kavereitten kaa

Tää viikonloppu oli meillä tosiaan aavistuksen erilainen kun saatiin pitkäaikaiset ystävät kylään pienen 9-kuukautisen poikansa kanssa. Auringon paistaessa, päivät lorvien tuli niin kesälomafiilis, että voi olla enää vaikea saada työnteosta ensi viikollakaan kiinni, puhumattakaan seuraavista viikoista kun Minea jo aloittaa lomailun mun vanhempien kanssa.

 Joku se meillä osaa rennosti ottamisen taidon paremmin kuin muut!

Kun lähes kaikki ystävät asuu yli sadan kilometrin päässä, tulee toisia nykyään nähtyä liian harvoin, onneksi kesä yleensä vähän korjaa tilannetta. Ystäviemme ihastuttava hymypoika tuntui olevan niin ihanan helppo hoidettava, että itelle tuli väkisinkin mieleen kuinka rikki ite olin vielä tuohon aikaan, kun taistelut imetyksen kanssa oli vasta muutama viikko sitten jäänyt taakse ja yöt nukuttiin äärettömän huonosti, vai nukuttiinko me ollenkaan? Silloin taisin sanoa miehellenikin, ettei meidän perheeseen tulisi koskaan lisää vauvoja tai sitten tuttipullo tyrkättäisi heti laitoksella suuhun! Niin se kuitenkin aika kultaa muistot, ja nyt jälkikäteen tuo Minean eka vuosi tuntuu niin lyhyeltä ajalta että sen seisoisi vaikka tarvittaessa päällään. Lopulta kun kaikki kuitenkin tuppaa järjestymään..

Ihmetteleekö kukaan muu tota pikkumiehen ”pottaa”?!? Se on Bumbo, jokaäidin unelmatuoli, johon vauvan voi laittaa nököttämään kun haluaa esim syödä ruokansa rauhassa tai käydä suihkussa. Paras keksintö aikoihin vai turhake?

Hahaa, taitaa olla mulla vielä vähän harjoiteltavaa ranskanletin teossa :DD!

Viikonloppuna jutut taisi enimmäkseen meillä pyöriä erilaisissa lapsiaiheisissa keskusteluissa, vaikka ehdittiinhän me grillailla ja ulkoillakin lähes joka välissä. Ystäviemme pikkuinen on juuri siinä kasvuvaiheessa että perään saa katsoa joka sekunti ja silti pää kolahtelee vähän väliä kaapin kulmiin tai lattiaan. Tästä saatiin hyvät pohdiskelut mm siitä, kuinka erilailla äitit suhtautuvat varovaisuuteen, toiset antaa lasten temmeltää ja toivoo niiden oppivan pienistä muksahduksista kun taas toiset juoksee jatkuvasti perässä nostamassa pikkuista turvallisemmille leikkikentille. Mä olen tainnut aina olla enemmänkin sieltä huolettomasta päästä, sillä Minea on saanut kiipeillä ja juoksennella kaikessa rauhassa jo pienestä asti, ja onhan se pienten ruhjeiden määrässä näkynytkin. Tyttö istui omenaakin haukkaillen rattaissaan jo ensimmäisenä syksynään, kun innostuttiin sormiruokailusta toden teolla! Liian huoletontako? Jälkikäteen täytyy huokaista helpotuksesta, ettei mitään vakavampaa ole sattunut, ja onhan lapset tietenkin kaikki niin erilaisia. Mihin porukkaan te kuulutte, tuplavarmistajiin vai huolettomiin?

Akut on joka tapauksessa ladattu, kiitos Suvi, Jouni ja Joonatan! Rentoa sunnuntaita ihan jokaikiselle!

tohelot Tampereella

Minimuotikirppis osui siinä mielessä kivasti meidän suunnitelmien kanssa yhteen, että oltiin mun veljen kanssa jo aikaa sitten sovittu menevämme Tampereelle. Ensin oltiin ajateltu Särkkistä, puistoilua ja peruskierrokset vaatekaupoilla, mutta suunnitelmat muuttui sen verran, että mä missasin kirppiksen takia Särkänniemen kokonaan. Ja arvatkaa harmittiko, kun kuulin jälkikäteen, että siellä oli esiintynyt Risto Räppääjä ;)! Risto, Venla ym leffan hahmot on Minealle tällä hetkellä heti Robinin jälkeen suosikkeja, joten konsertti oli ollut ihan ykkösjuttu meidän murulle. Jotain kivaa siis kaikille.

