IHANA PASTELLINEN KEVÄT!

Eilen päätin, että nyt akoi virallisesti kevät. Se alkaa siitä, kun aurinko paistaa päivisin, maat on loskassa eikä iltapäivälläkään enää tunnu siltä kuin ulkona liikkuisi keskellä yötä. Valoa on huomattavasti enemmän kuin vielä pari viikkoa sitten, ja ulkoileminen tuntuu jälleen houkuttelevalta ajatukselta muulloinkin kuin keskipäivällä – paitsi että liikkuminen rattailla sohjoisessa maassa tuntuu enemmänkin lihaskuntotreeniltä kuin kepeältä sunnuntaikävelyltä auringonpaisteessa.

Pastellivärit kuuluu takuuvarmana joka vuosi meidän kevääseen. Viimeistään pääsiäisenä täytyy kotoakin löytyä jotain pastellista, koska kirkkaiden värien kirjo ei ole ihan ominta meille, ja onhan pastelleja helpompi yhdistelläkin toisiinsa kuin vaikkapa kirkasta vihreää, keltaista ja punaista. Pastellien rakastajana olin suorastaan haltioissani tämän kevään uusista lastenvaatemallistoista, sillä sekä Gugguulla, Rodinilla että Pompilla on kaikilla valikoimissaan ihania hempeitä, pojille ja tytöille sopivia värejä! Mieleni olisi tehnyt uusia koko lasten vaatevarasto yhdellä kertaa, myydä eteenpäin syksyiset tummemmat värit ja hankkia tilalle Gugguuta kaikissa väreissä ja malleissa, mutta onneksi on hoitovapaa rajoittamassa hulluja hetken mielijohteita.

gugguun uudet IMG001 gugguun uudet IMG003

Jotain uutta oli kuitenkin hankittava, joten tilasin molemmille housut vaaleana minttuna ja myöhemmin vielä Nooalle pipon ja huivin samassa värissä. Tänään julkaistiin taas lisää uutta, ja nyt meille on matkalla vielä yksi jumppis ja hupparikin. Paksut colleget ei meillä toimi talvella haalarien ja toppatakkien alla, mutta nyt kevääksi niitä taas uskaltaa ostaa, kun kohta ulkona liikkumiseen riittää kun heittää hupparin niskaan ja pipon päähän – sitä odotellesa!

gugguun uudet IMG004 gugguun uudet IMG005 gugguun uudet IMG006 gugguun uudet IMG007

Raikkaita, keväisiä sävyjä ei tule päivitettyä vain vaatekaappiin, vaan vähitellen alkaa jokavuotinen sisustusintokin nostaa päätään. Isompien hankintojen suhteen meillä vaan on nyt menossa ei hankita mitään -vaihe niin kauan, että talo on pystyssä ja muutto alkaa lähennellä. Toisaalta tekisi mieli alkaa jo vähitellen uusia huonekaluja, ettei kaikkea tarvitsisi ostaa yhdellä kertaa, mutta mitä vähemmän muutettavaa on, sitä parempi. Joudumme kuitenkin muuttamaan kahdesti noin puolen vuoden sisään, ja ajatuksena on että koitetaan karsia näistä nykyisistäkin tavaroista mahdollisimman paljon. Muutama vaate- ja tavarakassillinen odottaa jo vaatehuoneessa sitä, että ehtisin heittää ne paikalliselle avustusjärjestölle, ja myöhemmin alkaa vielä todellinen rankan käden inventointi koko asunnossa. En tiedä, onko olemassa vapauttavampaa fiilistä kuin se, että tiedät karsineesi kaapeista kaiken ylimääräisen rojun, joka on siellä lojunut käyttämättömänä jo pidemmän aikaa.

Ajattelin kuitenkin sallia itselleni muutaman pienen päivityksen käyttötavaroihin, etenkin keittiön puolella. Tigerin uusimmassa, huhtikuun uutiskirjeessä ihastuin värimaailman lisäksi aika moneen yksittäiseen pikkutavaraan, ja lisäsin heti ostoslistalleni pakko saada -osioon tuon iiiihanan mintunvärisen kakkualustan! Nooan synttäreillä meillä oli paljon ihastusta herättäneet kultaraidalliset Tigerin paperipillit, joten nyt käyn hamstraamassa mukeja, ja samalla päivitän omat leivontakulhoni perinteisen valkoisista ja sinisistä uudelle tasolle noilla kirkkailla kupposilla. Ettei ostoslistani jäisi liian lyhyeksi, niin lasten kesäkemuille on vielä saatava pari settiä hauskoja kannellisia, pastellisia pillilaseja – aika vastustamattomia eikö! Ja miten ihanaa, että kohta se kesä ihan oikeasti on jo täällä!

tiger

PAKOTETTU BLOGILOMA

Viime viikolla menin sitten täällä blogissakin spekuloimaan sitä, millaista olisi olla kotona sairastavien lasten kanssa jos itsekin on kipeänä, ja niinhän siinä lopulta kävi, että tauti kaatoi mutkin sohvalle. Ei aloittanut Minea kevään kerhoilua vielä tälläkään viikolla, koska mä en yksinkertaisesti jaksaisi kävellä Nooan kanssa hakemaan Mineaa. Ja toiseksi, Nooa oli jo päivän ajan terveenä, mutta kuume nousi taas uudelleen ja nyt ollaan melkeinpä löhtöpisteessä.

