ERILAINEN LAUANTAI

vkl IMG2 vkl IMG1 vkl IMG3 arki IMG5Ai mitä ihmeellistä tänään sitten on oikein tapahtunut? No ei yhtään mitään! Erilaista tässä lauantaissa on vain ollut se, että Minea lähti Lahteen mummolaan yökylään ja mä olen saanut koko päivän vaan olla, löhötä, nukkua päikkäreitä, herkutella, laiskotella, katsoa Netflixiä, lukea lehtiä ja kuunnella musiikkia. Möhis on tosin pitänyt mut suurimman osan päivää työllistettynä roikkuen joko syömässä tai kiukuten.. Nappasin päivällä pojan mukaan ja lähdettiin pikana pyörähtämään kaupungilla – piti käydä vain hakemassa Möhikselle kevätpuku, mutta mukaan tarttui muutama vaate mullekin. Vasta kotona huomasin kuinka raitapainotteista vaatetta tulikaan ostettua, plus että nyt mä olen ihan kahden vaiheilla haluanko vauvalle sittenkin rodinin mustan vk-puvun tuon Popin tummansinisen sijasta. Mustaan on niin paljon helpompi yhdistellä muita värejä, ja rodinit tietää saavansa satavarmasti hyvällä hinnalla kiertoon sitten joskus kun itellä ei enää ole käyttöä niille. Onkohan niitä enää missään jäljellä?

Nautin niin täysillä myös omasta lounashetkestä, että pistin samalla mun tänhetkisen lempparibiisin Sannin 2080-luvulla soimaan. Enpä edes muista milloin viimeksi olisi kotona tullut kuunneltua omaa musaa, kun nykyään tuntuu että kaikkialla meillä soitetaan vaan Minean biisejä eli lähinnä Robinia. Täytyisi ehdottomasti useammin laittaa napit korville vaikka pyykkejä ripustaessa tai illalla Minean jo mentyä nukkumaan, ennen musaa tuli kuunneltua lenkilläkin autoradion lisäksi. Paljon useammin pitäisi myös avata Netflix ihan itseä varten eikä aina kaivella sieltä vain Halinalleja, Mansikka Marjaa tai muita lastenohjelmia. Aloin joskus jo aikoja sitten katsoa American Horror Storya aika huonolla menestyksellä, mutta tänään taas jatkoin katsomalla kolme jaksoa melkein putkeen. Joku siinä sarjassa kiehtoo, vaikka samaan aikaan se tuntuu liian jännittävältä ja sairaalla tavalla vinksahtaneelta.. Mikä teiän Netflix-suosikki on? Mä aion huomenna vielä katsoa pari jaksoa heti aamusta ennen naistenpäivän brunssia ja minin kotiinhakua, nyt kuitenkin yöunille Möhiksen kanssa niin jaksaa yösyötöt!

TOIVEPOSTAUS: MINÄ

Raskauden ja osoitteenvaihdoksen myötä blogin lukijakunta on hieman muuttunut ja kasvanut huimasti, minkä takia kommenttiboksissa on välillä kyselty ja toivottu että mä kertoisin vähän enemmän itestäni postauksen muodossa. Blogin alkuaikoina pysyin aika anonyymina, vaikka omilla nimillämme ollaankin aina oltu, mutta pikkuhiljaa on tuntunut luontevammalta kertoa enemmän ja enemmän kun peruspostaustenkin myötä tekin olette varmasti saaneet jotain kuvaa siitä kuka täällä kirjoittelee. Sattumoisin juuri tänään ihana blogikollegani Essi muuten julkaisi postauksen, jossa kuvaillaan Essin silmin meidän porukan naisia – käykää siis ehdottomasti lukemassa tämä postaus, kuvaus musta on nimittäin aika osuva!

selfie IMG

Kuka mä sitten oikein olen, mistä tulen ja mitä teen nykyään muuta kun bloggaan? Oon 30-vuotias, kotoisin Lahden seudulta, mutta nyt asunut Jyväskylässä jo reilut kymmenen vuotta. Vaikka nykyään meidän elämä on aika tasaista, seesteistä ja suhtaudun elämään ja mahdollisuuksiini superpositiivisesti, oli yläasteaika ehdottomasti hankalinta aikaa mulle. Pyörittiin väärissä kaveriporukoissa, koulu kyllä sujui loistavasti mutta opettajien kanssa en tullut ollenkaan toimeen ja istuinkin jälkässä vähän väliä. Seiskalla sain luokaltasiirron, mikä vaan tutustutti mut jälleen uusiin, ei niin toivottuihin kavereihin. Itelläni on onneksi aina pysynyt järki päässä, mutta sen aikaisilla kavereilla meni välillä aika kovaakin, eikä monikaan niistä tarinoista ole tänä päivänä päättynyt kovin hyvin. Mut varmasti pelasti se, että taustalla oli hyvä, huolehtiva perhe ja toisaalta olen myös aina ollut kunnianhimoinen oman elämäni ja pärjäämiseni suhteen. Nykyäänkin se näkyy siinä, että tykkään puuhata kymmentä eri asiaa vaikka aikaa ei olisikaan ja töissä minulle ei riitä se että tekisin vain perusduuniani. Työskentelen opetusalalla useammassa eri organisaatiossa, eikä tulevaisuuden suunnitelmiinikaan kuulu jumittua samaan paikkaan kymmeniksi vuosiksi.

