Kysymyspostauksesta alkaa olla aikaa jo jonkun verran ja tiedän, että mulla on mennyt luvattoman kauan vastausten kanssa. Jotkut on jo ehtineet kyselläkin missä vastaukset viipyy, eikä niitä ole valitettavasti luvassa vielä nytkään. Se mikä tässä niin kauheasti kestää, on mun yritys julkaista vastaukset videopostauksena. Blogin ensimmäistä videopostausta on toivottu kohta varmaan sataan kertaan, myöskin kysymyspostauksen yhteydessä, joten ajattelin ylittää itseni ja vastata videolla. On pitänyt keräillä rohkeutta, pohdiskella miten tekniikka toimii, odotella hetkeä ilman lasten keskeytyksiä ja harjoitella puhumaan kameralle. Okei, en ole tehnyt näistä mitään muuta kuin kerännyt sitä rohkeutta, mutta viikonloppuna aion ryhtyä tositoimiin! Huvittavinta musta tässä kaikessa on se, että muutamaankin otteeseen olen saanut kutsun johonkin videobloggaajien sivustolle – mä, joka en ole koskaan julkaissut yhtäkään videopostausta!?!

Videopostaamisen olisi muuten voinut aloittaa vaikka tänään, sillä suht näkemisen arvoista touhua oli Nooan ensimmäinen kerta kiinteiden kanssa. Kiinteät piti aloittaa vasta viikon päästä 5-kuukautisena, mutta maitoaltistus sekoittaa hommia sen verran että aloitettiinkin jo tänään. Altistus on kahden viikon päästä eikä siihen samaan ajankohtaan ole järkevää sotkea toista uutta juttua, joka voisi aiheuttaa mahavaivoja tai miksei allergiaakin. Nyt testaillaan bataattia, porkkanaa ja perunaa hyvissä ajoin ennen altistusta, katsotaan miten niiden kanssa käy, ja altistuksessa keskitytään vain maitoon. Yritin tänään vielä soittaa sairaalan allergiayksikköön kysyäkseni imetysdieetistä, mutta osasto oli kesälomailemassa eikä kukaan osannut vastata sen paremmin kuin sanomalla, että ehkä olisi varmuudeksi hyvä olla maidottomalla seuraavat pari viikkoa altistukseen asti. Huomisesta eteenpäin palaan siis jälleen karsitulle ruokavaliolle ja unohdan kaikki kesäherkut ainakin vähäksi aikaa, eikä tekisi yhtään huonoa olla täysin herkuttomalla pidempikin aika..

Nooan kanssa aloitettiin bataatilla niin kuin Mineankin kanssa aikanaan, koska se on riittävän makea ja siten ehkä lähimpänä äidinmaitoa. Hedelmäsoseet lisäillään ruokavalioon vasta myöhemmin, kunhan ensin Nooa saa totutella ruokasoseisiin. Parin viikon ajan Nooa on ollut superkiinnostunut kaikesta mitä mä laitan suuhuni, koittanut tarttua astioihin kiinni ja ottaa ruokia pöydältä, joten ajattelin että nyt voisi muutenkin olla sopiva aika alkaa maistelemaan ruokia kun vauva itsekin osoittaa kiinnostusta syömistä kohtaan. Ei muutenkaan oltaisi odotettu suositusten määräämään 6 kuukauden ikään, koska nykyäänhän on tullut ristiriitaista tietoa siitä, mikä loppujen lopuksi edes on se paras ikä aloittaa. Meillä kun myös on yöunet mitä on, niin ehkä kiinteillä saadaan vähitellen helpotusta niihinkin, ainakin siinä vaiheessa kun mukaan otetaan aamu- ja iltapuurot. En muista vaikuttiko ne Minean unipätkiin millään tavalla, ehkä jopa päinvastoin heräämiset vain tihenivät, mutta yleensä se taitaa mennä ennemminkin toisinpäin? Nooa on osoittautunut kaikessa muutenkin paljon rennommaksi tyypiksi, joten mä luotan siihen että parin, kolmen kuukauden kuluttua meillä jo nukutaan huomattavasti paremmin.

Samantien ensimmäisestä lusikallisesti lähtien Nooa söi bataattia hyvällä ruokahalulla, aukoi suutaan lusikalle ja naureskeli välissä Minealle. En uskaltanut antaa kuin muutaman lusikallisen näin ekalla kerralla, mutta enemmänkin olisi varmasti mennyt! Mä luulen, että määriä voi nostaa aika piankin, jos soseet maistuu noin hienosti ja jos niillä saadaan imetysvälejä pidemmiksi. Ensi viikolla mukaan otetaan peruna, sitten porkkana ja myöhemmin laajennetaan tiuhemmalla aikataululla muihinkin makuihin, suunnilleen se kaksi uutta makua per viikko. Missä iässä teillä on alettu maistella soseita? Mä en tiedä voinko mä uskoa, että mun vauva olisi muka jo niin iso että kohta se istuu syöttötuolissa muiden mukana ruokapöydässä!

