KAIVATTUA OMAA AIKAA

Synttärien juhlinta vetelee meillä viimeisiään, ja kirjoitan juhlien kulusta tarkemmin heti ensi viikon alussa, mutta ensin palataan viime keskiviikkoon ja mun arjen ”irtiottoon”. Joskus tämä kotonaolo ja intensiivinen 24/7 lastenhoito saa haaveilemaan säännöllisestä omasta ajasta, mutta toisaalta myös tiedän, etten vielä ole valmis viemään Nooaa yön yli hoitoon. Jos mummolat olisi lähempänä, tulisi lapsia varmasti vietyä iltahoitoon silloin tällöin siksi aikaa, että Nikon kanssa käytäisi syömässä tai elokuvissa. On kuitenkin eri asia viedä Nooa parin sadan kilometrin päähän yöksi, ja koittaa nauttia omasta ajasta huolehtimatta toisen pärjäämisestä. Minea taisi olla 1v3kk kun oli ensimmäistä kertaa mun vanhempien luona yötä, eikä ole itse asiassa tähänkään päivään mennessä ollut missään muualla yökylässä. Miten se Nooan kanssa tuntuukin nyt vielä vähän vaikeammalta, ehkä siksi että Nooa on muutenkin niin kovasti mun perään eikä tahtoisi kuin istua mun sylissä suurimman osan ajasta. En tiedä, kertokaa te missä iässä olette vieneet lapset ekaa kertaa yön yli hoitoon?

Kerran ehdin jo ennen joulua käydä yöelämässä pyörähtämässä, mutta vaikka senkin jälkeen ollaan kavereiden kanssa puhuttu että voisi joskus lähteä ulos, ei minään iltana ole kuitenkaan tuntunut siltä, että huvittaisi lähteä mihinkään. Aamulla ei jaksa herätä, jos on valvonut koko yön, ja lapset vaatii huomiota joka tapauksessa niin ettei päivää voi maata sohvalla palautuen illasta ja valvomisesta. Kunnon irtiotto se olisi vasta silloin, jos lähtisi toiseen kaupunkiin ja viettäisi hotellissa koko viikonlopun kaikessa rauhassa. Ajatuksena ihana idea, mutta ei toteutettavissa ihan milloin tahansa.

trattoria IMG004

trattoria IMG010 trattoria IMG009

Luin joku aika sitten, että äideiltä kysyttäessä onnellisimmiksi itsensä kokivat äidit, joilla on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus. On ehkä uusi parisuhde, lapset jo tehtynä ja joka toinen viikonloppu lapset hoidossa isän luona, jolloin voi itse tehdä kahden päivän ajan ihan mitä huvittaa. Kieltämättä ajatus kuulostaa melko houkuttelevalta, varsinkin silloin kun Nooa on pitkin päivää kiljunut sylissä kiukuten kaikesta. Jo parituntinen kotona ilman lapsia silloin tällöin on jotain sellaista josta uskallan aina välillä haaveilla, mutta sitten unohdan asian ja ymmärrän, että loppujen lopuksi en mitään muuta haluakaan kuin tämän perheen ja nämä lapset. Äitiys jos mikä on täynnä ristiriitaisia tunteita sen suhteen, miten löytää tasapaino itsensä ja äitiyden välillä. En halua olla pelkkä äiti, mutta koen identiteettini nykyään olevan vahvasti äitiyteen sidottu, ja hyvä niin, ajalta ennen lapsia en kaipaakaan mitään muuta kuin sitä satunnaista mahdollisuutta tehdä mitä huvittaa.trattoria IMG007 trattoria IMG006 trattoria IMG005

Onneksi me Nikon kanssa ymmärretään toisiamme siinä, että molemmat saa halutessaan käydä harrastuksissaan ja ottaa omaa aikaa iltapäivisin. Ehkä vaikeinta siinä on se, että oma aika mulle tarkoittaa aina automaattisesti lähtemistä kotoa pois, koska Nikon ystävillä ei kenelläkään ole vielä lapsia – Nikon on siis vähän hankalaa lähteä lasten kanssa mihinkään lähipuistoa pidemmälle. Viime keskiviikkona sain jälleen sitä kaivattua omaa aikaa poissa kotoa, kun saimme pienellä blogiporukalla kutsun tutustumaan Trattoria Aukion uudistuneeseen ruokalistaan. Minä, Kerttu, Tiiu ja Kia pääsimme paikalle ja saimme nauttia ihanan rennosta meiningistä, mahtavasta ruoasta ja hyvästä seurasta. Ilta oli juurikin sitä, mitä kaipasin koko tämän juhlien järjestämisputken keskellä. Ja ruokakin jopa ylitti kaikki odotukseni, joten rehellisesti sanottuna en olisi tiennyt, miten paremmin viettää keskiviikkoiltaa!

