Arvaatteko, mikä meillä on nyt ykkösjuttu, kun ilmat lämpeni? Minea sai reilu pari viikkoa sitten uuden pyörän, potkupyörä siirrettiin varastoon odottelemaan Nooaa ja ensi kesää, ja Minealle hankittiin polkupyörä. Siitä päivästä lähtien kun pyörä meille postista saapui, on Minea pyöräillyt j-o-k-a päivä jonkun matkan tai vähintään omassa pihassa edestakaisin. Pyörä on jopa niin rakas, ettei Minea anna jättää sitä pihalle yöksi, vaan se nostetaan iltaisin eteiseen odottamaan seuraavaa aamua. Ensimmäiset yöt pyörä vietti Minean huoneessa sängyn vieressä, ihan vaan kuulema siksi, että yöllä voi vilkaista uutta pyörää kesken unien ja jatkaa unia hymyssä suin, kun tietää ettei se ollut pelkkää unta.

Minea on pyöräillyt kaksi aiempaa kesää potkupyörällä, johon kesti alkuun totutella melkein pari viikkoa, mutta sitten kun tasapainon oppi, niin potkupyörällä pääsikin hurjaa vauhtia. Se oli kätevä etenkin silloin, kun matka olisi ollut liian pitkä kävellä tai kun johonkin halusi päästä reipasta vauhtia. Rattaita työntäen oli vaikea pysyä Minean perässä, mutta onneksi tyttö sisäisti pyöräilyn säännöt nopeasti ja osasi pysyä tien sivussa ja pysähtyä aina ennen suojatietä. En muista, että Minean kanssa olisi koskaan ollut minkäänlaista vaaratilannetta potkupyörällä, vaikka silläkin liikuttiin melkein joka päivä kaikki ne ajat, kun tiet on olleet sulia.

Potkupyörän ainut huono puoli oli se, ettei siinä ole jarruja. Alamäissä välillä hirvitti, kun joutui sivusta katsella kuinka toisella vauhti vain kiihtyy, mutta pahinta olisi ollut siinä vaiheessa huutaa perään ja saada lapsi katsomaan taakseen. Ymmärtäähän sen, ettei ihan pienelle lapselle voi laittaa käsijarruja, koska niiden käyttäminen voisi ennemminkin olla riski kuin turva alamäissä. Meillä on ollut niin hyvä tuuri, että selvittiin kahdessa vuodessa vain yhdellä kunnon kaatumisella, jonka jälkeen saatiin laastaria laittaa urakalla molempiin jalkoihin ja käsiin. Luulen, että pahemminkin olisi meidän pyöräilykilometreillä voinut käydä, mutta tärkeää onkin, että lapsi on koko ajan kuuloetäisyydellä pyöräillessään niin vanhempi voi neuvoa ”liikennekäyttäytymistä”. Meillä pyörä olisi otettu jäähylle pariksi päiväksi pienistäkin tahallisista tottelemattomuuksista, koska ikinä ei voi pelata liian varman päälle kun on kyse turvallisuudesta liikenteessä. (haha, kuulostan ehkä vähän liikennepoliisilta, mutta niin vaan olen myöhemmin huomannut, että tiukka linja on kannattanut, sillä nykyään Minealla on homma paremmin kuin hyvin hallussa)

Kun polkupyörää alettiin etsiskellä, tuntui musta ettei mitään kivoja malleja ole missään! Kaikki oli yhtä hello kittyä tai kukkakuviota, eikä ne oikein napannut. Kummastelin myös sitä, että poikien pyörät oli jokseenkin neutraalimpia kuin tyttöjen – niissä oli ehkä aavistuksen räväkämmät teippaukset, mutta spider manit ja angry birdsit loisti enimmäkseen poissaolollaan. Löytämistäni malleista Jopo oli yksi ainoita sopivan simppeleitä pyöriä, jotka eivät näytä disneyn pyöriviltä mainoksilta, joten valinta oli aika helppo. Tietenkin pyörän piti olla ensisijaisesti Minean mieleen, mutta onneksi (todellakin, onneksi!) tyttö ihastui itsekin Jopoon, tai melkeinpä voisi sanoa rakastui kun ensin näki isompien lasten mallin turkoosina. Edullisin hinta bongattiin sillä hetkellä Prisman verkkokaupasta, joten pyörä pistettiin saman tien tilaukseen.