Perjantaina Nooan olo tuntui sen verran tuskaiselta, että lähdimme käymään pojan kanssa lääkärissä tsekkaamassa korvat ja keuhkot. Kuume pysyi särkylääkkeellä poissa vain pari tuntia ja nousi aina heti uudelleen. Korvissa näkyi selkeää tulehdusmaista punoitusta, mutta lääkäri suositteli kokeilemaan pari päivää tehokkaammalla särkylääkkeellä. Nooan olo helpotti huomattavasti, ja sunnuntaina luultiin jo olevamme selvillä vesillä korvien ja kaiken muun kanssa. Eilen kuume nousi taas, varasimme ajan korvalääkärille ja saimme diagnoosiksi puhtaat korvat ja influenssaepäilyn. Nooalla menee tänään neljäs kuumepäivä, mulla kolmas ja molemmat ollaan yskässä ja niin räkäisiä että pelkkä puhuminenkin sattuu. Itse pärjään kyllä taudin kanssa, mutta jos Nooalla kuumeilu jatkuu vielä päivän, parikin niin ollaan uudelleen soittelemassa Dextran asiakaspalveluun.

Olen paininut täällä nyt sen kanssa, tulisiko särkylääkettä ottaa koko ajan vai ei. Kuumehan on merkki siitä, että elimistö taistelee pöpöä vastaan, joten popsimalla pillerin toisensa jälkeen kroppa ei pääse luontaisella tavallaan hoitamaan tautia, eikös se suunnilleen näin mene? Nooalle on lääkettä annettu aina kun olo näyttää kovin vaikealta, ja mä olen juonut Panadol hotia ennen nukkumaanmenoa, ja silloin kun kuume on yli 39 astetta. Luulin tänään olevani jo parempaan päin, mutta illemmalla huomasin kuumeen taas nousevan kolmekasin yli. Tuntuu, että tauti sen kun sahaa edestakaisin päästämättä kunnolla irti. Eihän sairastelu mikään masistelun syy ole, mutta Nooalta toivoisin tämän jo pian hellittävän.

blogiloma IMG004 blogiloma IMG003 blogiloma IMG002 blogiloma IMG001

Eilen mun olo oli niin sekava ja askel epävakaa, että Niko tuli töistä jo Nooan aamu-unien jälkeen. En olisi mitenkään saanut koko pakettia hoidettua itse, kun Nooa halusi olla paljon sylissä, ja kaikki mihin mä pystyin oli maata sohvalla. Kummasti sitä osaa taas nostaa hattua yksinhuoltajille, jotka saavat tällaisissakin tilanteissa jotenkin kaiken hoidettua kunnialla kotiin!

Minea on ollut jo hyvinkin terveenä ja jaksaa touhuta normaaliin tapaan. Harmi vaan, että viimeisen viikon aikana olen joutunut luopumaan lähes kaikista periaatteistani, Minea on katsonut päivässä useamman tunnin lastenohjelmia ja useammin kuin pari kertaa olen joutunut sanomaan, etten nyt pääse leikkimään. Näinhän se vaan menee eikä tilanteelle voi mitään, mutta edessä voi vielä olla hankala paluu arkeen, kun padia ei yhtäkkiä saakaan halutessaan kaivaa esiin.

Luulin etten tulisi päivittämään blogia kuumehöyryisenä ollenkaan, tulihan tässä jo kokonaiset kaksi päivää lomailtua, mutta sainkin yllättävän inspiraation ja kumma kyllä, ajatuksetkin tuntuu kuumeesta huolimatta suht selkeiltä tällä hetkellä. En tiedä, milloin taas jaksan seuraavan kerran palailla tänne, mutta silloin koitan tulla päivittämään Nooan kuukausikuulumisia.

Oletteko te säästyneet influenssalta vai otitteko koko perheelle rokotteet? Itse olen aina ollut kaikkia extrarokotteita vastaan, mutta kummasti on ajatus alkanut kiehtomaan, kun katsoo sitä kuinka kipeänä Nooa on. Ehkä ensi vuonna kun lapset on jälleen hoidossa?

P.S. Palaan kommentteihin ja sähköposteihin heti kun olot tästä kohenee!

TÄTÄ ET MINUSTA TIENNYT!

Tiedättekö ne haasteet, joissa kerrotaan 11 faktaa kirjoittajasta tai muuta vastaavaa? Jokusen kerran mäkin olen niitä saanut, mutta aina olen unohtanut ne tehdä, ja myöhemmin on ollut enää mahdotonta muistaa, kuka haasteen jätti. Paikkaanpa nyt tilannetta ja listasin tähän alle 10 asiaa itsestäni, joita ette ehkä aiemmin tienneet. Löytyykö joukosta yllätyksiä?