Trattoria Aukiossa meille tarjoiltiin menu La tavola italiana, joka sisälsi monipuolisen valikoiman alkupaloja ja pääruokia jaettavaksi koko seurueen kesken. Rakastuin ainakin valkosipulileipään, marinoituihin tomaatteihin, parmankinkkuun, marinoituun mozzarellaan, grillattuun mustekalaan ja parmesan-ranskalaisiin. Menu oli täydellisyyttä hipova, ja Tarttorian sivuilta kurkkasin että hintaa koko setillä on vain 39€ henkilöltä, ei siis ollenkaan paha siitä, että pääsee maistelemaan niin monia upeasti onnistuneita makuja. Jo seuraavana päivänä mieleni teki lähteä Trattoriaan uusintakierrokselle, mutta maltoin kuitenkin vielä mieleni ja sovittiin ystävän kanssa, että lähdetään parin viikon päästä maistelemaan menuta uudemman kerran.

trattoria IMG003 trattoria IMG002 trattoria IMG001

Trattoria Aukio sijaitsee muuten Sokos hotel Paviljongin alakerrassa, joka on myös Jyväskylän parhaimmistoa. Vaikken ole hotellissa itse koskaan yöpynytkään, suosittelen sitä aina ensimmäisenä kaikille ulkopaikkakuntalaisille, ja lähes kaikki Jyväskylässä tietää, että Trattoriassa syö parhaan aamupalan ja sunnuntaibrunssin. Miksei sitä muuten joskus voisi ottaa hotelliyötä omasta kotikaupungista? Ihan yhtä elämyksellistä se olisi herätä hotellilakanoista valmiin aamupalapöydän ääreen oli sitten kymmenen tai sadan kilometrin päässä kotoa. Ja mehän muuten Kertun kanssa jatkettiin melkein aamukahteen asti, huups! Mutta kerrankos sitä, eikö niin!

VINKKEJÄ LASTENJUHLIIN

Pitkästä aikaa taas blogin parissa.. Eiliset lastenvaatekutsut, ensi viikolla tulevat Minean synttärit ja kuvaushommien sovittelu kalenteriin on parin päivän ajan vaatinut enemmän aikaa kuin osasin kuvitella, joten tältä viikonlopulta jäi lopulta kaksi kuvauskeikkaa odottamaan sopivampaa hetkeä ja vähintään sata muuta hommaa odottamaan sitä, että lopulta totean, etten ehdi ja jaksa tehdä niitä ollenkaan. Mietin jo pariin kertaan, miten yleensäkään saan tulevaisuudessa kaiken mahtumaan päiviini, kun kuuden tunnin yöunistakaan ei enää oikein voi karsia. Ehkä aika vielä näyttää, ainakin nyt päätin hankkia avukseni kalenterin, ja jatkossa aikatauluttaa ihan kaiken sinne. Ensi viikolla tilanne ei näytä yhtään sen helpommalta, sillä jostain pitäisi löytää motivaatiota hakea syksyn hoitopaikkoja ja vihdoin laittaa tämä meidän rivari myyntiin. Raksajututkin on aavistuksen edenneet suunnitteluvaiheen loppupuolelle, voisin päivittää teillekin tilannetta ensi viikolla kunhan saadaan kuvat julkisivusta.

Todellista juhlaputkea kun täällä nyt eletään niin teemaan sopii hyvin palata vielä Nooan synttäreihin. Lupailin jo aiemmin, että kerron tarkemmin koristeluista ja muusta rekvisiitasta, ja pari kehua voisin antaa tuolle omatekemälle kakullekin. Ensimmäisen synttäripostauksen löydät muuten täältä, siitä löytyy enemmän kuvia ja tietenkin ne pääkattauksen taivaalliset herkut, jotka Minna bakes loihti synttäreille*. Koko idea tähän pilviteemaan lähtikin siitä, kun Minna oli uutuutena vasta lisännyt valikoimaansa söpöt pastelliset pilvi- ja pisarakeksit. Ihastelin niitä, ja niinhän Minna sitten ehdotti pilvisynttäreitä, joihin voisi leipoa lisäksi sitruuna-valkosuklaakuppikakkuja. Teemasta tuli täydellinen pienen 1-vuotiaan synttäreille, ja mä pääsin aika paljon helpommalla kun koko kattaus tuli Minna bakesilta. Jälkikäteen mietin myös sitä, että noin näyttävillä tarjoamisilla koristelut olisi voinut jättää tosi minimiin, sillä wau-efektiä tuli jo ihan riittävästi Minna bakesin upeasta kakusta ja muista makeista tarjottavista.

lastenjuhlat IMG012 lastenjuhlat IMG011

Nooa sai mitä parhaimpia lahjoja ystäviltä, vaikka ennen synttäreitä en osannut vastata kenenkään lahjatoivekyselyihin. Tuli autoja, ”hurjapäälle” mopo, lakanat, pari kirjaa, palapeli jne. Kaikki oli niin mieluisia, että on olleet leikeissä mukana päivittäin!lastenjuhlat IMG010 lastenjuhlat IMG009 lastenjuhlat IMG008 lastenjuhlat IMG007

Sukulaisten kattaukseen tein myös kakut itse, ja se tuotti hieman päänvaivaa, sillä en yleensä tykkää kotitekoisista täytekakuista. Onneksi muistin viime hetkellä ystävän pojan synttäreillä syöneeni erityisen hyvää täytekakkua, ja ohje löytyi vielä kaiken lisäksi netistä. Tein siis tällä loistavalla ohjeella kakkupohjan ja suklaa- ja vaniljatäytteet. Jokainen vieras tykkäsi kakusta, Niko jopa sanoi sen olevan aika lähelle parasta täytekakkua ikinä! Toisena kakkuna tarjosin tällä ohjeella tehtyä mangojuustokakkua, joka oli tarpeeksi simppeli ja nopea valmistaa, sekä vaahtokarkkitikkareita.

