Joululoman bucket list

Huomaan odottavani perjantaina alkavaa joululomaa melko innokkaana, sillä toistelen jatkuvasti samaa ”sitten välipäivinä” fraasia, kun ystävien tai lasten kanssa suunnitellan jotain kivaa. Melkein kuin elämä alkaisi välipäivistä ja loppuisi uuteen vuoteen, vaikka minulla ja lapsilla jatkuu loma viikon vielä sen jälkeenkin. Pian löydän itseni tilanteesta, jossa olen kasannut välipäiville niin paljon tekemistä, että ainut keino selvitä kaikesta on laatia tarkka excel-taulukko – eikä se tietenkään ole tulevan lomamme tarkoitus ollenkaan. Suunnitelmana on ottaa rennosti, löytää aikaa tylsistymiseen, pelailla lasten kanssa uusia pelejä ja tehdä pihalle lumiukkoja. Pelastaakseni itseni liialliselta ohjelmalta tein joululoman rennon bucket listin muistuttamaan siitä, että nyt on aika laiskotella ja keskittyä hyvään mieleen.

  • Pelatkaa vähintään kolmea eri lautapeliä yhdessä lasten kanssa. Minea on juuri nyt parhaassa lautapeli-iässä ja joku uusi peli saattaa tulla myös joululahjaksi. Tämän hetken ykkössuosikki on Leikkien-lelujen hahmottamispeli Match Madness (saatu yhteistyössä), jota tyttö pelaisi iltaisin non-stoppina.
  • Tehkää lumiukko tai lumilyhtyjä, miksei vaikka molempia jos vain lunta riittää. En muista milloin viimeksi olisin pyöritellyt lumipalloista perinteisen lumilyhdyn, joten eiköhän tänä vuonna ole sen aika. Homma on siitä erityisen kivaa, että siihen voi osallistua perheen pienemmätkin.

  • Käykää elokuvissa. Minean joulukalenterista paljastuu perjantaina liput Heinähattu ja vilttitossu -elokuvaan, joten saattaapa olla että loma aloitetaan sillä. Toinen varteenotettava elokuva olisi Tuntematon sotilas kaksin Nikon kanssa.
  • Herkuttele. Jouluna saa syödä mitä huvittaa, sillä uuden vuoden jälkeen kaipaa kuitenkin keventämistä ja perinteistä ”otan itseäni niskasta kiinni onnistumatta siinä lopulta kuitenkaan” -ajattelua.

  • Neulo, lue kirjaa ja katso Netflixiä. Lomalla on iltaisin aikaa tehdä omia suosikkijuttuja, kun nukkumaanmenoajalla ei ole niin väliä. Aion viimeistellä keskeneräisen pipoprojektini, aloittaa viime viikolla lainaamani kirjan ja katsoa vähintäänkin The Crown -sarjan kakkoskauden.
  • Kutsu ystäviä kylään. Työpäivinä ei tule nähtyä moniakaan ystäviä, sillä kaikilla on omat kiireensä ja menonsa. Myös ystävät pidemmän matkan takaa on lomalla helpompi kutsua yökylään, kun kerrankin on aikaa panostaa eikä maanantain työpäivä paina sunnuntaina mielessä.

Löytyisikö teidän listasta yhtään samoja asioita tai mitä ehdottomasti lisäisitte omaanne? Minä aion kaivella tämän viimeistään tapaninpäivän jälkeen esille ellen muuten ole muistanut keskittyä olennaisimpaan eli siihen rentoiluun ja yhdessäoloon. Paljon glögiä, joulusuklaita, hyvää musiikkia ja ruokaa ja ystävät, siinäpä se onnistuneen loman resepti taitaa olla.

Blogitodellisuus on tarua ihmeellisempää

Vaikka itsekin kirjoitan blogia, huomaan välillä sortuvani yleisimpään blogiharhaan eli ajatukseen siitä, että muiden elämä olisi jollain tapaa kauniimpaa ja helpompaa kuin omani. Kuvissa näkee iloisia ihmisiä, jotka heräävät meikattuina ja hiukset kiharrettuina ja joiden sävy sävyyn paketoidut joulupaketit odottavat täydellisen kuusen juurella jo hyvissä ajoin ennen joulua. Ystävien kanssa halaillaan auringonlaskussa ja kuohuvaa kippistellään mitä täydellisimmissä maisemissa ja kauneimpien kattausten ympärillä. Päivittäin tällaisia kuvia katsellessaan voi joskus tuntua vaikealta muistaa, että todellisuus ei useinkaan ole ihan niin ruusuilla kävelemistä kuin blogit ja instagram antavat ymmärtää.

