JAETTU ODOTUS (+arvonta!)

3 toukokuun, 2015

Yhteistyössä Libero BabyBuzz

Seisottiin yhtenä aamupäivänä puistossa äitiporukalla (oli ne lapsetkin mukana, hah!) jälleen kerran päivitellen sitä kuinka joskus arki ja lastenhoito tuntuu kaatuvan kaikkine velvollisuuksineen meidän äitien niskaan. Se alkaa jo heti aamusta, äiti nousee ylös lasten kanssa kun isihän on koko viikon ollut töissä ja joutunut heräämään aikaisin. Aamupalat äiti tekee yhdellä kädellä kun toisessa roikkuu esikoinen tai sillä kannetaan kuopusta, ja isin pitää rauhassa saada käydä suihkussa. Äiti lähtee lasten kanssa puistoon samalla kun isi jää kotiin puuhastelemaan miesten juttuja. Puisto on muutenkin täynnä äitejä, joten mitä isi siellä tekisi ja kenen kanssa juttelisi. Meidän äitien näkökulma voi joskus olla hieman kapeakatseinen ja värittynyt omilla mielipiteillä, mutta oletteko ajatelleet että epätasa-arvo alkaa jo odotusaikana, ja itse asiassa se olemme me äidit, jotka olemme ihan erityisellä tavalla etuoikeutettuja.

Me pohdittiin puistossa sitä, onko naiset, jotka sanoo isien osallistuvan perhearkeen liian vähän, itse ehkä opettaneet miehet tietynlaiseen toimintatapaan vai alkaako kaikki jo raskausaikana. Äiti viettää vauvan kanssa ensimmäiset 9 kuukautta, siitä eteenpäin monessa perheessä äiti on jonkin aikaa ainut vauvan ruokkija ja lopulta vauva on oppinut olemaan ensisijaisesti äitinsä hoivissa. Näin meni meillä Minean kanssa, ja vasta lähes 1-vuotiaana Minean ja Nikon suhde alkoi olla yhtä tiivis kuin mulla ja Minealla oli ollut jo maha-ajoista alkaen. Tilanne oli meidän perheessä vielä erityisen haastava itkuisen vauvan takia, sillä vauvan tupsahdettua mahastani maailmaan alkoi koliikki, ja useimmiten mun syli toimi rauhoittajana parhaiten. Jos jo raskausaikana äiti ja vauva on eläneet omassa kuplassaan, voi isälle olla vaikea hypätä rooliinsa täysillä pian syntymän jälkeenkään, varsinkin haastavan vauvan kohdalla kun arki kuormittaa jaksamista. Eikä sekään varmaan mikään salaisuus ole, mutta useimmiten meiltä naisilta vauvojen käsittely tulee kuin luonnostaan vauvan synnyttyä, kun taas isät ehkä tarvitsevat enemmän sitä ”opetteluaikaa”. Äitien tulisi muistaa antaa tilaa vauvan ja isän suhteen kehittymiselle, vai tunnustaako kukaan muu äiti koskaan ajatelleensa että joskus sitä ennemmin tekee jonkin asian itse kuin katsoo vierestä kun toinen tekee sen kymmenen kertaa hitaammin ja (äitin mielestä) hankalammin.

Vielä omassa lapsuudessani ei osallistuva isä ollut mikään itsestäänselvyys, mutta onneksi nykyään isät tuntuvat olevan ihan yhtä innostuneita odotuksesta ja lastenhoidosta kuin äiditkin, ja varmasti tulevaisuudessa osallisuus ja tasa-arvo kasvaa vielä entisestään. Isien puolesta puhumassa on myös Libero, joka on juuri lanseerannut mahtavan keksinnön, BabyBuzz rannekkeen, jonka avulla isät pääsevät lähemmäs vauvaa ja äidin kokemuksia jo raskausaikana. Äiti on yhteydessä mahassa kasvavaan vauvaan ensipotkuista lähtien, mutta entä jos isäkin saisi pitkin päivää muistutuksia siitä että täällä mahassa ollaan ja voidaan hyvin. Viesti pienistä potkuista kahvitauolla tai tieto vauvan hikasta poikaporukan illanvietossa. Loistavaa eikö! BabyBuzz rannekkeen avulla äiti voi aina vauvan liikkeet tuntiessaan lähettää isän rannekkeeseen pienen värähdyksen eli buzzin ja näin isäkin pääsee monta askelta lähemmäs odottavan äidin tuntemuksia. Katsokaa vaikka tämä video, kuinka koskettavaa ja tärkeää näinkin pieni juttu voi olla.