11faktaa

  • Olin äitini kanssa kotona eskarilaiseksi asti. Varmasti tämäkin on osaltaan vaikuttanut mielipiteisiini päiväkodeista ja liian isoista ryhmistä..

 

  • Suomen lisäksi osaan sujuvasti puhua englantia ja ruotsia. Osasin myös saksaa, mutta nykyään tuskin pärjäisin sillä kovinkaan pitkälle, sillä kielitaito ruostuu yllättävän nopeasti, jos kieltä ei pääse käyttämään.

 

  • Olen auto- ja elektroniikkahullu. Meidän taloudessa mä olen se, joka alkaa kuumeilla auton päivittämistä uuteen ja joka tutustuu elektroniikan uusimpiin juttuihin silloin, kun jonkun laitteen hankinta on edessä. Näissä asioissa Niko useimmiten jarruttelee, kun mä haluaisin vain uusinta, edistyksellisintä ja parasta.

 

  • Lopetan joka kerta elokuvan katsomisen kesken. Joko lähden nukkumaan, jos elokuva kestää mielestäni liian myöhään tai sitten alan pestä hampaita, vaihtaa yökkäriä jne vähän ennen elokuvan loppumista. Yleensä aloitan puuhasteluni siinä vaiheessa kun loppuratkaisu on mielestäni ihan selvä homma eli ajattelen arvaavani elokuvan lopun.

 

  • Käytin pyykinpesukonetta ensimmäisen kerran parikymppisenä. Siihen saakka pyykkihuollon hoiti kokonaan äitini, ja Nikon kanssa muutettuamme Jyväskylään pesi Niko alkuun kaikki pyykit. Laiskuus oli varmasti se suurin syy, etten jaksanut opetella koneen käyttämistä – ja ehkä olisi kannattanut jättääkin opettelematta, jos miettii kuinka monet villaiset vaatteet olen saanut kutistettua!

 

  • Laitatin kerran rakennekynnet, ahdistuin niistä jo samana päivänä ja viikon päästä revin ne kynsistäni pois. En yhtään tykännyt siitä, etten voinut normaalisti esim hangata päätäni hiuksia pestessä tai näpytellä tietokoneen näppäimistöä. Tän jälkeen olen testannut myös geelilakkauksia, mutta nekään ei vaan olleet mun juttu. Ennemmin lakkaan kynnet kerran kuussa ja annan niiden siitä sitten lohkeilla luonnolisen kauniisti seuraavien viikkojen ajan ;D

 

  • Hullaannun värikynistä! Kouluaikoina ostin joka syksy uuden paketin stabiloita, joilla sitten kirjoitin luennoilla muistiinpanot ja tein tehtävät. Vaihtelin värejä harmonisesti eri vihkoissa, otsikot piti olla toisella ja tekstit toisella värillä. Tärkeimmät kohdat tietenkin vielä kolmannella sävyllä! Nykyäänkin töissä mut tunnetaan värikynistäni, työpaikan sihteeri joskus naureskelee, että tarvitsen kaikista matskuista omat, värilliset versioni.

 

  • Jo ala-asteikäisestä asti olen tykännyt katsoa kauhuelokuvia. Lasten saamisen jälkeen en ole enää pystynyt samalla tavalla katsomaan ihan kaikkea ahdistumatta liikaa, mutta silti monet kauhuelokuvat kuuluvat top10 listalleni.

 

  • En todellisuudessa ole kovin eläinrakas. Perheessämme on aina ollut koiria, välillä jopa kaksi samaan aikaan, mutta en pysähdy kaduilla ihastelemaan jokaista vastaantulevaa koiraa. Ennen lapsia Pablo oli meidän perheen vauva, jonka kanssa puuhasteltiin kaikenlaista koirapuistoista tottelevaisuuskouluun, lasten jälkeen Pablosta tuli ennemminkin lemmikki. Nykyään en juurikaan vietä mitenkään erityisesti aikaa Pablon kanssa, vaan lapset vie kaiken huomion ja rakkauden.

 

  • Olen nykyään lähes aina myöhässä ja jätän muutenkin kaiken viime tippaan. Ennen tämä vielä toimi, kun olin vastuussa vain itsestäni ja pystyin esim koulutehtäviä tehdä yömyöhään saakka, mutta nyt tiedostan, että minun olisi opeteltava uusi tapa toimia. Tähän kun vielä lisätään se, että Nikon ajankäsitys on muakin hövelimpi, niin todennäköisyydet olla ajoissa on aika häviävän pienet, ellei jopa olemattomat. Kait olen sen verran positiivinen luonne, että aina kuvittelen ehtiväni enemmän kuin oikeasti on mahdollista.
1 13 14 15 16 17 18 19 36