Meillä on viime aikoina pyörinyt keskusteluissa sana imetys suht tiuhaan, kun kaverit on kyselleet miten imetyksen lopettaminen etenee ja ehkä on tullut itsekin pari kertaa avauduttua noista yösyötöistä. Tällä hetkellähän tilanne on niinkin hyvä, että toissapäivänä imetin viimeistä kertaa, ja viime yökin saatiin menemään pelkällä pullolla. Just nyt tuntuu siltä, että vielä mäkin saan yöni nukuttua, tiedä vaikka ensi kuussa jo tilanne olisi ihan toinen!
Siinä vaiheessa, kun imettäminen on ohi ja vauvan ruokailu alkaa muutenkin pääasiassa olla soseita, loppuu yleensä myös keskustelut siitä mitä vauva syö tai ei syö. Eikö se ole vähän hassuakin, että rintamaito vs korvike -keskustelu käy niin kuumana, mutta ketään ei juurikaan tunnu kiinnostavan, mitä lapsille siitä eteenpäin syötetään?! Maitoravinnon aika on kuitenkin aika lyhyt verrattuna siihen, kuinka suuri merkitys on sillä, kuinka ravitsevaa ruoka on 1-vuotiaalla tai sitä vanhemmilla lapsilla. Yleinen ajatus kun tuntuu olevan, että silloin on ihan ok antaa lapselle ravintoköyhempää ruokaa, ja äidit jotka tekevät itse vauvasoseet ja vielä luomusta, on jotain kummaa superäitisakkia – tai muuten vaan outoja viherpiipertäjiä.
Niin kuin kaiken muunkin suhteen, esikoisen kanssa jaksoin nähdä paljon enemmän vaivaa soseiden kanssa. Etsin luomukasviksia, ostin lihaa lähitilalta, tein lähes kaikki ruokasoseet itse, myös hedelmiä ja marjoja soseutin valmiiksi pakkaseen ja puurojauheetkin kävin hakemassa luomukaupasta. Silloin mulle oli tärkeää, että Minea söisi mahdollisimman käsittelemätöntä, aitoa ja puhdasta kotiruokaa. Välttelin pilttejä ja bonia viimeiseen asti ja koin huonoa omatuntoa jokaisesta syötetystä valmissoseesta. Nooan kanssa homma on aika lailla toisin, vaikka edelleenkin mielipiteeni valmisruoista on mitä vähemmän sen parempi. Jaksaminen on ollut kuitenkin siinä määrin kortilla, etten yksinkertaisesti ole kokenut pystyväni samaan kuin Minean kanssa – onneksi osaan myös olla armollisempi itselleni enkä ajattele niin paljon sitä mitä pitäisi tehdä, mutten voi tai jaksa.
Nooa on varmasti syönyt jo tähän mennessä enemmän valmisruokia kuin Minea ikinä, mutta tasapaino säilyy kun suurin osa ruoista on itse tehtyä perusruokaa. Joskus törmäsin tutkimukseen, jonka mukaan vauva-ajan ”pilttilapsista” kasvaa aikuisenakin helpommin valmisruokien kuluttajia ja nirsompia eri makujen suhteen. Jo pelkästään tämäkin tieto on saanut mut keittämään kasviksia ja muussaamaan lihoja Nooalle, nyt myöhemmin olen kokenut helpoimmaksi tehdä Nooalle omat annokset siitä ruoasta, jota muukin perhe syö. Ottaa vain Nooan osuuden sivuun ennen ruoan maustamista, ja jättää epäsopivat ainekset laittamatta. Tämä helpottaa vauvan ruokashowta huomattavasti, kun ei tarvitse tehdä useampaa eri ruokaa päivittäin.
Silloin kun meidän syömä ruoka (esim kinkku tai nakki) ei sovi Nooalle, ollaan surutta syötetty valmissoseita. Kaupasta koitetaan vain katsoa ne parhaat vaihtoehdot peruspilttien sijaan, ja niitähän kyllä löytyy jos vain on valmis maksamaan vähän enemmän. Semperin vauvasoseet on esimerkiksi ihan eri luokkaa, sillä ne ihan oikeasti näyttävät siltä mitä sisältävät ja maistuvatkin oikealta ruoalta. Hedelmäsoseitakin löytyy useampia vaihtoehtoja, muun muassa Bonnen survokset on niin herkullisia, että niitä voi syödä itsekin eikä niiin ole lisätty sokeria tai muita turhia lisäaineita. Urtekramin luomusoseita sain joskus kesällä blogin kautta, mutta niitä en ole löytänyt tavallisista marketeista ollenkaan.
Välipaloina meillä toimii pääasiassa maissinaksut, talk-murut ja riisikakut. Talk-murut on vähän naksujen kaltaisia, suussa sulavia viljasta tehtyjä palleroisia. Ella’s kitcheniltä löytyy vastaavia maustettuna ja pakattuna pieniin yksittäispusseihin, jotka on kätsy pitää aina kassissa varalta mukana. Riisikakut ostin alkuun lastenruokahyllystä Hippiltä, mutta ekologisia kakkusia löytyy paljon edullisemmin muiltakin merkeiltä. Yksi hyvä vaihtoehto vauvan ruokailuun on myös lastentarvikeliikkeestä ostettu imeskelypussi, joka koostuu verkosta ja kahvaosasta. Verkon sisää voi jo ihan pienellekin lapselle laittaa kaikenlaisia hedelmänpaloja imeskeltäväksi ilman että tarvitsee pelätä tukehtumisvaaraa. Meillä tämä on tosin jäänyt melko vähälle käytölle, koska Nooa on hienosti osannut ”pureskella” sormiruokaa jo pienestä saakka.
Maalaisjärki ja tasapainoisesti hyviä ruoka-aineita on varmaan paras neuvo lasten ruokailuun, vai mitä sanotte! Olisi kyllä vielä kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä olette pilteistä ja vauvan ravinnosta yleensäkin. Puhutaanko pienten lasten (alle 3veet) ruokatottumuksista liian vähän ja imetyksestä liian paljon? Vai onko ne ensimmäiset elinkuukaudet ne tärkeimmät, ja sen jälkeen voi ottaa kaiken suhteen rennommin?