Ajattelimme alunperin, että tottakai tässä haetaan 16-tuumaista pyörää, kun nykyinen potkupyörä on 12-tuumainen ja viimeistään ensi kesänä jo pieni Minealle. Jopoissa on kuitenkin eroa muihin pyöriin verrattuna, ja niistä täytyy aina valita yhtä kokoa pienempi. Jopon 16-tuumaisessa Minean varpaat yltti juuri ja juuri maahan, mutta pyöräilemisestä ei olisi tullut yhtään mitään (Minea on 110cm pitkä). Niinpä testasimme 12-tuumasta ja sehän olikin täydellisen sopiva, kuitenkin vielä kasvuvaralla niin että samalla pyörällä varmasti pärjätään seuraavakin kesä.

Pyörä tuotiin kotiovelle myöhään iltapäivällä, joten ajattelimme että seuraavana päivänä voisi käydä hakemassa satulatankoon kiinnitettävän tukikepin, mäkin vielä Nikolle sanoin, että onneksi pyörä hommattiin nyt jo keväällä, niin ehtii sitten kesällä joskus oppia polkemaan ihan itse, eikä mun tarvitse koko kesää juosta rattaiden kanssa tanko toisessa kädessä. Minea halusi kuitenkin vielä samana iltana käydä testaamassa uutta pyörää etupihalla, ja viiden minuutin päästä Niko ja Minea tuli pyytämään mut ja Nooan ulos katsomaan. Siinä se tyttö polki edestakaisin ihan kuin olisi pyöräillyt jo pidempäänkin. Seuraavana päivänä Minea oli jo ihan pro, viikon harjoittelun jälkeen olisi voinut luulla, että pyörällä on poljettu jo pidempäänkin. Olin niin ihmeissäni, että siirtyminen potkupyörästä polkupyörään sujui vähän kuin huomaamatta, mutta onhan se jo useasti ennenkin todettu, että potkupyörä opettaa lapselle pyöräilyyn vaadittavan tasapainon. 4-vuotiaan jalat on jo riittävän vahvat polkemaan, joten nämä yhdistettynä ei voi tarkoittaa muuta kuin mestaritasoista taiturointia.

Joskus olen kuullut, että ihmiset on potkupyöränkin jälkeen laittaneet lapselleen apupyörät siirryttäessä polkupyörään, mutta kokemuksesta voin nyt todeta, että se olisi ollut typerin teko ikinä. Toiseksi voin sanoa, että kolmipyörä on täysi turhake, jos nimittäin parivuotiaalle valitsee pyörää, niin ehdottomasti kannattaa hankkia potkupyörä, jolla ajamaan opettelu sujuu niin paljon helpommin. Miten potkupyörätkin on keksitty vasta hiljattain?! Kuinka paljon helpommalla vanhemmat nykyään pääsevätkään, kun säästyvät raskaiden kolmipyörien työntämiseltä ja myöhemmin hermoja raastavalta pyöräilyn opettelulta!

Naapurin pojan kanssa Minea nyt sitten hurjastelee päivittäin pitkin katuja. Molemmilla siirtyminen polkupyörään sujui yhtä helposti, ja me äitit vaan seisottiin vieressä suu auki ihmetellen, että menikö tämä tosiaan näin iisisti. Nyt pyöräilyä on jo takana muutama viikko, ja vauhti on niin kova että saan Nooan kanssa hyvän lenkin Minean perässä harppoen. Peukut vaan pystyyn, että tänäkin kesänä säästytään isommilta kaatuamisilta, ja että ne liikenteen pelisäännöt pysyy mielessä sittenkin kun taidot koko ajan karttuu entisestään.

Millä teillä pyöräillään tänä kesänä? Onko kellään edessä vaihto potkupyörästä polkupyörään tai joko olette ehtineet hankkia kesän menopelin?