On oikeastaan kolme asiaa, jotka ovat tärkeimmässä asemassa blogi- ja instagramkuvia tehdessä. Aika, omistautuminen ja kuvanmuokkaus. Yhtäkin täydellistä kuvaa varten voidaan käyttää tolkuton määrä aikaa sen valmisteluun. Ensin suunnitellaan, sitten kasataan rekvisiittaa, valmistellaan paikka tai itsemme ja lopulta otetaan useampi otos, jotta joukosta löytyy yksi onnistunut. Kaikki eivät toimi samalla tavalla, mutta yleensä mitä ammattimaisempi bloggaaja on, sitä enemmän kuviin panostetaan. Instagramissa näkyvä huoleton sisustuskuva tai muotibloggaajan kepeä sunnuntaikävely kaupungilla harvoin on ihan niin huoleton tai kepeä kuin miltä kuvan tunnelma vaikuttaa. Bloggaajat sopivat treffejä asukuvien kuvaamiseen, vaihtavat välillä jopa asua ja lokaatiota ja jatkavat kuvaamista, sisustusblogin kuvia varten taas siivotaan ympäristöä, ostetaan kukkia ja joskus jopa asetellaan huonekaluja uusiin paikkoihin, jotta kuva olisi harmonisempi. Lasten aiheuttama kaaos tai naamaan aamulla noussut näppylä eivät kumpikaan näy lopullisessa blogikuvassa, vaan kuvavirran täyttää aikakauslehtien tasoiset otokset.

Omistautuminen puolestaan näkyy usein sisällön ammattimaisuudessa. Harva ammattilainen kuvaa instagramiin lähes pelkästään vanhentuneen kännykän kameralla kuten itse teen, tai laittaa netflixin katselemisen blogin päivittämisen edelle. Jos haluaa menestyä, on sitouduttava ja tuotettava säännöllisesti laadukasta sisältöä, sillä sitä lukijat sinulta odottaa. Nykyään blogeja on niin paljon, ettei kenenkään menestys synny vahingossa, vaan useimmiten taustalla on suunnitelmallisuutta ja panostamista.

Viime kädessä kaiken pelastaa kuvanmuokkaus. Instagramissa tai blogeissa tuskin enää nykyään näkee yhtäkään muokkaamatonta kuvaa ammattimaisemmilla sisällöntuottajilla. Varsinkin nyt pimeän aikaan ja nimenomaan Suomessa on äärettömän hankalaa saada täydellisiä kuvia ellei omista tuhansien eurojen kamerakalustoa. Kuviin täytyy jälkikäteen vähintäänkin lisätä valoa ja kontrastia, ehkäpä myös fixailla kohinan määrää. Jotkut suosivat vsco-filttereitä, koska niillä on helppo saada kuvaan tunnelmaa ja kiinnostavuutta, vaikka kuvanmuokkaustaidot ei olisikaan kovin hyvät noin muuten. Itse olen useaan kertaan todennut senkin, että jopa todella sotkuisen kodin saa näyttämään kutakuinkin hyvältä, kun kuvan sävyt on aavistuksen viileään taittavat ja kirkkautta on lisätty riittävästi. Sama pätee mihin tahansa kuvaan yleensäkin, sillä kovin tylsätkin asiat saa näyttämään mielenkiintoisilta ja kauniilta kun kuvakulma, rajaus ja muokkaus on tehty taitavasti. Usein tämä juuri onkin se suurin ero niin sanottujen blogikuvien ja tavallisten kotiräpsyjen välillä – bloggaajan silmä on tottunut tuottamaan tietynlaista tyyliä, ja hieman järjestelemällä ja muokkaamalla lähes mistä tahansa kodista, asusta, ruoasta tai maisemasta saa upealta vaikuttavan kokonaisuuden.

