NEW IN TOWN

27 syyskuun, 2015

Kuinka moni seuraa meitä myös instassa (@minishowblogi) tai snäpissä (@melinamarissa)? Ehkä huomasitte eilisen onnellisuushehkutukset siitä, miten musta tuntuu että just nyt kaikki on niin hyvin kuin pitääkin! Syksyllä ehkä kuuluu masistella, ja on sekin varmasti vielä edessä kun kiroan pimeyttä, loskaa, sisällä vietettyjä päiviä ja etenkin sitä, että mitkään kuvat ei tunnu onnistuvan kun sää tekee kaikesta harmaata, mutta tällä hetkellä kaikki tuo tuntuu vaan aika kaukaiselta ajatukselta, koska mä (edelleen) lillun tässä onnenkuplassani enkä aio antaa sen ihan hetkeen puhjetakaan. Edes päin peetä menevät yöunet, Nooan olemattomat päikkärit ja Minean uhmakiukut ei pilaa mun fiilistä, vaikka hermoja hetkellisesti koetteleekin – bring it on syksyn pimeys ja väsymys, korkealta pudotessa jää lopulta aina kuitenkin vähän maanpinnan yläpuolelle, eikö! 😀

Puhuin tällä viikolla ystävän kanssa siitä, kuinka pienikin onnistuminen saa tällaisen optimistin ajattelemaan, että kaikki sujuu taas niin kuin kuuluukin. Ensin valvon lähestulkoon koko yön Nooan (ja Minean) kanssa, seuraavana päivänä Nooa yllättääkin nukkumalla 1,5 tunnin päiväunet eli paremmin kuin moneen kuukauteen, ja samantien tuli sellainen olo, että turhaan tässä kiukuttelen, kun hyvinhän tämä sujuu! Ihan pienistäkin jutuista on helppo innostua, kuten viikonloppuna siitä, että juoksin jälleen 7km lenkin, sain omaa aikaa kaupungilla, lounastin ystävän kanssa lauantaina, lapset sai uudet ihanat POMPit käyttöön ja mä löysin syksyn ykkösvaatteeni, BikBokista tuon kuvissa näkyvän pidemmän harmaan neuleen. Yhtenä isona juttuna mielessä on pyörinyt myös tuleva raksaprojekti, joka alkaa koko ajan muuttua mielikuvista konkreettisemmaksi, kun ollaan alettu pyöritellä talosuunnitelmia ja erilaisia pohjakuvia. Kaikki on vielä ihan lähtökuopissaan, mutta voisin lähipäivinä kirjoittaa teille raksakuulumiset ja ehkä esitellä joitain malleja ja suunnitelmia, kiinnostaisiko teitä?

Tänään lähdin lasten kanssa kaupunkiin jätskille naapurin äitin ja pojan kanssa. Käytiin kaikki ekaa kertaa testaamassa Forumiin avattu upouusi Minetin jätskibaari, joka oli kyllä kaiken maineensa arvoinen ainakin siinä, että makuja oli mistä valita ja jäätelö maistui just niin hyvältä kuin näyttikin. Mun ei ollut vaikea valita, kun kuulin että valikoimassa oli Nutella-jätskiä, mutta muutama muukin maku jäi mieleen kummittelemaan. Miltä kuulostaisi snickers, donitsi tai vaahtokarkki? Lapset valitsi hubbabuban makuista supermania, molemmille sama maku ja samanväriset lusikat, kuinkas muutenkaan 😀

Nooan vaatteet:

pipo: Mini Rodini // Isaba Little takki* // Randall Little paita*

farkut: H&M // kengät: Lindex

Lähiaikoina tämä kaksikko on leikkinyt toistensa kanssa melkein päivittäin, ja nykyään jutut menee jo niin yksiin, että meidän vanhempien on mahdoton pysyä perässä. Koko ajan on joku leikki menossa, ihan sama missä ollaan, ja tyypit on niin samalla aaltopituudella, että tuntuu lähes uskomattomalta. Tänään kuljettiin kaupungilla välillä käsi kädessä, leluja lainaillaan toisille ristiin ja rastiin yölainaan tai ”talven yli” kuten tänään kuulin päätettävän, joskus leikitään poneilla, joskus autoilla ja vanhempien sanomiset menee toisesta korvasta sisään toisesta ulos silloin kun on hyvä leikki kesken. Tuntuu että sitä itekin välillä vaan nauraa näille kahdelle, ja välillä taas kiristelee hampaita kun meno meinaa yltyä liian hurjaksi eikä mikään kielto tai komento näytä menevän perille. Onhan se toisaalta ihanaa, että naapurista löytyy noin hyvä kaveri, varsinkin kun Minealle on ajoittain ollut aika vaikeaa hyväksyä se, ettei Elsa asu enää lähellä.