Mä ehdin Evelinan kanssa tehdä pikaisen kierroksen muutamassa vaatekaupassa lauantaina ja löysinkin pari juttua. Stokkalle menin toiveissa päivittää makkarin sisustusta, mutta jouduinkin pettymään aika lailla – Tampereen Stokka on kuin mikäkin Sokos verrattuna Helsinkiin! Muista pikkuputiikeista olisi taas löytynytkin vaikka mitä, mutta aika loppui kesken, ja me oltiin muutenkin Evelinan kanssa jo ajeltu ympyrää Tampereen yksisuuntaisilla kaduilla. Landet kaupungissa..

Tyylikkäästi kaikki kamat sullottuna paidan taskuun, puhelin, pankkikortit, linssinsuojus jne. 

Onko muuten kaikkialla ollut tänään lämpöasteet kolmenkympin hujakoilla? Jyväskylä on ainakin pistänyt parastaan, ja iltapäivän ainoa aktiviteetti Minealla oli leikkiä puhallettavassa piha-altaassa samalla kun ite yritin saada vähän väriä pintaan. Mulla ainakin nää kelit saa hymyn huulille, vaikka tuskaista on ajatellakaan tekevänsä mitään järkevää. Tai ehkä just siinä se juju piileekin!

ankkalammella

Plääh tätä säätä! Edes vesisade ei haittaa mitään, mutta kun samalla on niin kylmä, ettei ilmassa ole minkäänlaista lupausta kesäkeleistä, vaan ennemminkin kaapeista saa kaivaa talvivaatteita takaisin käyttöön. Instaa seuraaville (@minishowblogi) valittelinkin jo sitä kuinka mä ihan oikeasti oon tänään pyörinyt mun Fjällrävenin toppiksessa eikä yhtään liikaa ole ollut päällä! Talk about summer, vai mitä?!

Kesäkelejä odotellessa ollaan koitettu pitää mieli pirteänä pienillä arkisilla kivoilla jutuilla. Kuten vaikka käymällä tänään työpäivän jälkeen kaverilla leikkimässä ja herkuttelemassa hyvällä mustikkapiirakalla. Tai kokkaamalla vähän erikoisempaa, niin sanottua viikonloppuruokaa keskellä viikkoa. Yhtenä päivänä päätettiin auringon paistaessa lähteä pyöräilemään Minean kanssa, joten me pakattiin reppuun matkaevästä ja poljettiin päämäärättömästi muutama kilsa. Parasta laatuaikaa yhdessä.

Kovin pitkälle ei pyörillä päästy kunnes törmättiin melkein kotikulmilla pieneen ankkalampeen. Koko tienvarsi ja lammen ympäristö oli täynnä sorsia, nälkäisiä sellaisia, koska koko lauma pyöri meidän jaloissa heti kun tajusivat meiltä löytyvän syötävää. Minea oli yhtä aikaa utelias ja peloissaan eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Välillä tyttö jakoi muumikeksiään sorsien keskellä, välillä koitti kiivetä mun jalkaa pitkin syliin. Mieleenpainuva reissu joka tapauksessa, sillä sorsista on puhuttu monena päivänä vielä jälkikäteenkin, ja into sorsabongailuun herää heti kun nämä kuvat kaivetaan tietsikalta esille.

Mun retkieväät oli niin köyhät, että oli ihan sama syöttää ne kokonaan sorsille. Hah, jotkut sorsat epäilevinä tuijotti mun kuivia riisikakun paloja, mutta kelpas ne lopulta kuitenkin.

Kesän piknikretkiä ajatellen meillä olis käyttöä yhdelle skiphopille! Ruokaostoksilla kyllä kuolasin minikokoisia Kånken-reppujakin, mutta hinta niissä oli aika suolainen..

  

En väitä etteikö uusi pyöräkin olisi tänä kesänä paikallaan.. Nykyinen menopeli on kieltämättä kivan retro, mutta meno on aika huteraa ja vaappuvaa varsinkin kun kyydissä istuu yksi heiluva 2-vuotias. Ja se samainen 2-vuotias tuntuu innostuvan pyöräilystä aika lailla, joten voisin ennustaa tulevalle kesälle kymmeniä pyöräreissuja. Kunhan nyt ensin tulisi se kesä!

Hyvää viikonloppua!

1 … 29 30 31 32 33 34 35 36