Liberon BabyBuzz ranneke on vielä prototyypin asteella ja testissä muutamilla perheillä, mutta tilausta tällaiselle vauvan ja vanhemmat yhdistävälle keksinnölle varmasti on. Mineaa odottaessa meille annettiin neuvolasta odottajan opas, josta yhdessä Nikon kanssa seurattiin jokaista raskausviikkoa lukemalla kuinka vauva kasvaa ja kehittyy viikkojen lisääntyessä. Se oli ehkä ainut asia, joka vatsan läpi tuntuvien potkujen lisäksi teki raskaudesta konkreettisemman Nikolle, mutta nyt Nooan odotuksessa raskaus jäi selkeästi enemmän tavallisen arjen jalkoihin. Neuvolasta ei enää tarjottu odottajan opasta, ja luulen että kakkoskierroksella se olisi jäänyt lukematta joka tapauksessa – kaikki kun oli jo kertaalleen koettu ja nähty. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin meille BabyBuzz ranneke olisi ollut enemmän kuin pelkkä potkuista ilmoittava tärinä, se olisi ollut tasa-arvoa, tietoisuutta ja vanhemmaksi kasvua heti raskaustestistä alkaen.

Mä jään innolla odottamaan kuinka Liberon Minusta tulee vanhempi hanke yhdessä BabyBuzz rannekkeen kanssa tulee vielä muuttamaan tulevien vanhempien raskausaikaa ja vanhemmaksi kasvua. Olen varma siitä, että isän roolin korostaminen ja tunnustaminen vauvan kasvaessa äidin mahassa on hyväksi myöhemmälle isä-lapsi-suhteelle ja myös parisuhteelle, kun molemmat tuntevat olevansa tärkeässä roolissa jo odotusaikana. Melkein aina se on äiti, joka saa osakseen ihailuja ja kymmeniä kysymyksiä vatsan kasvaessa, mutta ranneke voi auttaa isejäkin keskustelemaan raskaudesta ulkopuolisten kanssa. Mitä luulette, lunastaako ranneke paikkansa odottavien parien elämässä?

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Libero haluaa rannekkeellan sekä lisätä isän osallisuutta raskausaikana että kiinnittää huomiota isän roolin tärkeyteen ja vanhempien tasa-arvoon. Niinpä sain teille arvottavaksi mahtavan Liberon hoitotuotepaketin, kunhan kerrotte kommenttiboksissa sunnuntaihin 10.5. mennessä, miten teillä on isä osallistunut vauvan odotukseen tai kuinka isä voisi paremmin olla osallisena. Sen ei tarvitse olla mitään suurta, se voi olla vaikka sydämen sykkeen kuuntelua mahan päältä, potkujen tunnustelua tai yhdessä nimen miettimistä. Jakakaa vinkkinne, vaikkei meille ehkä enää tule kolmatta odotusaikaa, voi vinkeistä olla suurta hyötyä jollekin toiselle.

LELUJA VESIPEDOILLE (+ arvonta!)

