NOOAN 1-VUOTISSYNTTÄRIT

11 helmikuun, 2016

Virallinen 1-vuotispäivä on nyt takanapäin, ja sehän tarkoittaa sitä että meillä on sanottu hyvästit vauvavuodelle. Toisaalta se tekee haikeaksi, ettei meillä enää tule koskaan olemaan vauvaa, mutta toisaalta voin vähitellen huokaista helpotuksesta kun yötkin on alkaneet sujua paremmin, ja omatoimisempi poika viihtyy vähän paremmin muuallakin kuin äitin sylissä. Vaikka kuinka olen molempia vauvojani aina rakastanutkin, luulen silti enemmän nauttivani taaperoajasta, noista huolettomammista päivistä, jolloin ei tarvitse stressata pienen vauvan lohduttomasta itkusta, maidon riittävyydestä tai koko ajan tihenevistä yöheräilyistä. En ole mitään erityisen menevää tyyppiä, mutta antaahan sekin arjelle ja omalle jaksamiselle taas uusia mahdollisuuksia kun lapsen ruokkijaksi ja sylin tarjoajaksi vähitellen kelpaa joku muukin kuin äiti, tiedätte varmaan mitä tarkoitan?

Nooan juhlat pidettiin sunnuntaista tiistaihin niin että ensin kävi sukulaiset, sitten parina päivänä ystäviä lapsineen. Kaikki ei olisi mitenkään mahtuneet juhlimaan samaan aikaan, ja vaikka kolmessa päivässä on tekemistä siinäkin, oli kivempi että porukkaa kävi pienemmissä erissä. 1-vuotissynttäreille ei mielestäni tarvitse keksiä mitään ohjelmaa tai hommata lapsivieraille kiitoslahjoja, koska itse sankarikaan ei sellaisten päälle vielä ymmärrä, joten juhlissa vain leikittiin, herkuteltiin ja juteltiin. Nooakin on koko ajan enemmän alkanut nauttia muiden seurasta, ja huomaa että poika viihtyy ihan erityisen hyvin touhuamassa Minean huoneessa kun ympärillä on muitakin lapsia leikkimässä. Harmi että juuri nyt samaan aikaan Minealle on Lego friendsit se tärkein juttu barbien lisäksi, ja suht usein lastenhuoneen ovi joudutaan pitämään Nooalta kiinni Minean leikkiessä kavereiden kanssa. Synttäripäivänä oltiin Minean kanssa sovittu, että Nooan pitää päästä kaikkiin leikkeihin mukaan, ja superhienosti Minea Nooaa huomioikin. Isosisko lauloi onnittelulaulut moneen kertaan, antoi jatkuvasti onnitteluhalauksia, auttoi avaamaan lahjat ja huolehti siitä, että Nooakin varmasti sai maistaa synttäriherkkujaan. Vain yhdestä lahjasta meinasi tulla riitaa kun Minea haluaa sillä leikkiä ihan yhtä paljon kuin Nooakin. Nyt Mineallakin on kuulema oma mopo synttäritoivelistallaan, mutta mä ehkä vähän jopa toivon että se ehtisi unohtua tässä parin viikon aikana kun uutuudenviehätys vähän laantuu.. Meidän 84 neliötä ja kaksi ympäriinsä mopoilla rellestävää lasta ei kuulosta niin kovin houkuttelevalta!

Näitä kuvia otin maanantaina kun meillä kävi blogimammaporukkaa onnittelemassa Nooaa. Kertun pojalla ja Nooalla sattui olemaan melkein samishousut, Lauran ja Essin tytöillä oli samat Pompin mekot ja me Even kanssa ihastuttiin Katriinan Nean mekkoon niin että tilattiin meidänkin tytöille samat. Ai eikö meidän porukassa kukaan keksi mitään omaa :D! Ei me sentään sovita, mitä lapsillemme puetaan päälle, vaan samistelut menee ehdottomasti kyllä sen piikkiin, että meillä kaikilla on hyvin samanlainen maku niin lastenvaatteiden kuin sisustuksenkin suhteen.

