Monille teistäkin nämä niin sanotut välipäivät on varmaan suht rentoa meininkiä, miehellä on ehkä lomaa ja voi itsekin vähän höllätä? Kieltämättä sama houkuttelisi täälläkin, mutta Nikolla töissä tilanteet vaati tänä vuonna läsnäoloa heti joulupyhien jälkeisenä maanantaina, ja nyt näyttää pahasti siltä, että loppiaisenkin vapaa jakautuu kahdeksi puolikkaaksi vapaapäiväksi. Meillä on siis arki lähtenyt käyntiin täydellä tykityksellä ilman mitään pehmeitä laskuja, vaikka ajatukset mulla ehkä vielä onkin lomamoodilla.

Minea pitää kerhoilusta nyt vähän pidempää taukoa puhtaasti siksi että mä pääsen jopa helpommalla, kun ei tarvitse rampata hakemaan Mineaa. Se että saan Nooan topattua ulkovaatteisiinsa heti päikkäreitten ja lounaan jälkeen ja käveltyä Nooa sylissä ja rattaita toisella kädellä työntäen 1,5km päähän ja takaisin, on välillä sellainen suoritus että kaikki oman ajan tuoma rentoutuminen pyyhkiytyy hetkessä olemattomiin. Se helpottaa taas kunhan vaatetta voi pukea neljää kerrosta vähemmän, Nooa alkaa viihtymään rattaissa (ei ikinä?) tai Minean kerhokuvioihin tulee joku muutos. Helpoimmalla tietenkin päästäisi, jos vain palattaisi kahden auton perheeksi, mutta mä en kaikesta huolimatta tahtoisi antaa siinä suhteessa periksi. Päätökset Minean kerhoilusta on ensisijaisesti tehty siltä pohjalta että tytöllä olisi touhua edes parina päivänä viikossa, joten se ettei hoitopaikka ole se kaikkein lähimpänä oleva, ei ole missään vaiheessa ollut kriteeri numero yksi. Meiltä löytyisi yksityinen päiväkoti noin sadan metrin päästä kotoa, mutta niin kauan kuin omat rahkeet riittää, käy Minea ennemmin tutulla perhepäivähoitajalla.

Pidempi lomailu on tarkoittanut sitä, että tekemistä ja seuraa on saanut kehitellä normaaliakin enemmän. Harmi vaan että monet ystävät lomailee perheen kesken eikä ehdi näinä välipäivinä treffailla, mutta pelastus on ollut joululahjalelut ja naapurin 4vee poika, joka on jaksanut leikkiä vielä päiväkodin jälkeenkin. Naapurissa itse asiassa vietettiin uusi vuosikin kokkaillen yhdessä pizzaa ja ikkunasta raketteja ihmetellen. Käytiin itsekin ampumassa muutama raketti, ja lopulta miehet meni ajoissa lasten kanssa nukkumaan ja me äidit istuttiin melkein aamuun asti juttelemassa. Krapulaa ei seuraavana aamuna tarvinnut pelätä, mutta se vasymys oli jotain niin järkyttävää, että taidan palautua siitä vieläkin.. Seuraavan kerran suostun valvomaan korkeintaan ensi uutena vuotena – tai ehkä jätän sen jatkossa kokonaan nuoremmille 😀

Nooan joululahjat oli vauvajuttuja kun taas Minean paketeista paljastui joka toisesta pelkkää Frozenia. Ja sitähän oli toivottukin, Frozen-leluja ja tavaraa kaikissa mahdollisissa muodoissaan! Joka päivä leikitään Minean kanssa barbeilla, koska se on ihan selkeä ykkönen leikeissä tällä hetkellä, mutta paljon muutakin kivaa Minea sai. Oma vuosikalenteri on aika tärkeä juttu ja yhdessä ollaan täytetty Frozen-tarrakirjaa. Mä muistan omastakin lapsuudesta kuinka ystävien kanssa ostettiin kauppareissuilla paketti tarroja ja kotona niitä liimailtiin kirjaan oikeille kohdilleen. Kirjaan täytyy kerätä kaikki erilaiset tarrat, ja lopputuloksena saadaan kiva kuvitettu satukirja. Tarrapaketteja myydään perusmarketeissa, ja ne toimii muuten myös aika hyvin palkkioina, jos on sovittu joku uusi harjoiteltava asia. Onko teillä ollut näitä keräilytarrakirjoja?

Nooalla on menossa aivan järjetön kaappientyhjennysvaihe, mikä tarkoittaa sitä että meillä on jatkuva sotku. On aivan sama moneen kertaan siivoan noita samoja kaappeja ja laatikoita, koska sillä välin Nooa on satavarmasti jo ehtinyt levittää seuraavan. Aamusta se alkaa ja homma jatkuu iltaan saakka kunnes lasten mentyä nukkumaan siivoan kaikki paikat. Voisi siis sanoa, että nykyään meillä on edes suht siistiä ainoastaan silloin kun lapset nukkuu. Ja unista puheen ollen, kovin vahvasti ei mene sekään puoli. Mun on pitänyt kirjoittaa meidän ”unikoulun” onnistumisesta, mutta kun nyt Nooan unet on jälleen olleet ihan sekaisin kun poika oli neljä viikkoa kipeänä. Mineakin sai saman yskän ja valvotti meitä pari yötä yskien, puhumattakaan siitä että Nooalla sama tauti on alkanut kolmeen kertaan ja joka kerta vienyt yöunia vain huonompaan suuntaan. Viime yönä pääsin itse vasta kahdelta nukkumaan, kun Minea muun muassa huuteli unissaan Olofin perään ja väitteli mun kanssa jostain laatikon kansista. Päivisin mulla sitten meneekin Nooan uniaika monesti itsekin nukkuessa niin että Minea katsoo sillä aikaa aamun Pikku kakkosen. Ei ehkä parasta puuhaa päivään, mutta muuten omat energiat olisi niin nollissa, etten saisi yhtään mitään itsestäni irti. Onkohan Minean heräily jotain mielikuvituksen kehittymiseen liittyvää vai mistähän se johtuu? 4-vuotiaalle tuskin mitään unikoulua voi pitää, mutta mikähän voisi auttaa?