Minean vaatteet:

pipo: POMPdeLUX AW14 // Amos Junior neuletakki*

Gable Little mekko* // Barnsley sukkahousut*

Nooa ei ihan vielä noiden isompien jutuista ymmärrä, vaikka koittaakin kovasti seurailla vierestä. Kaupungilla ihan ihmettelin, miten isolta pojalta Nooa näytti istuessaan keskustan rappusilla toppis ja farkut päällään! Hain muuten tällä viikolla meidän POMPdeLUXin* vaatteet postista ja pakko sanoa, ettei mallisto pettänyt tälläkään kertaa! Kaikki mitä tilasin, oli juurikin niin ihania kuin toivoin, ja plussaa siitä että Mineakin innostui omista vaatteistaan niin että on pukenut niitä päälleen joka päivä. Tyttöjen puolen lempparini on tuo pitkähihainen Gable mekko* painatuskuviolla ja sen kanssa täydellisesti sopii raidalliset ja pallolliset sukkikset. Minea on keväästä saakka ollut pienten ja isojen malliston välissä, niin että housuja olen vielä tilannut pienten puolelta ja yläosia isojen. Sukkiksista otin 110/116cm ja niissä on vielä jonkin verran varaa, mutta on onneksi jo käytettävissä. Kertun tytöllä sattui vielä olemaan samoja sukkiksia, niin siitähän se Minea vain innostui kun ”isotkin tytöt käyttää samoja vaatteita”. Yhtä lailla Minea ihastui pitkään neuletakkiinsa, koska ”äitilläkin aina on”!

Nooalle kaikki POMPin housut oli vielä aavistuksen liian reiluja, joten tilasin enimmäkseen noita peruspaitoja kaikissa mahdollisissa väreissä. Reilu kuukausi sitten en löytänyt ketjuliikkeistä pikkupojille yksivärisiä trikoopaitoja, mutta räikeämpien rodinien kanssa on kiva pitää hillitympiä ylä- tai alaosia. Otin kokoa 86cm joka menee jo nyt loistavasti, mutta samoja paitoja pidetään varmasti vielä keväälläkin, koska laadultaan tiedän näiden olevan superhyviä. Näille keleille loistava on tuo takkikin, jonka otin tyttöjen puolelta, koska halusin välttämättä mustan. Takissa on huomaamaton pallokuviointi, joka sopii mielestäni ihan yhtä lailla pienille pojillekin.

Tiedän muuten, että sieltä ruudun takaa löytyy monia muitakin POMPdeLUXin vaatteisiin ihastunutta äitiä, joten nyt kannattaa heti mennä kurkkaamaan Minishown insta @minishowblogi!!! Siellä on menossa ehkä koko blogihistoriani huikein arvonta, jossa voit voittaa itsellesi 200€ lahjakortin POMPdeLUXin vaatteisiin!! I know, ei varmaan tulisi ongelmia valita vaatteita, kun koko mallisto on niin ihana!

*Postaus sisältää mainoslinkkejä

SYNTTÄRIVIIKONLOPPU

14 syyskuun, 2015

Tiedän, että joitain ärsyttää nämä kaikki on niin ihanaa -postaukset, mutta toteanpa silti, että viikonloppu oli täydellisen ihana! Ensin perjantaina tuli ystävä ja Minean kummitäti Aussilasta käymään, sitten lauantaina vietin kokonaan lapsivapaan päivän ystävien kanssa Tampereella Ideaparkissa ja lopulta vielä juhlittiin Lauran tytön 3-vuotisia sunnuntaina. Mitäs mä sanoin, täydellinen viikonloppu vai mitä!

Nooalle lauantai oli pisin aika Nikon hoivissa, mutta mitään ongelmia ei ollut, koska poika ei muutenkaan syö päivisin tissiä kuin sen pari kertaa. En ollut uskoa sitä edes todeksi, mutta Niko oli lähtenyt lasten kanssa bussilla kaupunkiin useammaksi tunniksi lounastamaan ja leikkimään! Aika kohtalainen suoritus, sillä Nooa ei aina viihdy niin kovin hyvin rattaissa, ja vaaditaan tuolla kaupungilla pyöriessä muutenkin hyviä hermoja kahden pikkulapsen kanssa. Yleensä mäkin jätän edes toisen lapsista kotiin jos mahdollista mutta toisaalta, jos itselleen ei aseta liian kovia tavoitteita, niin homma voi onnistuakin. Ihan kuin kaikki tämä ei olisi ollut jo tarpeeksi, oli Nooa jo kiltisti nukkumassa yöunilla omassa sängyssään kun mä ajoin kotipihaan. Kieltämättä itellä oli loppumatkasta sellainen olo, että nyt pitäisi jo kiirehtiä kotiin, mutta turhaan taas stressasin kun kaikki oli mennyt niin superhyvin!

