VIIME PÄIVINÄ

12 marraskuun, 2015

Tuli vähän huomaamattakin pidettyä pari päivää blogitaukoa, ei siksi ettei olisi keksinyt kirjoitettavaa, vaan meillä on yksinkertaisesti ollut niin kiirettä. Jos tiedän jo etukäteen, että postaus pitäisi saada kiireessä kirjoitettua (eli kirjoittamisen aloittaminen on venähtänyt lähemmäs puolta yötä), jätän yleensä ennemmin postaamatta, koska silloin jos joskus iskee ns valkoisen paperin syndrooma. Sitä vaan tuijottaa tyhjää ruutua keksimättä sanaakaan kirjoitettavaa, vaikka päivällä mielessä olisi pyörinyt lähes kymmeniä aiheita uusiksi blogipostauksiksi. En pidä itseäni minään varsinaisena kirjoittajana, mutta kait tämä sen verran luovaa työtä kuitenkin on, että järkevän kirjoituksen syntymiseksi vaaditaan vähintäänkin se, että molemmat silmät pysyy kirjoittaessa auki. Trust me, kokeiltu on sekin että lepuutan vuorotellen silmiä samalla kun koitan rustata jotain sanottavaa!

Voisin muuten ensi viikolla kirjoittaa siitä, millainen prosessi yhden postauksen kirjoittaminen mulla yleensä on. Just nyt me makoillaan koko perhe Tampereen kylpylän hotellissa, ja täältä kotiudutaan vasta ylihuomenna. Saatiin hotellista niin halpa tarjous, että tällä kertaa tämä oli parempi vaihtoehto kuin raahata mukana kaksi matkasänkyä ja vallata niillä mun veljen makuuhuone. Vaikka käydäänkin Tampereella suht usein, olisi joka kerralle enemmän tekemistä kuin ehtii parissa päivässä tehdä. Tänään pyörittiin Stokkalla ostamatta juurikaan muuta kuin piirakkavuoka, illemmalla käytiin hotellin kylpylässä ja nyt ollaan jo menossa unille. Pitäisi varmaan käydä uimahalleissa useamminkin, sillä molemmat lapset tuntuu olevan armottomia vesipetoja. Nooa ehkä vielä enemmän, koska kotonakaan on turha kuvitella kylvettävänsä vain Mineaa, jos Nooa on lähettyvillä. Poika yleensä konttaa hyvin määrätietoisesti kohti ammetta ja kiipeää mukaan keinolla millä hyvänsä, vaatteet päällä tai ilman.

Huomenna ajattelin jossain vaiheess käydä Gugguun poistomyynnissä tsekkaamassa olisiko siellä meille mitään ostettavaa. Nooalla ei tällä hetkellä ole yhtäkään jumpsuittia, joten en tykkäisi huonoa, jos yksi sellainen löytyisi alehinnalla. Onko muita menossa penkomaan? Yhdet uinnit pitää varmaan myös mahduttaa huomiselle, pitkän kaavan syöminen (lasten kanssa tosin), ehkä Pyynikin munkkikahvit iltapäivällä Minean kauan odottama vierailu Elsalla. Tallipihallakin olisi ollut kiva käydä, mutta en tiedä onko siellä mitään, kun ohjelmaa näkyi järjestettävän vasta viikon päästä. No, tuskin meille tekemisen puutetta tulee muutenkaan, sillä lauantaina lähdetään ajelemaan takaisin päin jo aamusta. Ja arvatkaa muuten mitä?!? Tulomatkalla Nooa nukkui melkein 1,5h ja loppumatkakin meni ilman mitään kiukkuja! Käsittämätöntä – ei tosin juhlita vielä, homma voi muuten kostautua kotimatkalla!

METSÄSSÄ

19 lokakuun, 2015

Jo jonkin aikaa mun on tehnyt mieli lähteä retkeilemään johonkin nättiin metsämaisemaan. Ajatuksissani näin jonkun ihanan luontopolun, lähteen, lammen tai pitkospuut keskellä suoaluetta. Sain pitkospuista jo niin vakavan pakkomielteen, että kaivelin eilen koko aamun googlessa Jyväskylän luontopolkuja. Olin kuullut, että tässä meidän lähelläkin olisi joku kiva paikka, mutta ongelma oli vain se, etten muistanut mikä, missä ja keneltä olin siitä kuullut. Eikä se tietenkään googlestakaan löytynyt vaikka koitin mitä hakusanoja. Niko oli koko asian suhteen vähän epäluuloinen, ja ehkä syystäkin sillä aloin netin selailun aika lailla samaan aikaan kun oli tarkoitus jo lähteä ulkoilemaan. Tämä ehkä osoittaa aika hyvin sen, että olen niin täysin sellainen nyt heti -tyyppi, joka keksii jotain toteutettavaksi yleensä periaatteella tehdään se nyt samantien!