Sunnuntaille leivoin kaikki tarjottavat itse, mutta kaveripäivät menin helpommalla kaavalla. Suolaisena pizzapalat, kanapiirakka ja kinkkuleivät, ja makeat herkut saatiin ybertaitavalta Minna Bakesilta. Harmitti suunnattomasti, että päivä oli koko vuoden harmain niin ettei kuvat tahtoneet millään onnistua, mutta kyllä näistäkin varmasti näkee sen, millaisia luomuksia herkut oli. Jyväskyläläisenä ei tulisi nykyään mieleenikään enää käyttää muita leipureita, kun omasta kotikaupungista saa jotain näin spessua, vai mitä sanotte te muut jotka olette Minna Bakeseja päässeet maistamaan? Ja ei, tämä ei ole mikään kaverikehu, vaan ihan oikeasti näitä upeita herkkuja tulee tilattua muutenkin. Kun ottaa huomioon, kuinka paljon leivon itsekin, niin voin sanoa etten ihan mistään peruspullasta maksaisi ulkopuoliselle leipojalle – puhumattakaan siitä että muuten ajaisin toiselle puolelle kaupunkia hakemaan muutamaa muffinssia perjantain iloksi.

Mitä meillä sitten oli synttäreillä tarjolla? Banana cake with vanilla frosting, Custom sugar cookies, White chocolate lemon curd macarons ja White chocolate lemon curd cupcakes. Koitin tätä postausta varten miettiä omaa lemppariani tarjottavista, mutta en ihan rehellisesti sanottuna osannut valita! Maistelin kaikkea useamman kierroksen, päätin myöhemmin tilata ainakin näitä valkosuklaa-lemon curd macaronseja ja kuppikakkuja ihan vaan itselleni syötäväksi, ja olisipa ihana joskus yllättää ystäväkin pienellä rasialla macaronseja. Tiesittekö, että Minna Bakes järjestää silloin tällöin Cupcake Fridayn, jolloin on mahdollista tilata pienempi, esim neljän, setti kuppikakkuja? Näitä perjantaispesiaaleja olen itsekin paristi hyödyntänyt aloittaen viikonlopun herkkuhetkellä naapurin kanssa. Kannattaa seurata Minna Bakesin facebookista lisäinfoa.

Nooan synttäreiden teemaa tai värejä en ollut miettinyt etukäteen ollenkaan, vaan kyselin olisiko Minnalla heittää mitään ideaa. Minna oli sopivasti lanseeraamassa uutuutena söpöjä pilvikeksejä, jotka sopi pienen taaperon synttäreille paremmin kuin hyvin. Lisäksi Minna ehdotti sitruunauutuuksia, ja siitä keksin teemavärin yhdessä pikkupoikien kestosuosikin vaaleansinisen kanssa. Kakun Minna ideoi väriteemaa noudattaen, ja annoin vapaat kädet senkin suhteen, koska tiesin että lopputuloksena saan sitä taattua tyylikästä Minna Bakesia. Ja upeahan siitä tulikin! Kaikki Minna Bakesin kakut on korkeita, näyttäviä ja tyylikkäästi koristeltuja. Nooan kakussa banaanipohja toimi loistavasti, ihan niin kuin kuppikakuissa valkosuklaa ja sitruuna. Tiedän, että tämä menee nyt pelkäksi hehkutukseksi, mutta samaa sanoi kaikki vieraatkin maistellessaan herkkuja.

Askartelin yhdessä ystävän avustuksella joitakin koristeita synttäreille, mutta pompomeja ja viirejä tärkeämpiä kattauksessa oli itse kakku ja muut herkut, ja ne olisikin kaikessa näyttävyydessään varmasti riittäneet. Nooalle löytyi juhla-asu valmiina kaapista eli Zaran henkselihousut ja Pompin pellavapaita Popin rusetilla, eikä Mineallekaan ostettu mitään uutta, vaan vanha Pompin mekko kelpasi hyvin. Loppujen lopuksi melkeinpä ihmetyttää, kuinka rennosti kaikki sitten kuitenkin meni – vaikka aloin viime tipassa vielä hommaamaan lisää koristeita, niin osa jäi laittamatta ja olin lopputulokseen tosi tyytyväinen ihan näinkin. Nyt kun näistä ekoista synttäreistä on selvitty, aletaan jo suunnitella seuraavia. Niissä stressitaso voikin nousta vähän korkeammalle, sillä Minea osaa jo itsekin vaatia tiettyjä juttuja ja toivoo tietenkin niitä THE Frozen-bileitä!