Suolaiset tarjottavat oli kaikkina kolmena synttäripäivänä samat eli valmiisiin pitaleipiin tehtyjä pizzoja, real-leivät kinkku-tuorejuustotäytteellä ja kanapiirakkaa. Helpon ja hyvän kanapiirakan täytteet saa kanasuikaleista, säilykepaprikasta, smetanasta ja juustoraasteesta. Suosittelen myös testaamaan halkaistut pitaleivät pizzapohjina, sillä niistä saa sopivan kokoisia herkullisia tarjottavia ja vieläpä äärettömän helposti, leipomatta itse taikinaa.lastenjuhlat IMG006 lastenjuhlat IMG005 lastenjuhlat IMG004 lastenjuhlat IMG003 lastenjuhlat IMG002

Koristeluihin en halunnut laittaa paljoa rahaa, joten tein paljon itse. Sydänpallot ostin Confetista, mehukannu löytyi Clas Ohlsonilta, ihana Juhlahuumam Jenni lähetti meille A little lovely Lightboxin ja loput askarreltiin naapurissa yhteisvoimin edellisenä iltana. Pisarat ja pilvet piirsin kartongille itse, mutta pienempiin pilviin sai Minnalta lainata käteviä Sinellin leikkureita. Niillä leikattiin kasa pikkupilviä, joiden väliin liimasin langan ja ripustin kaksi pilvinauhaa tarjoilupöydän yläpuolelle. Mokasin siinä, että lanka tuli liimattu pilvien keskelle ja ne roikkuivat pahvin painosta väärinpäin. Pääasiassa laitoin koristeita vain herkkupöydän ympärille, mutta myös ruokapöydän päällä oli keltaisia, sinisiä ja valkoisia pompomeja.

Näistä ja eilisestä selvittyä tänään alkoi jo Minean synttäreiden suunnittelu. Kun tykkää järjestää juhlia, jaksaa vielä yhdet bileet samalle kuulle helposti, mutta suolaisten tarjottavien suhteen alkaa ideat olla pian vähissä. Olisiko teillä vinkata hyviä reseptejä?

*tuotteet saatu

VINKKI HELPPOIHIN MUISTAMISIIN

Joulun aikaan ja vielä välipäivinäkin tulee monilla kyläiltyä normaalia enemmän, ja silloin on kiva keksiä jotain helppoa viemistä. Tietty helpoimmalla pääsee kun nappaa lähikaupasta suklaata, mutta jos on aikaa ja viitseliäisyyttä, niin suosittelen testaamaan näitä nopeita herkkuja. Minean kanssa tehtiin Minean kerhotädin perheelle jouluksi näitä kahden raaka-aineen keksitikkareita, ja jouluna vein tuliaisina rocky roadia. Jostain syystä rocky roadia tulee tehtyä vain jouluisin, mutta nyt taas kun muistin miten käsittämättömän hyvää se on, aion testailla erilaisia variaatioita muulloinkin. Mitä teillä on tapana laittaa rocky roadiin?

keksitikkarit IMG001

Kakkutikkarit syntyy kaikessa yksinkertaisuudessaan Domino-kekseistä ja sulatetusta suklaasta. Katkoin grillitikkuja puoliksi, tökkäsin tikun keksin väliin ja laitoin hetkeksi pakkaseen. Sulatin valkoista ja maitosuklaata ja dippasin jäähtyneitä keksejä suklaaseen – päälle vielä nonparelleja ja muutama suklaaraita lusikalla vetäen. Tikkarit kannattaa laittaa samantien jääkaappiin, ettei keksi ala valumaan tikun vartta pitkin. Testattu nimittäin on! Lopuksi sidoin vielä söpöt rusetit tikkuihin, ja tikkarit kauniiseen paperipussiin tai lasipurkkiin. Huomattavasti helpompaa kuin cake popsien tekeminen, ja maistuu takuuvarmasti.

rockyroad IMG001

Rocky road on varma kestosuosikki, johon lähes kaikilta meiltä löytyy oma resepti. Näistä halusin tehdä jouluisen makuisia, joten Fazerin sinisen ja tumman suklaan sekaan sekoitin vaahtokarkkeja, rusinoita ja suolapähkinöitä ja päälle murskasin pipareita ja polkakeppejä. Koko komeus laitetaan vuoassa hetkeksi jääkaappiin ja leikataan jähmetyttyään. Rocky roadin salaisuus piilee siinä, että suklaan saa varioida juuri omien mieltymystensä mukaan, mulle se juttu on suolapähkinät, jotka on erinomainen yhdistelmä makean suklaan kanssa.

1 17 18 19 20 21 22 23 27