Kun mitään selkeää vastausta pitkospuiden olemassaolosta emme löytäneet, lähdimme hakuammuntana kävelemään pururadalle, joka oli se kaikkein todennäköisin vaihtoehto. Pakattiin repullinen eväitä mukaan, Nooa manducaan ja kaikille hyvät kävelykengät jalkaan. Ilmakin oli mitä täydellisin, aurinko paistoi täysillä eikä ollut yhtään syksyisen kalseaa. Mä olin intoa täynnä ulkoilemisesta, vaikka vasta muutama tunti aiemmin olin käynyt pitkän juoksulenkin ja jalat vielä palautuivat siitä. Ehdittiin kävellä noin 10 minuuttia niin Minea alkoi jo kysellä, ollaanko pian perillä. Koitin selittää, ettei me varsinaisesti olla menossa mihinkään vaan katsellaan metsää, nautitaan syksystä ja kävellään niin pitkälle kuin jaksetaan. No eihän me jaksettu, tai Minea ei jaksnut kun ajatus evästämisestä poltteli niin kovasti mielessä, että alkumetreiltä lähtien tyttö ehdotteli pysähtymistä jokaiselle kivelle tai kannonnokalle. Tiedätte varmaan kuinka rentoa on retkeillä toisen jatkuvasti jankuttaessa ollaanko jo perillä, pysähdytään jo, oisko jo eväsaika..

Onneksi meillä ei ollut sen kummempia suunnitelmia retken varalle, joten luovuttiin yrityksestä kävellä enää yhtään pidemmälle ja istahdettiin lähimmälle kannolle kaivamaan eväät esiin. Minea sanoi, että retkeilyssä ehdottomasti parasta on eväät, niin varmaan sanoisin mäkin, joten ei se omena ole kauas puusta pudonnut tässäkään suhteessa 😀 Meillä oli mukana mehua, keksejä ja mustikkamuffinssit. Saatiin evästää auringonpaisteessa kaikessa rauhassa kun Nooa nukkui koko retken ajan rintarepussa, hereillä ollessaan Nooaa ei nimittäin manducassa juurikaan viihdy.

Syksy varmaankin tällä hetkellä paikkailee huonoa kesää, koska viimeiset pari viikkoa on melkein joka päivä paistanut aurinko. Pukeutumisen kannalta kevät ja syksy on hankalinta aikaa kun aamuisin on kylmä, mutta päivällä paistaa aurinko niin lämpimästi, että aamun kerroksia saa vähentää tuntuvasti. Mulle itselleni kengät on ehkä se isoin ongelma, koska haluaisin vielä lompsia lenkkareilla, mutta maa on ainakin aamupäivisin sen verran kostea, että kengiltä kaipaisi parempia ominaisuuksia. Minealla on ollut nyt jonkin aikaa käytössä juuri näihin keleihin sopivat Lekmeriltä saadut Superfitin gore tex lenkkarit (jotka muuten näyttäisi olevan parhaillaan alessa), jotka ihan sattumalta vielä osuivat väriltään täydellisesti yksiin Gugguun pipon kanssa. Kengillä pärjää loistavasti vielä kun ei olla päivisin miinusasteiden puolella, ja ehdottomasti parasta niissä on tuo vedenpitävyys. Vierastan vähän peruskumppareiden käyttöä ellei sitten sada ihan kunnolla, joten tällainen notkeampi ja jalkaan istuvampi kenkä on lapsen touhuihin ehdottomasti kivempi. Samoilla lenkkareilla on kävelty kaupunkireissujakin yhdistettynä siistimpään takkiin, ja yllättävän hyvänä nämä on pysyneet, vaikka käyttö on puistossa ja metsissä rymytessä ollut aika armotonta! Pitäisi varmaan harkita itselleenkin jotain samantyylisiä, vaikka tuntuu kylläkin ettei aikuisille löydy lähellekään näin kivan näköisiä gore texejä.