30 huhtikuun, 2015

Yhteistyössä BR-lelujen kanssa

Löytyykö tedän perheestä kovia vesipetoja? Meillä kesää ja aurinkoisia kelejä odotetaan niin innokkaasti, että oon jo monena päivänä saanut vastailla kysymyksiin kuten ”voiko tänään lähteä pelkällä mekolla ulos” ja ”miksei mulla äiti ole leikkimökkiä, tramppaa ja tuleehan takapihalle taas iiiiso uima-allas”. Luulen että odottavan aika voi käydä pitkäksi, sillä ainakaan täällä Keski-Suomessa ei ihan lähiaikoina voi vielä kaivaa kellukkeita ja uimarenkaita talvisäilöstä, vaan vappuakin juhlitaan maa valkoisena!

Kuin tilauksesta saatiin BR-leluilta supermieluisa paketti täynnä vesileluja- oli ongintaa, hauskoja pehmokuvioita, kylpyhelistimiä perheen pienimmille ja kekseliäs puuhapiste kylpyleikkeihin. BR-kylpylelut on uusi kekseliäs tuotesarja, jossa iloisen puuhastelun ja leikin lomassa samalla kehitetään lapsen mielikuvitusta ja motorisia taitoja. Saako nälkäinen valas napattua pallot mahaansa, käykö kala ongenkoukkuun, mistä tuo musiikki kuuluu tai mitä ihmettä voi tehdä kylpytarroilla? Ja jes, kerrankin on sallittua piirtää seinille!

Minea avasi paketeista ensimmäisenä vaahtomuovitarrat, eli vaahtomuovikuviot jotka saa kastelemalla ”liimattua” kaakeleihin, ammeen reunaan tai vaikka saunan oveen. Luulin kuvioiden olevan jo vähän liian lapsellisia 3-vuotiaalle, mutta Minea tykkäsikin aivan valtavasti lätkiä kuvia seinille, keksiä kaloille nimiä ja lempparina tunkea pieneen ammeeseen yhdessä kaikkien vaahtomuovitarrojen kanssa. Kivana leikkinä käännettiin kuvat väärinpäin vedessä ja Minea arvaili mikä kuva tai minkä niminen merenelävä missäkin oli – hauskan yksinkertaista puuhaa peseytymisen ohella.

Meidän vesipetoa ei meinannut enää saada kylvystä pois kun leikkeihin otettiin mukaan ongintapeli. Neljää kelluvaa kalaa ongittiin vaahdon seasta riemusta kiljahdellen, ja lopulta kylvystä löytyi myös poneja ja prinsessoja, joita niitäkin koitettiin noukkia vedestä ongen avulla. Ongintapeliä suositellaan 1,5 vuodesta eteenpäin, mutta hyvin tuntui Mineakin keksivän erilaisia leikkejä sen parissa. Arvatkaa vaan kuinka intoa täynnä Minea on kun kesällä lelut siirretään pihalle uima-altaaseen tai vieläkin parempi, otetaan rannalle mukaan.

Nooallekin löytyi paketista jotain, värikkäät, isosilmäiset kalahelistimet. Näissä ikäsuositus on 6kk eteenpäin, mutta helistimiä ei laitettu kaappiin odottamaan, vaan ne on käytössä niin sanotusti kuivalla maalla, ja Nooa on jaksanut kaloja katsella yllättävän pitkäänkin köllötellessään lattialla. Molemmissa on sisällä peili ja heliseviä helmiä, jotka pitävät hauskaa ääntä kylpyveden liikkeen mukana, joten samalla kalat toimii ihan tavallisina helistiminä että uiskentelevina kylpyleluina perinteisten ankkojen sijaan. Riittävän isot silmät, selkeä naama ja värikkyys on varmasti ne jutut, joista vauvat innostuu, ja lapsen kasvaessa kalat voi ottaa mukaan isompiin aaltoihin rannalle tai laittaa ne uiskentelemaan ulkona kevätpuroihin.

Mitä luulette, keksisikö teidän vauvat ja taaperot puuhaa näillä leluilla? Kylpyhetkistä on meillä tullut vielä entistäkin mukavampia, kun samalla treenataan onkimista, leikitään vedenalaista maailmaa tai pidetään vesipartyt soittaen helistimillä, ja tietty kylpyyn olisi nykyään päästävä joka päivä.

