KOKEMUKSIA ”UNIKOULUSTA”

Reilu pari kuukautta sitten meillä oli edessämme tilanne, jossa olin lopettanut imetyksen parempien yöunien toivossa, mutta edelleen Nooa heräili suht tiheästi ja vaati öisin tuttipullosta maitoa. Tuntui siltä, etten jaksaisi heräillä enää kuukausitolkulla, mutta perinteinen unikoulukin oli ehdoton ei. Tiedän, että on olemassa lempeitä ja niitä ei-niin-lempeitä unikouluja, mutta alle vuoden ikäiselle en halunnut kokeilla mitään mihin kuuluisi omassa sängyssä itsekseen itkemistä. On jo useampaan kertaan todistettu, että pieni vauva oppii kyllä hyvinkin nopeasti nukahtamaan itsekseen huudattamalla, mutta vauvan stressihormonitasot nousevat eivätkä laske normaalitasolle vielä pitkään huutamisen jälkeenkään. Sama reaktio on tutkimusten mukaan havaittu kovin pienillä lapsilla, jotka viettävät pitkiä päiviä päiväkodin isoissa ryhmissä. Siitä voidaan tietenkin olla montaa mieltä, onko stressaantumisesta lapselle haittaa, jokaiseen itkuun kun ei ole järkevää muutenkaan reagoida siltä istumalta, mutta ainakin toistaiseksi olen pelannut varman päälle ja jättänyt unikoulut pitämättä. Unikoulujen haitoista (hieman kärjistetysti) voi lukea muun muassa täältä, täältä sekä täältä.

unilla IMG001

Vauvat kun ei toimi niin kuin tietokoneet, niin kaikessa on aina puolensa. Ajattelin, että meillä voisi toimia ensin unimaidosta luopuminen ja sitten myöhemmin voisi katsoa tarvitseeko heräilyille muuten tehdä jotain. Jostain kuitenkin luin, että lapselle on stressaavampaa kokea muutoksia toinen toisensa perään, ennemmin kannattaisi toteuttaa kaikki yhdellä kertaa. Kahden yön ajan hyssyttelin Nooaa sylissä tarjoten pullosta vain vettä, jos poika ei muuten meinannut rauhoittua. Loppujen lopuksi päästiin aika helpolla, ja Nooa jätti unimaidon pois sen suuremmitta taisteluitta. TIlannetta varmasti auttoi se, että ei enää annettu maitoa juuri ennen nukkumaanmenoja ja yöunille nukahtaminen yritettiin sylin sijaan tehdä omaan sänkyyn hellästi taputtelemalla ja sivelemällä.

Jo Minean kanssa mietin aikoinaan, etten toisen lapsen kanssa tekisi sitä samaa virhettä, että vauva nukahtaa ensimmäiset puoli vuotta pelkästään tissille syliin. Se oli kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä meidän molemmat vauvat on olleet sen verran uneliaita tapauksia, että imetys on lähes aina tarkoittanut nukahtamista. Olisi tuntunut hassulta herättää vauvaa nukahtamisen jälkeen ihan vain siksi, että saisi vauvan opetettua nukahtamaan omaan sänkyynsä. Olen vielä nyt jälkikäteenkin miettinyt, miten muut saa tämän luonnistumaan niin, että vauvalle imetys ei ole yhtä kuin nukuttaminen? Pitääkö vauvaa imettää vain unien jälkeen, heti herättyä vai onko muilla imetysasento sellainen, ettei vauvaa ala unettamaan syödessään?unilla IMG002 unilla IMG004

Meidän unikoulu siis tarkoitti lähinnä sängyn reunalla pomppimista Nooan rauhoittelemiseksi ja pyllylle taputtelua nukuttamisen aikaan. Vaikka keinot tuskin olivat parhaat mahdolliset, alkoi Nooa nukkua paljon paremmin ja monena yönä ensimmäinen herääminen oli vasta kahden, kolmen aikaan. Aikaisemmin Nooa heräsi jo ennen puoltayötä monta kertaa, niin että makkarissa sai ravata taputtelemassa poikaa ihan jatkuvasti. Maidon pois jättämisen jälkeen unet alkoi sujua jopa niin hyvin, että jossain vaiheessa Nooa heräsi öisin vain kahdesti, ja nekin heräämiset meni useimmiten joko taputtelulla tai nopealla syliin nostamisella.