Tapasin Nikon jo 15-vuotiaana ja seurustelu lähti samantien tosi tiiviisti liikkeelle. Oltiin yhdessä joka päivä, asuttiin lopulta molemmat meillä siihen asti kunnes muutettiin yhdessä Jyväskylään opiskelemaan. Mä suoritin yliopistossa kahta tutkintoa samaan aikaan, ja kaupallisen alan opinnot on vieläkin loppurutistusta vaille kesken. En tiedä tuleeko niitä koskaan tehtyäkään, mutta hukkaan opinnot ei ole menneet, jo se että aihe oli niin kiinnostava riitti mulle motivaatioksi. Opiskelun myötä kotiinnuttiin Jyväskylään niin että tänne ollaan jääty, vaikka yhtä lapsuudenkaveria lukuunottamatta kaikki asuvat jossain päin Etelä-Suomea ja heitä tulee treffattua valitettavan harvoin. Etenkin äitiyden myötä mä olen onneksi tutustunut moniin uusiin ihaniin ihmisiin täälläkin, mikä on mulle äärimmäisen tärkeää, sillä taidan olla vähän läheisriippuvainen. Tykkään tavata kavereita, juoruta kuulumisia enkä koskaan ole kieltäytynyt treffeistä vaikka olisi ollut sata koti- tai työhommaa tehtävälistalla. Ensin tulee oma perhe, sitten kaverit ja kaikki muu on toissijaista.

Perusluonteeltani taidan olla suht positiivinen, uskon nimittäin aina että kaikki järjestyy lopulta ja jos ite vaan haluaa, on melkein mikä vaan mahdollista. Tuttujen ja vähän tuntemattomampienkin seurassa mä olen yleensä puheliaimmasta päästä, ja muutenkin olen aika menevä tyyppi. Vielä ennen Mineaa yksi ystäväni sanoi että mä en ole helppo vaan varma kun kyse on siitä että pitäisi tehdä jotain ja mietitään ketkä on mukana. Heh, osu ja upposi! Samaan aikaan vastapuolena kaikelle tälle hömppämäisyydelle oon melkein perfektionisti, supertarkka siitä että kaikki pitää tehdä kunnolla ja jopa turhamaisen tarkasti. Välillä on vaikea sietää omia epäonnistumisia, mikä voi olla huonokin yhdistelmä sen kanssa että innostuu helposti uusista jutuista. Tähän kun vielä lisätään lievä jääräpäisyys ja vahvat omat mielipiteet niin taidatte jo suunnilleen osata kuvitella jonkinlaisen bloggaajan tänne puolelle ruutua.

Ehkä teen vielä joskus myöhemmin erikseen postauksen siitä, millainen ajattelen äitinä olevani. Vaikka jotain tyyliin onnistumiset ja epäonnistumiset äitinä.. Mutta jäikö tän postauksen jäljiltä vielä jotain hampaankoloon? Kysyä saa!

TOIVEPOSTAUS: NORMIARKEA

On varmaan kaikille selvää, ettei blogeissa näkyvä todellisuus välttämättä ole sitä bloggaajan perusarkea, vaan asioita on halutessaan helppo kaunistella ja esittää haluamastaan näkökulmasta. Mäkin olen joitakin bloggaajia tavatessani yllättynyt esim siitä, kuinka hiljainen tyyppi siellä blogin takana voi olla, vaikka blogi on antanut kuvan sosiaalisesta ihmisestä, jolla on paljon sanottavaa, vahvoja mielipiteitä ja halu olla esillä sosiaalisessa mediassa. Tai miten jonkun kanssa voi olla hyvinkin samanlaiset ajatusmaailmat, vaikka blogit olisi kuin yö ja päivä. Ehkä juurikin tästä syystä paljon toivotaan päivä kuvina tyylisiä postauksia, joissa pääsee edes vähän kurkistamaan sitä arjen realismia, jota tällä puolella ruutua eletään. Mammablogeissa arkea esitellään varmaan muutenkin ihan riittävästi, mutta tässä nyt kuitenkin meidän tiistai kuvina!

arki IMG1

Vielä viime viikolla tääkin arkipostaus olisi näyttänyt aika erilaiselta, mutta nyt äitiyslomalaisena päivät tulee todennäköisesti jatkossa sujumaan aika samalla kaavalla kuin tämäkin tiistai. Mulla soi kello puoli yhdeksän, jolloin myös kävin herättelemässä Minean – tyttö muuten voisi hyvinkin nukkua lähes kymppiin, mutta tiedätte varmaan miten silloin käy yöunille menon kanssa.. Joka aamu Minea raahaa peiton, tyynyn ja unilelu-Hakkaraisen olkkarin sohvalle ja menee siihen pötköttelemään Pikku Kakkosta katsellen, niin siis tänäkin aamuna. Pikku Kakkosen aikana mä laitoin meille aamupalat ja sämpylätaikinan kohoamaan ja kasvikset liedelle porisemaan.