Mihin sitten itse sijoitun tässä koko ajan ammattimaisemmassa blogimaailmassa? Luulen, että kultainen keskitie on omalla kohdallani avain onneen, sillä panostan kyllä blogiini, mutta arvostan myös omaa ja perheen aikaa. Joskus valokuvaan fiiliksellä kotiamme juuri sellaisenaan, joskus innostun ”stailaamaan” pidemmänkin aikaa ennen kuvan ottamista. Tärkeintä tietenkin tässäkin asiassa on oman tyylin löytäminen, ja valitettavasti pitkä ja pimeä syksy aiheuttaa lisätyötä kuvien osalta. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia aiheesta? Kuinka ajattelette blogi- ja instagramkuvien syntyvän, tai jos itse olet someaktiivi, niin millaista on oma panostuksesi?

Lapset hoidossa

Olipa outoa tänään heräillä yhdeksän aikaan siihen, että ei vaan yksinkertaisesti enää väsyttänyt. Yleensä kun tilanne on se, että Nooa herättää jo hyvissä ajoin huutelemalla sängystään tai tepastelemalla meidän sänkyyn – heti sen jälkeen kun on ensin yöllä herättänyt vähintään kolme kertaa. Joinain viikonloppuina olen koittanut huijata Nooan katsomaan Pikku kakkosta istuttamalla pojan sohvalle murokulho kädessään, samalla kun itse yritän vieressä vielä torkahdella tai edes sulkea silmäni hetkeksi. Tänään sain kuitenkin herätä kun huvittaa. Lapset nimittäin lähtivät jo eilen viikonlopun viettoon vanhempieni luokse, jotta meillä olisi aikaa olla raksalla ja tehdä muita hommia. Samaan aikaan melko ihanaa ja kauheaa, sillä oma aika oli juuri sitä mitä tähän väliin tarvitsinkin, mutta toisaalta on jo nyt kova ikävä lapsia. Näitä vanhemmuuden ristiriitoja, tiedättehän.

Tarkoitus oli että nyt myös allekirjoittanut pääsisi raksalle tekemään jotain hyödyllistä, mutta kaksi ystävää sattui kysymään vauvakuvauksia viime viikolla syntyneille vauvoilleen, ja aamupäivät onkin sitten vierähtäneet niissä hommissa tänään ja vielä huomennakin. Tammikuun ajan olen lomaillut kokonaan enkä ole ottanut yhtään uusia asiakkaita, mutta jälleen helmikuun loppupuolelta eteenpäin on alkanut kuvauskalenteri täyttyä tämän kevään osalta nopeaa tahtia. Rakastan kuvata, mutta arjen asettamat aikarajoitteet on osoittaneet, että jatkossa voin ottaa vain joitakin asiakkaita per kuukausi, joten jos joku teistä on suunnitellut kevät- tai kesäkuvia mun ottamina, niin suosittelen laittamaan viestiä ensi kuun aikana. Tänään muuten harmittelin sitä, ettei ole tullut omista lapsista otettua kuvia studiollani, sillä kuvia olisi ihana teettää uuteen kotiin seinälle, muitakin kuvia siis kuin näitä arkisia blogiin räpsittyjä otoksia.

Huomenna lapset taas palaavat kotiin aamupäivästä, ja tiedän että perusarjesta on jälleen aavistuksen hankalampi saada maanantaina otetta, kun viikonloppu on mennyt näinkin rennoissa merkeissä. Huomenna lupaan ryhdistäytyä ja koittaa ehtiä olla hyödyksi raksallakin, mutta muuten ajattelin aloitella pakkaamista jo vähitellen. Niko toi alkuviikosta pinon muuttolaatikoita eteiseen, ja vasta siinä niitä katsellessani ymmärsin, että tosiaan, muuttohan on jo kahden viikon päästä. Miten musta silti tuntuu, ettei raksalla vielä ole lähellekään valmista, ei varmaan vielä viikonkaan päästä jolloin muuttotarkastuksen pitäisi olla. Yksi asia on kuluneina kiireisinä päivinä ja viikkoina ollut meille todellinen pelastus – nimittäin läheiset ihmiset ympärillämme! Ihana ystäväni katsoi lapsia maanantai-iltana kun itse kävin vahaamassa kylppärin kattoa, ensi viikolla Nooan kummisetä käy kaakeloimassa alakerran vessan, Nikon ystävä on parin viikon ajan ollut tekemässä sähköjä ja isovanhemmat auttaa lasten kanssa. En tiedä, miten sitä kiittäisi kaikkia apuaan tarjonneita sitten kun projekti on valmis, mutta se on varmaa, että apu on merkinnyt meille enemmän kuin uskottekaan.

1 … 7 8 9 10 11 12 13 … 36