Joskus joulukuun puolivälissä kaikki meni uusiksi, kun molemmat lapset saivat nuhan, jota myöhemmin seurasi yskä ja kuume. Tauti alkoi Nooalla kolme kertaa uudelleen, vaikka joka kerta luultiin sen jo olevan kokonaan ohi. Yöt meni jälleen täydeksi hulinaksi, kun Nooa heräsi itkemään joka toisella yskäisyllä, nenä oli tukkoinen ja uusia hampaitakin tuli koko ajan lisää. Jouluna valvotut kaksi yötä ajoi siihen, että lopulta sain Nooan rauhoittumaan takaisin unille vain antamalla maitoa. Paluu entiseen oli ehdottomasti virhe, mutta sillä hetkellä ainut tapa ratkaista tuntitolkulla jatkuva valvominen ja sylissä torkkuminen. unilla IMG003

Osaatte ehkä jo arvata missä tällä hetkellä mennään? Maito on edelleen mukana kuvioissa, tuttipulloista on luovuttu kokonaan mutta yöllä Nooa juo pari kertaa maitoa nokkamukista. Uusi unikoulu täytyisi pitää, jos maidosta haluaisi luopua, mutta just nyt asia ei stressaa, koska heräämisiä on yleensä vain kolmesta viiteen kertaan. Alkuyöstä riittää pelkkä pieni taputtelu, mutta kahden aikaan unet saa jatkumaan maidolla tai tunnin mittaisella sylissä hyssyttelyllä. Ja kumman näistä useimmiten sitten valitsen? Sen helpomman vaihtoehdon tottakai, sen maitopullon avulla saan nimittäin itsekin nukuttua edes kohtuulliset yöunet.

Minea jätti itse aikoinaan yömaidon pois ja alkoi nukkua täysiä öitä 1-vuotiaana, ja ehkä samaa toivon salaa nytkin. Melkein joka viikonloppu päätän, että nyt en enää anna Nooalle maitoa, mutta illan lähestyessä keksin vähintäänkin kymmenen syytä, miksei unikoulua juuri tänään voi aloittaa. Aina on menossa joku pieni flunssan tyylinen, ehkä uudet hampaat on puhkeamassa tai mistä sen tietää, ettei tämä ole eroahdistusta tai mahakipuja. Ellen keksi mitään estettä unikoululle, niin optimistina ajattelen, että ehkäpä heräilyt johtui vain hampaista ja jo seuraavana yönä nukutaan täysiä öitä – suurin ongelma tällä hetkellä siis varmaan on se, ettei itseltäni löydy intoa ja motivaatiota unikoulun pitämiseen. Kerran jo kokeiltiin niinkin, että mä nukuin olohuoneessa ja Niko ”unikoulutti” Nooaa. Se päättyi lopulta siihen, että Nooan huudettua 10 minuuttia lohdutonta itkuaan menin makkariin tsekkaamaan tilannetta ja löysin Nikon nukkumasta sängyn reunalta käsi roikkuen Nooan pinniksessä. Ei siis kovin motivoitunut unikouluttaja tuo Nikokaan 😀 Katsotaan nyt mitä tässä seuraavaksi keksitään ja miten tilanne muutenkin etenee.. Olisi kiva kuulla teidänkin unikoulukokemuksia, ja ihan muutenkin miten teillä vauvat nukkuu!

PAREMPI VAIPPAVALINTA (sis. arvonnan!)

