PIKAREISSU TAMPEREELLE

 tampereella IMG3 tampereella IMG2 tampereella IMG1 tampereella IMG4

Eilinen oli kaiken kaikkiaan huippupäivä! Ensin aamu alkoi tiedolla että mun hyvälle ystävälle syntyi aamuyöstä kolmas lapsi, mun tuleva kummipoikamuru <3 Ehdittiin jo vaihtaa kuulumiset ja synnytyskertomukset puhelimessa, ja jotenkin omakin tuleva synnytys konkretisoitui ihan eri tavalla ja tajusin että se on oikeasti jo ihan kohta. Muisteltiin Nikon kanssa sitä kuinka Mineaa odottaessa otettiin superrennosti kaikkien hankintojen suhteen, ja niinhän siinä lopulta kuitenkin kävi että Niko pyöri paniikissa ympäri Prismaa ostamassa 50 senttisiä vauvanvaatteita, pyyhettä, vaippoja jne sillä aikaa kun mä valmistauduin vauvan kanssa osastolla kotiinlähtöön. Jospa kakkoskierroksella osattaisi varautua vähän paremmin?! Sain muuten myös inspiraation alkaa luonnostella Minean synnytyskertomusta, sitä siis tiedossa ensi viikolla.

Meillä ei ollut tiedossa mitään ihmeempää viikonlopulle joten keksittiin ihan yllättäen lähteä Tampereelle mun veljen luokse. Aamupäivästä eilen ajeltiin mestoille, katsastettiin Ideapark pikaisesti, käytiin syömässä, tehtiin Stokka-kierros ja löhöttiin loppuilta kämpillä. Samantien auton ovesta ulos astuttua Minea veti komeasti mahalleen kuralätäkköön, eikun apteekkiin hakemaan laastareita verisiin polviin, Hennesistä uudet leggarit ja homma jatkui entiseen tapaan. Huh mitä menoa tää välillä tuntuu olevan! Ihme että viime kädessä aina selvitään ehjin nahoin.

Pari-kolmetuntinen shoppailukierros alkoi meikäläisessä tuntua iltapäivästä niin että huomasin ekat raskausturvotukset sormissa odotellessani smoothieta Hesen jonossa. Jalatkin oli sen verran poikki että voisi hyvinkin olla mun viimeisiä kaupunkijuoksuja ennen synnytystä.. Saatiin onneksi muutamia pakollisia vauvahankintojakin tehtyä, kuten toppahaalari, potkiksia ja housuja. Voisin niistäkin laittaa vielä kuvia blogiin, kun parista jutusta oon aika innoissani! Nyt tuntuu rehellisesti sanottuna katujyrän alle jääneeltä, sillä yö tuli nukuttua huonommin kuin aikoihin. Matkasänkyä ei ollut mukana joten meiän koko perheen yöpaikkana toimi mun veljen 180cm sänky eikä se todellakaan tuntunut riittävän kun keskellä riehui ympäri sänkyä pyörivä 2vee. Miten te perhepetiläiset yleensäkään nukutte?? Mä heräsin yön aikana jonkun sata kertaa, joko Minean jalka naamalla tai ite tippumisvaarassa sängyn reunalla. Never again!

 

LUPAUKSIA

Nyt kehiin ne pakolliset uuden vuoden lupaukset, pakkohan sitä jollain on taas huijata itsensä uskomaan että kaikki pahat tavat unohtuu vuodenvaihtumisen myötä. Jos sitä elämäntaparemonttia ei ole koko vuoden aikana saanut aikaan, niin tuskinpa yhden yön kääntyminen aamuksi asiaa muuttaa – mutta yritettävä on! Mitäs te olette lupailleet, vai onnistuitteko mua paremmin välttämään itsensä huijaamisen kokonaan tänä vuonna?

ulkoilua IMG3  ulkoilua IMG1

No aloitetaan siitä elämäntaparemontista. Tiedän olevani herkuttelija pahimmasta päästä, syön niin paljon makeaa päivittäin että kaiken logiikan mukaan mittani voisi olla kaksinkertaiset, plus että nyt parin viikon sisään kuvioihin on astunut uusi pahe nimeltä limppari. Keväällä ennen raskautta lenkkeilin aktiivisesti, kävin jopa juoksemassa kympin ja melkein haaveilin puolimaratonistakin, kunnes kuvioihin astui raskauspahoinvointi. Siihen jäi juoksut, kävelykin alka näillä liitoskivuilla tuntua ylitsepääsemättömältä. Liikuntaakin tulee kuitenkin normaalisti harrastettua jonkun verran, ja tässä parin kuukauden aikana olen jo ehtinyt kaihoisasti haaveilla siitä kuinka haluan taas raskauden jälkeen aloittaa lenkkeilyn mahdollisimman pian ja tavoitteena olisi päästä takaisin normaalipainoon ensi syksyyn mennessä. Fiksua olisi samalla kiinnittää huomiota herkuttelun määrään, ja niin aionkin – ei herkkuja kuuden jälkeen illalla, ei omaksi huviksi leipomista ja väsymyksen hoitoon ennemmin pieni ulkoreippailu kuin suklaalevy. Siinäpä vasta tavoitetta kerrakseen, hah!