Millä teillä kävellään syksy ja kevät? Mitä puette lapsille ja itsellenne?

TALKOOT

4 lokakuun, 2015

Onneksi, onneksi mä olen kotiäiti eikä huomenna tarvitse raahautua töihin näiden ylisuurien silmäpussien, sadan tunnin univelkojen ja rättipoikkiväsyneen kropan kanssa! Sillä tiedättehän varmaan tekin, kuinka väsyttävä voi viikonlopun mittainen reissu lasten kanssa olla, siitäkin huolimatta että oli superhauskaa? Oltiin jo aikoja sitten sovittu, että tänä viikonloppuna ajettaisi Lahteen landelle Nikon porukoille auttamaan pihatalkoissa, ja samalla nähtäisi pitkästä aikaa Nikon veljet perheineen. Nikolla on kaksi veljeä, joista toisen vaimo on viimeisillään raskaana ja toisen perheestä löytyy kaksi menevää poikaa. Minealle oli nuorimmaisesta pojasta leikkiseuraa ja Nooakin viihtyi jonkun verran kummisetänsä tai Nikon vanhempien kanssa, joten mulla oli kiitettävästi omaa lorvailuaikaa talkoohommien lomassa. Sain jopa aamulla kömpiä takaisin sänkyyn Nooan herättyä seiskan pintaan, kävin pitkällä juoksulenkillä ihanissa peltomaisemissa, valvoin vähän myöhempään ja söin hyvin. Kaikkea sitä mitä kaipasinkin, mutta siltikin haaveilin tänään kotimatkalla siitä, että voisi mennä kotiin, nukkua ensin pari tuntia ja sitten katsoa toiset pari tuntia netflixiä. Vähän kuin loma loman perään!

Luulen, että yksi hyvä syy tähän totaaliväsähtämiseen on se, että Nooa nukkui kylässä unensa huonommin kuin koskaan. Ensimmäisen yön jälkeen olin jo ihan valmis lähtemään takaisin kotiin, päätin ettei Nooan kanssa liikuta taas vähään aikaan kotoa yhtään mihinkään, ja muistin että näitä samoja vaiheita on taisteltu Mineankin kanssa. Jokainen uusi nukkumapaikka oli niin jännä juttu, että Minea nukkui hädintuskin tunnin pätkissä. Nooan kanssa heräilin pe-la yönä ehkä sata kertaa, yhdelläkään kertaa Nooa ei nukahtanut uudelleen pelkällä imetyksellä ja keskiyöllä valvoin kaksi tuntia koittaen epätoivoisesti saada pojan takaisin unille. Seuraavana iltana mentiin jossain mielenhäiriössä antamaan Nooalle iltapuurossa mustikoita (marjasoseista Nooa on aina pulautellut vähän), mikä sai aikaan sen että noin puolen tunnin päästä nukkumaanmenosta Nooa heräsi huutaen ja oksensi kaaressa kahdesti mun päälle. Loppuyön nukkumisesta ei olisi muuten tullut mitään, joten päätin ottaa Nooan nukkumaan meidän sänkyyn, ja niin sain itekin nukuttua edes pieniä pätkiä.

Valitusvirren päätteeksi sanottakoon, että viikonlopussa oli kuitenkin onneksi paljon enemmän hyvää kuin stressattavaa. Minea nautti touhuamisesta maalla, saatiin vaihdettua kuulumisia ajan kanssa niin ystävien kuin sukulaisten kanssa ja pienenä extrana tilasin etukäteen meille mukaan herkut Minna bakesilta, mikä ehdottomasti kruunasi koko viikonlopun! Joku noissa Minnan cupcakeissa vaan on, kun niihin iskee niin kova himo eikä yksi cupcake tai macaron tunnu riittävän mihinkään. Tällä kertaa meillä oli makuina minttusuklaa ja salted caramel, molemmat niin hyviä että voisin heti tilata muutaman lisää! Nyt vaan pitäisi palata taas takaisin ruotuun herkuttelun suhteen, mutta voi olla aavistuksen haastavaa, kun Mineakin jäi vielä pariksi yöksi mun vanhemmille eikä kukaan ole täällä päivisin kyttäämässä syömisiäni. Ei auta kuin kaivella motivaatiota huomenna jostain, mutta nyt nukkumaan ja huomenna niin monet päikkärit kuin mahdollista!

previous 1 … 17 18 19 20 21 22 23 … 36 next