennen kuin ehkä sitten kun Nooa lähtee konttaamaan.

Vaikka pojilla on ikäeroa vain se kuukausi, on ero kehityksessä aika valtava vielä tässä vaiheessa. Nooa ei pääse lattialla vielä ollenkaan liikkumaan kun taas kummipoikani kieri ympäri mattoa, otti kaikki lelut käsiinsä, maisteli niitä ja seurasi koko ajan pää pystyssä ympärillä tapahtuvia asioita. Liikkuminen oli kummipojallani selkeästi paremmin hallussa, ja sujuu ne unihommatkin ehkä tuplasti vaivattomammin meihin verrattuna. Noh, siihen ei kyllä kovinkaan paljon vaadita näillä parin tunnin välein heräämisillä.

Jos Sapella on vauvan kanssa helpompaa, niin vahtimista on kyllä tuossa pienessä 2-vuotiaassa menijässä! Sanoinkin siinä meidän jutellessa, että mä pääsen Minean kanssa tosi helpolla, koska perään kattomisen sijasta Minea toimii loistavana viihdyttäjänä ja apuhoitajana. Nooa seuraa Minean tekemisiä mieluummin kuin mun, siskolle ne parhaat naurutkin yleensä annetaan. Arvaatteko mikä Sapen tänhetkinen lempiväri on? On tainnut emäntä hieman hullaantua tän kevään hittiväri turkoosista, kun eteisestä löytyy Crocseja ja Converseja kyseisessä värissä koko perheelle!

Mä olen yleensäkin aika huono keksimään hyviä synttärilahjoja lapsille ellei just satu kaupassa silmään osumaan joku erityinen juttu. Usein kysynkin onko sankarilla mitään toivetta, koska jokaiselta varmana löytyy jo omasta takaa kaikenlaista rompetta, eikä tarkoitus ole lisätä leluvuorta entisestään uusilla lelusarjoilla tai tarpeettomilla tavaroilla. Helpoin ja turvallisin hankinta taitaa olla duplot, paketillinen niitä me vietiin nytkin päivänsankarille.

Meillä taitaa seuraavaksi olla tiedossa pieni uintireissu ennen buffettia ja illan muumidiskoilua. Jatketaan kuulumisilla taas huomenna, terkkuja Suomeen ja kiitos vielä Sapelle kestitsemisestä!