..Joulustressiä ei ole vieläkään näköpiirissä, mutta eipä ole kyllä mitään ylitsevuotavaa joulufiilistäkään. Edelleen odotan, että se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja yhtäkkiä tajuan ettei jouluaattoon ole kuin muutama hassu päivä enää. Jouluun kuuluu hössötys, lahjojen paketoiminen, kuusen koristeleminen ja ruokien valmistaminen. Jos kaikki nämä jätetään pois, jää jäljelle vain aatto ja sen mukanaan tuoma rauhoittuminen. Eihän siinä mitään vikaa ole, mutta kieltämättä näin jouluihmisenä on vähän tyhjä olo, kun ei ole näitä joulurutiineja tehtävänä.
..Meillä on vaatehuone lattiasta kattoon täynnä paketteja. Jos äsken totesin, ettei ole tarvinnut paketoida lahjoja, niin meidän blogiporukka paketoi niitä eilen munkin edestä. Pidettiin hyväntekeväisyysprojektin tiimoilta paketointitalkoot samalla kun lehtikuvaaja kävi räpsimässä kuvia, ja Nooa kiukkusi mun sylissä. Jos yleensä ystävien näkeminen rentouttaa, niin eilisten treffien jälkeen me kaikki huokailtiin whattsappissa päikkäreiden perään. Ei pliis enää treffejä näin isolla lapsi-äiti-porukalla, jos samalla on ihan oikeasti tarkoitus saada jotain aikaankin..
..Univelka on saanut kasvaa viimeiset kolme yötä, sillä mulla, Minealla ja Nooalla on kaikilla järkyttävä yskä. Luulin jo että pari viikkoa sitten alkanut tauti oli mun ja Nooan osalta ohi, mutta kait me ollaan jo kakkoskierroksella? Nooa nukkuisi vain sylissä koska on niin tukkoinen, Minea herää muutaman kerran yössä ja jos kaikki muut nukkuu, niin mulla alkaa järkyttävä yskänkohtaus. Suunnitelmissa on kuitenkin parantua jouluun mennessä, joten lisää lääkkeitä ja kuumaa juomaa kiitos!
..Hmmm joulusiivous. Niin mikä? Kun nyt edes kiinnostelisi viikata pyykit ja pestä likaiset vaatteet pyörimästä kylppärin penkiltä.
..Joulukortit on melkein postissa. Kuvat on teetetty ja askartelut aloitettu. Mistähän kaivaisi kaikkien osoitteet?
..Olen tässä todennut, että päivät sujuu huomattavasti kivemmin kun en yritä tehdä yhtään mitään. Säästyn yrittämiseltä ja ärsyyntymiseltä kun luovun ajatuksesta ihan nopeasti tässä aamulla laittaa pari sähköpostia, ja yllättäen huomaankin Nooan päikkäriajan lähestyvän uhkaavasti, ja on jo myöhäistä suunnitella ulos lähtemistä. Ja kaikkihan sen tietää, että lapset hyppii seinille jos ovat koko päivän sisällä. Helpommalla siis pääsee kun pitää rutiineista kiinni, vaikka toisaalta jotkut niistä, kuten joka-aamuinen puuron lämmittäminen, alkaa ihan aavistuksen tökkiä muakin.