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!! Nyt yhdellä teistäkin on mahdollisuus päästä testaamaan BR-kylpylelujen puuhapistettä, josta löytyy erilaisia taaperoa innostavia toimintoja. Kommentoi tähän postaukseen viimeistään tiistaina 5.5. kertomalla mikä on teidän lemppari vesileikki ja olet mukana arvonnassa. Kaikki BR-lelujen hauskat kylpyuutuudet näet täältä.

HELPOTUSTA ITKUISUUTEEN?

24 huhtikuun, 2015

Postaus toteutettu yhteistyössä Rela Colic Dropsin kanssa

Tänään on taas meillä ollut vähän erilainen päivä, ja aloin pohtia, että mun äitiyden ja etenkin vauvan ekojen kuukausien vaikein asia on nyt, ihan niin kuin Mineankin kanssa, ollut vauvan itkuisuus. Huonosti (jos ollenkaan) nukutut yöt, oman ajan puute, vauvan kantaminen 24/7, lapsettomien kavereiden kaikkoaminen ympäriltä, jatkuva epävarmuus omasta äitiydestään, kaikki muu on paljon helpompi kestää kuin se, että oma lapsi itkee lohduttomasti etkä vanhempana pysty tekemään mitään olon helpottamiseksi. Toiselle äidille voi haastavinta olla se kun lapsi lähtee liikkeelle ja jatkuvasti saa juosta konttaavan, kiipeilevän tai kävelevän lapsen perässä, mutta eikö se ole vain merkki siitä, että lapsi voi hyvin ja kasvaa normaalisti? Minea huusi aikoinaan koliikkihuutoaan ensimmäiset kaksi kuukautta, jonka aikana ehdin kuulla aika monet ”odotahan vaan mitä se sitten on kun vauva lähtee liikkeelle etkä ehdi edes kahvia juoda rauhassa” ja ”no meillä vasta menoa onkin, kun villi poikamme se ehtii joka paikkaan kun selkäsi käännät”. Jep, varmasti meillä ja teillä on kaikilla omat haasteemme lastemme kanssa, mutta siinä vaiheessa olisin mielelläni vaihtanut jokailtaiset koliikkihuudot ympärivuorokautiseen perässä juoksemiseen.

Kun nyt viimeisten viikkojen ajan ollaan saatu huomata olevamme jälleen lähes siinä samassa pisteessä kuin Mineankin kanssa, sitä on ensin hämmentynyt ja epäuskoinen, sitten ärsyyntynyt ja lopulta hyväksynyt, että tätä se meidän vauva-arki nyt vaan on – jokaiselle annetaan sen verran kun on valmis kestämään. Minean itkuisuus oli koliikkia eli katkeamattomia, 3-4 tunnin huutoja useimpina iltoina, jatkuvaa sylissä kantamista ja jumppaamista, huonoja öitä ja päiväunia sekä tyytymättömyyttä noin yleensäkin. Nooan kanssa ollaan tähän verrattuna päästy paljon helpommalla, sillä poika sentään nukkuu vaunuissa parikin tuntia päivisin, ei huuda tuntitolkulla iltaisin ja vaikuttaisi muutenkin olevan hieman rennompi luonteeltaan. Ehkä säästyttiin Nooan kanssa koliikilta, mutta kovin helppoa ja stressitöntä arkea en silti voi sanoa meidän nytkään elävän, vaikka maidottomuus onkin jonkin verran helpottanut arkea.