Kaupallinen yhteistyö Muumi Baby vaippojen kanssa

Valinnanpaikkoja, niitä vanhemmuudessa riittää enemmän kuin koskaan olisin uskonut. Imettääkö vai ei, kaupan soseet vai itse tehtyä, perhepeti vai pinnasänky, kotiäiti vai uraäiti, lapsentahtisesti vai oma jaksaminen etusijalla, kestovaippa vai kertakäyttövaippa – näitähän löytyy ja mikä kiinnostavinta, nykyään vanhempien valinnoille asetetaan enemmän ja enemmän paineita. On tärkeää, millä rattailla vauvoja lykitäään ja mistä pullosta syötetään, puhumattakaan siitä millaisia kasvatusperiaatteita kenelläkin on. Oma ajatukseni molempien lasten kohdalla on ollut se, että teen parhaani ja keskitän energiani niihin asioihin, joilla on merkitystä lapsilleni, muut valinnat teen helppouden perusteella.

Valinta kestovaippojen ja kertakäyttöisten välillä on mulle aina ollut itsestäänselvä. Kestovaipat ja koko se pyykkirumba ei ole vaihtoehto tässä jo muutenkin niin täystyöllistävässä arjessa, jossa muutenkin tuntee itsensä riittämättömäksi päivittäin. Olisihan se todellinen ympäristöteko vähentää vaippajätteen määrää, mutta jos omat resurssit ei kestovaippailuun riitä, on valittava seuraavaksi paras vaihtoehto. Alkuun ajattelin, että se seuraavaksi paras vaihtoehto on mikä tahansa vaippa marketin hyllyltä, ellei käytä kestovaippoja ei voi tehdä ekologisia valintoja.

Onneksi vaippojen valinta ei ole ihan niin mustavalkoista kuin joskus kuvittelin. Kaupan edullisin tarjousvaippa harvoin on se paras vaihtoehto, vähintäänkin kannattaa katsoa onko vaipoilla esimerkiksi joutsenmerkkiä, joka kertoo tuotteen olevan parempi valinta ympäristön kannalta. Ympäristövastuullinen, ihoystävällinen ja täysin kotimainen – täysin uudistunut Muumi Baby -vaippa on ainoa laatuaan, joka täyttää kaikki nämä kriteerit, ja siksi se on varmasti turvallinen ja viisas valinta kertakäyttövaipaksi. Lasten hyvinvointi on huomioitu siinä, että Muumi Baby -vaipat eivät sisällä lainkaan lisättyjä kemikaaleja, kuten lateksia, ftalaatteja tai formaldehydiä. Joutsenmerkki puolestaan takaa sen, että valmistusprosessissa on huomioitu ympäristöystävällisyys – Muumi Baby -vaipoissa ajatus on viety vielä astetta pidemmälle huolehtimalla ettei tuotannossa kerry kaatopaikkajätettä tai energiantuotannossa hiilidioksidipäästöjä. Se mikä mut yllätti, oli että tyhjän vaippapaketin voi heittää biojätteeseen!

muumibaby IMG014

muumibaby IMG011muumibaby IMG001

Mä olen aikoinaan tutustunut Muumi Baby -vaippoihin anopin kautta, joka halusi juurikin suomalaisuuden vuoksi tuoda meille paketin Muumi Baby -vaippoja aina kyläillessään. Nooalla on nyt käytössä 5-koko, joka on teippivaipasta täydellisesti istuva ja Walkers-housuvaipasta vielä aavistuksen reilu, mutta kuitenkin täysin jo käytettävissä. Öisin käytetään housuvaippaa, yhtään vuotoja ei ole ollut ja iho on täysin kuiva, vaikka vaippa olisi kuinka märkä. Parasta käytettävyyden kannalta on ollut myös se, ettei märästä vaipasta jää vanua iholle niin kuin jollain merkillä on meillä käynyt. Vaippa on kuitenkin ihanan pehmeä ja tuoksuton, jotkut vaipat kun tuntuvat omaavan melko voimakkaankin ominaistuoksun.