arki IMG2Ehdin vielä leipoakin sämppärit pellille odottamaan, ja kympiltä soi jo ovikello kun ystävä tuli kolmn poikansa kanssa kyläilemään. Lähdettiin läheiseen puistoon pulkilla ja saatiin helposti tunti vierähtämään – siitäkin huolimatta että ensin meinasi lapsille tulla riitaa vähän joka asiasta. Minea koitti opettaa pojille uutta juttuaan eli pulkkasurffausta. Parin päivän ajan pulkalla on menty ihan joka paikkaan seisoen kyydissä ja mäetkin pitäisi laskea seisoen..

arki IMG3 arki IMG4Ulkoilun jälkeen tultiin vielä meille porukalla leikkimään ja syömään lounasta eli kasvissosekeittoa sämpylöiden kanssa. Olin jo eilen leiponut valmiiksi banoffeen eli digestivejä ja voita pohjana, päälle keitetty kondensoitu maito, banaanisiivuja ja kuohukermaa. Superhyvä ja helppo jälkkäri!!

arki IMG6Kaverit lähti kohti omaa kotia, sovittiin uudet treffit viikon päähän ja me otettiin Minean kanssa pieni hengähdyshetki. Koitin saada Minean lukemaan kirjaa itsekseen sillä aikaa kun mä vastasin kahteen yhteistyöehdotukseen ja selailin facebookia. Ehdittiin pötkötellä sängyllä noin 10 minsaa kunnes tyttö jo ryntäsi muihin hommiin ja munkin oli noustava, höh!

arki IMG7Ihastelin ja ihmettelin rodinilta tilattua haalaria ensi talvea varten, tulikohan sittenkin tilattua liian iso koko?! Otin 110cm mutta haalari tuntuu olevan aika reilua mitoitusta ja todennäköisesti vielä ensi kautenakin Minealle iso. Tarkistin nopeasti rodinin nettikaupan, mutta vaihto pienempään ei onnistu enää, koko 104cm oli loppuunmyyty. Ensi syksynä meillä on siis yksi pinkki pingviinihaalari myynnissä.

arki IMG8Minea oli tällä aikaa kaivanut mun kynsilakat esiin ja ehdotteli että tehtäisi tyttöjen juttuja. Lakattiin molemmilta kynnet, vähän punaista lattiaankin ja parit läheltä piti hermoromahdukset.

arki IMG9Alkoi väsyttää niin että oli lähdettävä taas ulos. Käytettiin Pablo (yleensä se on ollut Nikon heiniä) ja jäätiin vielä noin tunniksi kotipihaan laskemaan mäkeä ja möyrimään lumessa. Vaikka koko päivän oli suht synkkä keli, oli täydellinen ulkoiluilma niiden jäätävien pakkasten jälkeen. Lumityöt etupihalla tuntui jopa kivoilta tehdä ja pihassa jaksoi tönöttää muutenkin ihan uudella motivaatiolla.

arki IMG10Kotiäitilook eli toppisten alta paljastuneet leggarit, pipon jäljiltä lättänä tukka ja meikitön naama..

arki IMG11

Päivälliseksi syötiin eilisen jämiä lihapullia ja muusia. Heti ruoan jälkeen alkoikin taas sopivasti Pikku Kakkonen, jota Minea katsoi nauliintuneena puolisen tuntia (mä makailin vieressä sohvalla) ennen kuin saatiin taas kaverit kylään ja auttamaan banoffeen tuhoamisessa. Minean bestis Elsa on vain pari kuukautta vanhempi ja tytöillä leikit sujuu täysin samalla aaltopituudella, mutta riitoja jostain lelusta tulee joka kerta. Niitä setvittiin tänäänkin, ja uutena juttuna tytöt on alkaneet ärsyyntyä tuon pikkujäbän väliintuloista. Ei siis mitään rentouttavaa kahvittelua äitien kesken, kun vuorotellen pompittiin ylös ojentamaan lapsia. Kavereiden lähdettyä jatkui Minealla vielä hetken junaleikit, syötiin iltapalaksi sämpylää ja iltatoimien jälkeen noin puoli ysin aikaan mä lähdin lukemaan satua Minealle sänkyyn. Nukkumatti tuli tänään jo onneksi ennen yhdeksää, jonka jälkeen mä rojahdin sohvalle ja aloin näpytellä padilla tätä postausta. Pari tuntia vierähti hujauksessa enkä edes ehtinyt vastailla edellisen postauksen kommentteihin niin kun olin ensin suunnitellut! Huomenna aamusta perhekahvilaan, siitä ystävän kanssa lounaalle ja loppuilta ulkoilua ja rentoilua. Hyvää viikkoa!!

1 23 24 25 26 27 28 29 36