Näiden haastavampien viikkojen jälkeen sitä on kummasti jo ehtinyt unohtaa sen ensimmäisen kuukauden ihmetyksen ja rauhallisuuden. Miten mä onnessani kerroin kaikille että meidän lapsi juuri nukahti sitteriin enkä voi uskoa sitä todeksi. Hymyillen vastasin kysyjille, että kyllä se vaan siltä näyttää että tällä kertaa mekin saadaan nauttia tavallisesta vauva-arjesta tyytyväisen vauvan kanssa. Tästä ei mennyt kauaakaan kun aika alkoi kulua netissä erilaisia selityksiä etsien, ympäri kotia kävellen, pyllylle taputellen ja kaikenlaisia helpotuskeinoja kokeillen. Nytkin tuntuu, että vähän väliä innostun yhdestä jutusta, kokeilen toista, teen googlediagnooseja, oon varma että pian helpottaa, kunhan vielä tämä viikko jaksetaan. Maidoton ruokavalio oli ensimmäinen kokeilun arvoinen juttu, seuraavana jonossa tuli maitohappobakteerit, joiden nimeen vannoo monet ravintogurut ja terapeutit. Niistä neuvotaan hakemaan apua vauvojen vatsavaivoihin, ja itse asiassa suositeltavaa olisi aloittaa maitohappobakteerien käyttö jo raskausaikana, mutta enpä tullut silloin ajatelleeksi.. Onko teillä kokemuksia, onko maitohappobakteereista löytynyt apu ja kuinka nopeasti?

Relan Colic Drops on maitohappobakteerivalmiste, jonka on ihan tutkitusti osoitettu vähentävän vauvan itkuisuutta, jo noin kahden viikon käytön jälkeen. Hyviä kokemuksia oon kuullut ystäviltäni, joiden vauvat on reagoineet d-vitamiinitippoihin mahakivulla (ihan niin kuin meillekin kävi), mutta yhdessä Relan tippojen kanssa vaiva on helpottanut huomattavasti. Yksi ystäväni kertoi myös päässeensä näillä tipoilla eroon vauvan suussa olevasta sammaksesta, jo parilla käyttökerralla. Meillä tippoja on syöty noin viikon verran, ja kuten oonkin jo kertonut, on Nooa ollut entistä virkeämpi ja jaksanut seurustella ja köllötellä jopa vartin, puoli tuntia kerrallaan. Se on aika paljon vauvalle, joka aiemmin jaksoi vain minuutteja kerrallaan olla tyytyväisenä!

Vauvojen kanssa kaikki tuntuu olevan pelkkää arvailua, vaiheita ja odottelua. Samaan aikaan meillä on nyt ollut kokeilussa maidottomuus ja Relan Colic Dropsit, plus että aikakin on melko hyvä apu kaikkiin vaivoihin, joten on vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin. Se on kuitenkin varmaa, etten jätä yhtäkään keinoa itkuisuuden vähentämiseksi kokeilematta ennen kuin helpottaa täysin, ja Relan Colic Dropseilla jatketaan tästäkin eteenpäin. Koliikki tai ei, maitohappobakteeri auttaa ylläpitämään suoliston tasapainoa, ja nyt me syödään niitä koko perhe tippoina pienimmälle, tablettina muille. Itestäni tuntuu että jo tieto siitä, että käännän jokaisen kiven ja teen parhaani vauvan oloa helpottaakseni helpottaa munkin stressiä ja auttaa jaksamaan paremmin, ja onhan tässä jo mentykin huimasti parempaan päin!

Varmasti jaan kokemuksiani tipoista ja niiden tehosta vielä lisää viikon, parin päästä, mutta uskallan jo nyt suositella maitohappobakteeria käytettäväksi kaikenikäisille – haittaa niistä ei ole! Huippujuttuna saan jakaa vielä alekupongin, jolla saatte mistä tahansa Avainapteekista Relan Colic Dropseista 3€ alennusta joko printtaamalla alla olevan kupongin tai näyttämällä sitä kännykästä. Alennuksen saat toukokuun loppuun asti, ja lähimmän Avainapteekkisi löydät täältä.

previous 1 … 13 14 15 16 17 18 19 … 28 next