Tiedättekö mitä meidän postilaatikkoon kolahti täysin meidän yllätykseksi? Nooalle tuli parin viikon päähän kutsu maitoaltistukseen keskussairaalalle. En tiedä kuka lähetteen on määrännyt, ehkä neuvolalääkäri joka viime käynnillä sanoi konsultoivansa vielä lastenlääkäriä allergiaepäilyn suhteen? Noh, joka tapauksessa altistustesteihin ollaan menossa ja allergia-arvailuihin saadaan toivottavasti jokin vastaus. Samaan aikaan sekä helpottavaa että toisaalta yhdentekevää.

Vasta eilen ehdin Kertullekin sanoa whattsappissa että meillä on tilanne Nooan kanssa rauhoittunut huomattavasti viimeisen parin viikon aikana, ja taas on alkanut epäilyttää onko Nooalla sittenkään mitään allergiaa. Poika on enimmäkseen tyytyväinen, nauravainen ja seurallinen eikä turhia itkuja ja kiukkuja ole juurikaan enää ollut. Tänään kuitenkin otettiin taas pari askelta taaksepäin, Nooa on ollut tosi itkuinen, hieronut vähän väliä naamaansa ihan kuin sitä kutittaisi, kiljahdellut makuulla ollessaan, oksennellut ja nukkunut superlyhyitä päiväunia. Joku tuota pikkumiestä selvästikin vaivaa, maito vai mikä, siitä otetaan nyt onneksi selvää.

Kutsun mukana tuli ohjeistus altistusta varten, esim se että lapsen tulee olla pari viikkoa etukäteen täysin maidottomalla. Kuitenkaan imettävän äidin ei tarvitse karsia maitoa ruokavaliostaan, miksiköhän näin? Te, jotka olette käyneet altistuksessa lastenne kanssa, kertokaa kokemuksistanne. Millaista oli, kauan se kesti, mitä siellä konkreettisesti tapahtui ja millaisia reaktioita hoitajat pitää silmällä? Onko jotain mitä olisi hyvä ottaa huomioon jo etukäteen? Käsittääkseni maitotestailua voi joutua vielä jatkamaan kotonakin mikäli tulos jää sairaalalla epäselväksi..

Millaiset on kelit muualla Suomessa olleet? Täällä on tyypillisesti ollut surkeaa ilmaa kaikki päivät, ja illalla sitten taivas on auennut ja aurinkokin on paistanut. Lämpimintä on ollut just siihen aikaan kun lasten kanssa saa jo lähteä kotiin iltapalalle. Mä oon melkein jo luopunut koko ajatuksesta kesästä ja helteistä, sillä käytiin jo shoppaamassa välikausivaatteet molemmille lapsille, ja niitä sovitellessa huomasin jo suuntaavani ajatukset syksyyn ja kurakeleihin. Kieltämättä koko ajan enemmän houkuttelisi varata matka Kreikkaan, mutta laivamatkasta on vielä niin vähän aikaa, että mielessä kummittelee huonot kokemukset Nooan viihtymisestä autossa ja buffetissa. Miten mahtava loma sekin oikeesti olisi, jos mä ravaisin parin tunnin välein hotellilla imettämässä ja muun ajan kannettaisi kiukkuavaa vauvaa vuorotellen pitkin rantahietikkoa. Mietin myös, kuinka hankalaa on plus 30 helteessä suojata pikkuvauva auringolta niin ettei silti ole ihan överikuuma pitkissä vaatteissakaan.

Poikkeuksiakin Nooan olossa on, sillä tänään istuttiin reilu pari tuntia pankissa, jonka aikana Nooa otti pienet torkut, söi ja muuten vaan ihmetteli ja väläytteli hymyjä pankkitädeille. Saatiin rahahommat raksaprojektiin sovittua ja samalla käynnillä päätettiin pistää lastenkin säästöasiat kuntoon. Avattiin Nooalle tili ja molemmille otettiin uudet säästövakuutukset, jonne kerrytetään rahaa 18-vuotiaiksi asti. Minealla oli jo aiemmin joku pienen riskin rahasto, mutta se oli tuottanut kolmessa vuodessa vain pari euroa, joten vaihdettiin sekin vähän fiksumpaan vaihtoehtoon. Ootteko te säästäneet lapsille tulevaisuuden varalle, ja jos niin millä systeemillä?

Eilen mä kävin Nooan kanssa 4kk neuvolassa tsekkailemassa pojan mittoja, saamassa rotarokotteen tehosteen ja neuvolalääkärin tarkastuksessa. Hyvin oli painoa ja pituutta tullut reilu kuukaudessa, kun mitat oli 7,4kg ja 65,5cm. Minea oli samanikäisenä suunnilleen yhtä pitkä mutta puolisen kiloa kevyempi. Niin ne pojat vaan tuntuu kasvavan ihan omaa tahtiaan!