YSTÄVIÄ ERI TARKOITUKSIIN

8 helmikuun, 2016

Osa teistä jo varmaan odottelee synttärikuvia, mutta niitä saatte odottaa huomiseen kun ehdin käydä kameran läpi. Niko on nyt tässä synttärivalmisteluiden aikana ihmetellyt, miten voi olla mahdollista, että meillä juhlitaan ensin Nooaa kolme päivää ja siihen melkein heti perään Mineaa toiset kolme. Eikö olisi vähemmälläkin pärjännyt ja voinut kutsua vain muutaman kaverin niiden parin sukulaisen lisäksi. Taisin Nikolle vastatakin, että eikös se ole vaan positiivista että meidän lapsilla on näin paljon kavereita. Ystävät ei ole lähellekään itsestäänselvyys, sen jos minkä olen tässä kuluneen vuoden aikana saanut huomata, kun muutamia ystävyyssuhteita on joutunut arvioimaan uudelleen.

Aloin sitten miettiä ystävyyttä enemmänkin ja tajusin, että itselläni on hyvinkin erilaisia ystävyyssuhteita. Esimerkiksi Kertun kanssa elämme hyvin samanlaisia elämäntilanteita kun molemmilla on noin vuoden ikäiset pojat, jotka tuntuu aina samaan aikaan valvottavan öitä tai roikkuvan entistä enemmän äitissä kiinni. Vaikkei vaativaa lasta toivo ystävälleen, on silti huojentavaa kuulla, että kyllä jollain muullakin kuin itselläni meinaa hermo mennä kun ei enää keksi yhtään keinoa arjen helpottamiseksi – vai arjesta selviytymiseksi. On ihana saada aamulla avautua jollekin, että meillä syötiin yöllä taas vähintään kymmenen kertaa, ja tietää että toinen ihan oikeasti ymmärtää sen fiiliksen kun päivä ei tunnu millään lähtevän käyntiin. Tai kun yhdessä saa nauraa, että onpas ne meidän pojat jälleen niin ihanan hassuja ja ikuisesti äitien vauvoja, miten ihmeessä se aikakin menee niin nopeasti? Ja vaikka aluksi jokin yksi tietty asia yhdistää, on ystävyys mulle siinä mielessä kokonaisvaltaista että siihen kuuluu kaikki elämän ilot ja surut.

Jos yhden ystävän kanssa tulee ensimmäisenä jaettua vauva-ajan sykähdyttäviä hetkiä, niin toisen kanssa taas päivitellään omaa lastenvaatehulluuttamme, ihastellaan uusia droppeja ja tehdään kimppatilauksia. Yksi ystävä on arkisten hetkien, kakkukahvien ja puistonpenkkien jakaja, yksi muistaa aina kysellä kuulumisia vaikkei niin usein nähtäisikään ja yhden kanssa huokaistaan joka viikon lopussa, kun jälleen selvittiin kunnialla yhdestä viikosta. Jonkun ystävän kanssa yhdistää yhteinen historia, ja vaikka nykyään välit olisikin viilenneet, tietää molemmat että ystävyys säilyy kaikesta huolimatta. On mahtavaa että ympärillä on näitä huipputyyppejä, vielä kun viime aikoina olen saanut ihmetellä ja ihastella sitä, kuinka inspiroivaa ja osaavaa porukkaa ystäväni ovat! Joku toteuttaa pitkäaikaista haavettaan, toinen näkee suunnatonta vaivaa tavoitteidensa puolesta ja kolmas ”puuhastelee” uutta yritystoimintaa äitiyslomansa ratoksi. Joskus tekisi mieli olla kateellinen ja ihmetellä, mikä mun paikkani kaikkien näiden huipputaitavien ja draivi päällä eteenpäin puskevien naisten joukossa oikein onkaan, mutta onneksi osaan iloita ystävieni menestyksestä, ja koitan aina muistaa kuinka ylpeä voin olla, että juuri nämä tyypit tahtoo olla ystäviä mulle.