ulkoilua IMG4

Toiseksi mun on ihan pakko oppia paremmaksi ajankäyttäjäksi. Vaikka kohta alkaakin äitiysloma eikä töiden aikataulut enää sanele päivärytmiä entisellä tavalla, niin voin kuvitella että kahden lapsen kanssa liikkeellelähtö on hidasta kuin mikä. Minealle ulkovaatteiden pukeminen on aina yhtä hässäkkää, tyttö juoksentelee pitkin kämppää äitiä karkuun ja alkaa keksiä ties mitä tekosyitä ettei vaan tarttisi ite pukea ja yhtäkkiä jokaikisestä lelusta tulee elämääkin kiinnostavampi. Tähän kun lisätään vielä vauva, talvipakkaset ja helposti hermonsa menettävä, väsynyt äiti niin lähtöä saa varmasti alkaa valmistella vähintään puolta tuntia ennen itse h-hetkeä. Ja voin vannoa ettei tätä äitiä nähdä vauvan synnyttyä seuraavaan puoleen vuoteen minkäänlaisissa meikeissä. Tai edes hiukset harjattuina.. Saavutus lienee tulee olemaan jo se jos vaatteet saa päälleen oikeinpäin.

ulkoilua IMG2

Uhkarohkeasti päätin vielä luvata kolmannenkin asian, nimittäin sen että koitan pitää hermoni paremmin ja ennemmin olla hiljaa kuin ärähtää. Välillä tuntuu vaikealta muistaa (etenkin kovassa kiireessä) että Minean pitää antaa tehdä ja kokeilla asioita mahdollisimman paljon itse, siitäkin huolimatta että silloin yleensä sattuu ja tapahtuu. Leipoessa se tarkoittaa mulle extrasiivoamista, pukemisessa vaatekasan viikkaamista lattioilta ja vaatteiden vaihtamista useampaan kertaan, maidon lasiin kaatamisessa maitoläikkiä joka puolella ja hampaiden pesussa puoli tuubillista hammastahnaa pöydällä. Mutta siltikin, nää on tärkeitä juttuja Minealle enkä mä voi kieltää sitä oppimisen iloa toiselta vain siksi että haluaisin päästä helpommalla. Tarvitaan siis ainoastaan uudet hermot, uusi asennoituminen ja uusi seesteisempi minä – check, check ja check!

VUODEN PARHAAT 2014

Vuotta 2014 on helppo muistella, sillä meille se on ollut täynnä onnellisia tapahtumia, hyvää mieltä, ihania ystäviä, iloisia uutisia, positiivista mieltä ja sitä itseään, onnea. Vaikka kaikkiin vuosiin mahtuu myös omat vastoinkäymisensä niin viime kädessä jokainen vuosi tuntuu loppumetreillään kuitenkin onnistuneelta, ja hyvä niin. Mä en voisi olla onnellisempi tästä meidän pienestä perheestä, joten veikkaisin että ensi vuodesta tulee vieläkin parempi, toivottavasti tähänastisen elämäni paras. Welcome 2015!!

  uusivuosi IMG1

uusivuosi IMG2

uusivuosi IMG3

Vuonna 2014

opin huomaamaan kuinka itsenäinen ja äärettömän hauska pieni tyttö meillä on.

blogini muutti kahteen kertaan, ensin vuoden vaihteessa Kide-blogeihin ja nyt joulukuussa Mamalifeen.

en vieläkään oppinut priorisoimaan tai hallitsemaan aikaani niin etten olisi jatkuvasti pari minuuttia myöhässä.

aloin potea vauvakuumetta, tulin raskaaksi ja vietin kesän parhaat kelit oksentaen päivittäin.

innostuin täysillä valokuvauksesta ja päätin että joskus vielä suoritan valokuvaajan tutkinnon.

löysin selkeän oman juttuni bloggaajana ja rakastuin hommaan enemmän kuin koskaan.

sain ihanan uuden ystäväjoukon joka tulee varmasti ensi vuonna olemaan entistäkin tärkeämpi vauva-arkea eläessä.

oivalsin itsestäni uusia puolia, hyviä ja huonoja, joihin haluan ensi vuonna kiinnittää huomiota.

menetin hermoni useammin kuin koskaan aiemmin.

kävin Pariisissa.

suunnittelin useimmat päivistäni sen mukaan, mikä olisi Minealle mieluista puuhaa.

täytin 30, mutten juhlinut vanhenemistani ollenkaan.

en stressannut juuri mistään sen pahemmin, vaan luotin siihen että kaikki aina järjestyy.

paiskin läpi kiireisimmän työsyksyn ikinä, siltikään vapaa-ajastani tinkimättä.

uudistin koko olohuoneen ja lastenhuoneen sisustuksen.

sain ihastella kuinka valtavan määrän uusia taitoja Minea oppi, potkupyöräilystä uimarenkaalla uimiseen ja englanninkielisten laulujen ja lorujen hoilaamiseen.

kutsuin ystäviä kylään vähintään kerran viikossa.

Paljon hyvää on mahtunut tähän vuoteen, muutamia isompia asioita mutta enimmäkseen pieniä juttuja joista on saanut sitäkin enemmän iloa. Haluan vielä sanoa, että myös te olette tärkeitä, jokainen kommentti sekä hiljainen lukija merkitsee mulle ja blogilleni paljon – nähdään myös ensi vuonna! Kiitos että olette olleet mukana, ja parasta vuotta 2015 kaikille teille ihanille <3 <3 !!

1 25 26 27 28 29 30 31 36