Juttelin ensin terkkarin ja sitten lääkärin kanssa maitoallergiaepäilyistä, ja nyt meillä on lähete verikokeisiin. Terkkari oli enemmän huolissaan Nooan oireista, kun taas lääkäri tuntui olevan vähän sitä mieltä, ettei virallisella diagnoosilla juurikaan tee mitään ellen aio siirtyä erikoiskorvikkeeseen. Nykyään kun allergikoillekin suositellaan siedätystä mahdollisimman paljon, niin lääkäri neuvoi syömään niin monipuolisesti maitotuotteita kun vaan Nooan olo antaa periksi. Ja sitten kun on tosiaan se, ettei vauvojen kanssa koskaan tiedä mikä johtuu mistäkin. Tuliko selkään ihottumat pidemmistä automatkoista ja kaukalossa huutamisesta, menikö maha korvikkeesta sekaisin ihan vaan tottumattomuuden takia, onko unet huonontuneet koska maailma kiinnostaa nykyään muutenkin paljon enemmän ja helpottiko mun maidoton dieetti Nooan oloa vai tekikö kuukausien kuluminen vain tehtävänsä? Mistä näistä voi tietää?

Oman kiukkulisänsä tähän kaikkeen on tänään illalla tuonut eilen saatu rotarokote. Pitkin iltaa Nooa on välillä kiljahdellut, koko päivä on pulautuksia tullut normaalia enemmän ja loppuillasta ei ollut oikein hyvä olla missään. Pariin kertaan jo mietittiin onko rotatehoste välttämätön, mutta päädyttiin kuitenkin ottamaan se. Ihan kun ei olisi tarpeeksi ihmettelemisen aihetta, nyt on pohdiskeltu käydäänkö verikokeessa vai ei. Minealta se otettiin joskus päälle vuoden iässä ja muistan vieläkin miten vaikeeta oli niin pieneltä lapselta löytää suonta. Veljeni kanssa pideltiin kiljuvaa tyttöä väkisin noin 20 minsaa paikoillaan samalla kun hoitaja tökki molempia käsiä useampaan kertaan suonta etsien. Kyllähän se lapsi sen nopeasti unohtaa, mutta ihan turhan takia en samanlaista showta mielelläni lapsilleni haluaisi. Niko oli sitä mieltä, että voitaisi joskus hyödyntää meidän vakuutuksiakin ja käydä yskityisellä allergologilla, joka voisi suoraan määrätä joko maitoaltistukseen tai brick-testiin. Useimmiten nimittäin sanotaan, ettei verikokeella oikein näe sitä todellisuutta maitoallergioiden kanssa.

No minkälainen 4,5-kuukautinen poika meillä sitten muuten asustaa? Superiloinen, seurallinen ja äärimmäisen rakas! Toisen lapsen kanssa aika kuluu niin paljon nopeammin ja sitä osaa ihan eri tavalla kaivatakin niitä ohikiitäviä hetkiä. Ei ehdi murehtia pieniä, mutta tuntuu ettei myöskään ehdi tarpeeksi ihmetellä eri vaiheita. Nooa oppi kääntymään vähän alle kolmekuisena, mutta nyt yritetään mittarimatomaisesti jo päästä vähän eteenkinpäin. Se jos mikä turhauttaa kun mihinkään ei liikukaan kaikesta kovasta yrittämisestä huolimatta. Kaikki ympärillä kiinnostaa niin valtavasti, että syöminen pitää mielellään hoitaa häiriöttömässä paikassa – ja innostua taitaa näkyä siinäkin, että unipätkät on öisin vain 1,5-2 tuntia. Päikkärit kestää useimmiten nekin vain puolisen tuntia ja niitä nukutaan kolmet tai neljät.

Nooa osaa koko ajan paremmin tarttua tavaroihin, vie niitä samantien suuhunsa ja jaksaa touhuta leikkimatolla pidempiäkin aikoja, kunhan joku on mukana leikkimässä. Huomattavasti helpompaa arkea me eletään kuin aikoinaan Minean kanssa, joskus tuntuu jopa että meillä on nykyään aika perustyytyväinen vauva. Eniten Nooa tykkää seurata Minean riehakasta touhuamista, ylösnostelu ja hyppyyttäminen saa nauramaan ja jutellessa saa varmasti vauvamaisia vastauksia. Vielä ei olla aloitettu antamaan kiinteitä, vaikka kovasti muiden ruokailu kiinnostaakin ja lusikalla syötävälle maitohappobakteerille avataan suuta innoissaan. Upouusi syöttötuoli odottaisi jo valmiina vaatehuoneessa, joten ehkä aloitellaan maistelemaan soseita joskus 5-kuukautisena?

Mitä kuuluu muille vauvoille siellä ruudun toisella puolella?