Ystävyydessä vertailu on läpinäkyvää ja toista tukevaa, ei selkään puukottavaa eikä ilkeää. Itselläni on paljon opittavaa suorasanaisuuden kanssa, mutta koskaan en haluaisi tahallaan loukata ystävääni sanoillani tai teoillani. Luulen, että kaikki lapsiin ja kasvattamiseen liittyvä on se riskialue, jolla herkimmin syntyy erimielisyyksiä – kuten paras kaveri sanoi toiselle huomattuaan tulevan lapsen vaatekaapin merkkivaatteet ”kasvatatko sä lapsestasi näyttelyvauvan vai!?”. Äitiys on niin herkkä aihe, kun jokainen meistä haluaa siinä onnistua parhaansa mukaan, ja siksi tulisi muistaa että eri mieltä saa olla, mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Hyvä ystävä kyllä tunnistaa todellisen tarkoituksen ja huonot päivät hyvistä, mutta miten sitä joskus tuntuu itsellekin niin vaikealta olla arvostelematta muita ja muistaa, ettei meillä ole varaa hukata yhtään ystävää. Onneksi pian on ystävänpäivä ja silloin viimeistään voi tehdä hyviä tekoja ystävälle tai sanoa ylistäviä sanoja niille, jotka niitä liian harvoin kuulevat.

Nämä kuvat nappasin viime viikolla kun Kertun porukka kyläili meillä. Syötiin lounasta yhdessä, päiviteltiin arjen menoa, tytöt leipoi lumiukkoja pullataikinasta ja pojat vähät välittivät toisistaan puuhaillen molemmat omiaan. Yhtään mitään ei tarvinnut laittaa etukäteen, vaan kaikki tehtiin yhdessä, ja lopputuloksena kaksi väsynyttä kotiäitiä sai monta loistavaa ajatusta rutiinin piristämiseksi. Tiedä vaikka Kertun kanssa lähdettäisi seuraavaan reissuun ihan vaan kaksin, ilman lapsia ja ajatuksena rentoutua ystävien kesken.

MAMMATYYLIT KYLÄSSÄ

28 tammikuun, 2016

Jopa snäppi hiljentyi tänään lähes täysin, kun päivä meni ihan muissa jutuissa kuin somessa roikkuen. Yritettiin jo viime viikolla sopia Marin kanssa treffejä meille, mutta suunnitelmat meni uusiksi meidän tullessa kipeiksi. Tänään vihdoin homma onnistui, Mari junaili itsensä Tampereelta Jyväskylään kamerat laukussaan ja mä kutsuin meille kylään muutaman äitin lapsineen. Mari kirjoittaa oman pääbloginsa ohella Mammatyylejä, ja vierailun ideana olikin samalla kuvailla meitä ja muita meidän mammaporukasta Mammatyyleihin.

Vaikka jossain vaiheessa postasin itsekin paljon asukuvia tänne blogiin, niin en voi sanoa viihtyväni mitenkään erityisesti kameran edessä. En osaa olla luonnollisesti, asennot tuntuu jäykiltä ja joko repeilen liikaa tai sitten koitan pidätellä naurua ja näytän vieläkin typerämmältä. Siksi vähän epäilinkin, mitä Mammatyylikuvauksista oikein tulisi, mutta sneak peek -kuvat, joita jo tänään ehdin nähdä oli huikean hienoja! Ei sillä, että olisin edelleenkään osannut poseerata, mutta Mari on niin taitava kuvaaja, että lopputulos oli enemmän kuin positiivinen yllätys. Jokaisella kuvaajalla on oma tunnusomainen tyylinsä kuvata, ja Marinkin kuvissa on täysin erilainen tunnelma kuin omissani. En millään malttaisi odottaa, että tekin pääsette näkemään kaikki kuvat – linkkaan postauksen vielä tännekin, kun se tällä viikolla ilmestyy Mammatyyleihin.

previous 1 … 7 8 9 10 11 12 13 … 25 next