Lauantaina juhlittiin Lauran Mimosaa, melko Frozen-henkisesti sillä aika monesta paketista paljastui jotain Elsaan tai Annaan liittyvää. Nämä villitykset on meidän porukassa kiertäneet isommilta pienemmille, ekana hullaantui Even tytöt, sitten Minea mukana ja nyt samassa hypetyksessä elää Mimosa ja Katrinan Nea. Meillä on ehkä sataan kertaan jo suunniteltu helmikuussa tulevat synttäritkin niin että k-a-i-k-k-i on kuulema frozenia. Välillä kuvioihin tulee myös winxit tai ever after high, mutta loppujen lopuksi frozen on ihan ykkönen. Varmaan käy sitten lopulta niin, että mä olen ehtinyt hamstrata kaapit täyteen frozen-kamaa, ja ennen synttäreitä Minea päättääkin vaihtaa teemaa. Laura oli muuten leiponut aika herkun kakun, joten kannattaa kyttäillä ohjetta blogista!

PIAN HELPOTTAA!

25 elokuun, 2015

Jos mä jotain vihaan, niin sitä tunnetta, kun haluaisit tehdä satakaksi asiaa, koska tiedät että sun on pakko, mutta samalla myös tiedät, ettei sulla ole aikaa. Tiedän, että tämä sama virsi nyt vaan tuntuu jatkuvan, mutta jospa tämä olisi oikeasti se viimeinen viikko, ku tarvitsee juosta kilpaa ajan kanssa? Haluan kuitenkin elää ihan tavallistakin elämää niin että voin lähteä ystävän kanssa kaupungille tai Minean kanssa puistoon, eihän siitä mitään tulisi jos painaisin kotona 24/7 hommia viikon putkeen ja sitten huokaisisin helpotuksesta. Toivon todella, että parin päivän jälkeen voin sanoa olevani ajan tasalla omassa elämässäni eikä enää tarvitse katsella yhtäkään to-do-listaa. Se, että pystyy elämään täysillä mukana hetkissä, vaatii sen ettei takaraivossa pyöri tekemättömät asiat.

Ihmettelette varmaan, miksen laita blogia viikoksi tai pariksi tauolle, jos täällä todella kamppaillaan kovan kiireen kanssa? No siksi, että stressaantuneena viimeinen asia, jonka tahdo tehdä, on luopua omista harrastuksista tai niistä asioista, joista todella tykkää. Vastapainoksi suorittamiselle on saatava jotain, jonka parissa rentoutua, eikö? Sitä paitsi, kyllä sitä jonkin aikaa jaksaa ylikuormittua kun tietää että pian helpottaa ja saa taas lähteä liikkeelle nollatilanteesta.

Treeniviikon saldo on ymmärrettävästi jäänyt aavistuksen toivottua köyhemmäksi, mutta muutamat lenkit olen kuitenkin saanut tehtyä. Kiirettä tuli eilen mun avuksi purkamaan mun äiti, joka on tänäänkin leikittänyt lapsia lähes koko päivän, ja mä olen saanut keskittyä työhommiin. Ehdin myös käydä Even kanssa salaattilounaalla DeCafessa, mikä katkaisi loistavasti päivää. Naureskelin tätä päivän asuani, joka alkoi koko ajan tuntua teinimmältä mitä enemmän sitä ajattelin – eikä tilannetta kauheasti helpottanut illalla Nikon kommentti ysäripissiksestä. Selitin tätä asuasiaa Evelle samalla kun sähläsin jotain snapchatissa, olin myös just käynyt ostamassa Glitteristä övereimmät kännykänkuoret ja kynsissä oli neonpinkkiä lakkaa. Kieltämättä alkoi ihan vaan vähän naurattamaan koko tilanne siinä, ja mietin, oonko mä todella jo liian vanha käyttämään jotain vaatetta? Missä iässä se raja tulee vai onko se henkinen raja? En halua tulevaisuudessa olla se nolo äiti, joka lainailee teini-ikäisen lapsensa vaatteita, mutta en ole myöskään vielä valmis siirtymään suoriin housuihin, perus polkkatukkaan ja mataliin korkkareihin. Ja ne ”aikuisten farkut”, en tiedä oonko niihin valmis ikinä?!

paita BikBok // hame H&M // ruutupaita Tommy Hilfiger // laukku Mango // kengät Nike AirMax 1

Kait tääkin on osa sitä vanhenemista, että aika ei enää tunnu riittävän mihinkään, ei ole niitä makaan sohvalla -hetkiä tai katson leffoja koko sunnuntain -päiviä. Vai onko? Olisi varmaan, jos ei muuten haalisi itselleen niin paljon tekemistä ja menemistä, mutta sitä vartenhan aikuiset käy kuuntelemassa luentoja downsiftaamisesta ja elämänhallinnasta, jotta tämän koko paketin saisi jotenkin pidettyä kasassa. Kyllä mäkin täältä vielä nousen, heti ensi viikolla kun aurinkoiset ilmatkin on ennusteiden mukaan ohi.

Mitä mieltä olette asusta, liian teini vai not?

P.S. Mut löytää snapista nimellä melinamarissa

previous 1 … 18 19 20 21 22 23 24 … 36 next