Nooa on suht hoikka vauva minkä takia pelkäsin Muumi Baby -vaippojen olevan meille liian leveitä. Teippivaippa on kapeampi, mutta housuvaippa on selkeästi vähän leveämpi kuin osalla vaippamerkeistä. Ajattelin vaipan jäävän leveyssuunnassa ryttyyn tai hiertävän nivusista, mutta ongelma leveyden suhteen onkin ollut vain omassa päässäni eikä mitään ongelmia ole ollut. Todellisuudessa vaipan kosteutta imevä sisusosa ei ole juurikaan sen leveämpi kuin muillakaan valmistajilla, vaipan paikoillaan pitävät resorit on vain muotoiltu eri tavalla.

muumibaby IMG013 muumibaby IMG015   muumibaby IMG004muumibaby IMG007

muumibaby IMG002

Kuulisin mielelläni, mikä on teille se kaikkein tärkein kriteeri, jonka perusteella valitsette vaipan. Kuivana pysyminen, hyvä istuvuus, ihoystävällisyys, kemikaalittomuus, ympäristön huomioiminen – nämä on varmastikin mulle ne tärkeimmät ja mikä parasta, Muumi Baby -vaipoissa lisänä saa vielä suomalaisuudenkin! Jos valinta kahden tuotteen välillä on muuten yhdenvertainen, valitsen tottakai kotimaisen vaihtoehdon ja tuen samalla kotimaista työtä ja osaamista.

Muumi Baby -vaippoja valmistavan perheyrityksen Delipap Oy:n valikoimaan kuuluu joukko muitakin tuotteita vaippojen lisäksi. Helmi Baby -tuotesarja puhdistuspyyhkeineen, vaipanvaihtoalustoineen jne on muun muassa osa tuoteperhettä. Sain teillekin arvottavaksi upean tuotepaketin sisältäen monipuolisesti erilaisia tuotteita, joten kommentoi tähän postaukseen viimeistään tiistaina 5.1. Ilmoitan voittajalle seuraavana päivänä sähköpostitse sekä kommentoimalla alle. Arpaonnea kaikille 🙂

VAUVAN EROAHDISTUS

Jatkuvaa lahkeessa roikkumista, sydäntäsärkevää huutamista, takertumista, kiukkuamista ja sylissä kantamista. Ja hermojen menettämistä, useampaan kertaan päivässä. Tätä se on meidän viimeiset pari viikkoa ollut Nooan kanssa enkä tiedä onko helpotusta näköpiirissä vai tuntuuko tämä vain voimistuvan päivä päivältä. Kaikki on hyvin siihen asti kunnes kuvittelen siivoavani paikkoja, käyväni vessassa, syöväni ruokaa tai jotain muuta vastaavaa. Sillä samalla hetkellä kun lasken Nooan sylistäni, alkaa korvia huumaava huuto ja Nooa lähtee konttaamaan perään kuin olisi pahemmassakin hädässä. Eipä ole paljoa tarvinnut lämpimistä kahveista tai rauhallisista aamupaloista haaveilla!

eroahdistus IMG001eroahdistus IMG003

En keksi tälle hermoja raastavalle käytökselle mitään muuta selitystä kuin että kyse on eroahdistuksesta, ja kipeänä oleminen vain vahvisti sitä entisestään. Olen muutenkin tottunut tekemään lähes kaiken Nooa sylissäni, mutta nyt ollaan menty siitäkin vielä pari astetta pidemmälle ja teen k-a-i-k-e-n kantaen samalla tuota pientä kaulaani takertuvaa apinaa. Hermot menee, ja useasti, sillä huomaan väkisinkin stressaantuvani siitä, että välillä (kuten siellä vessassa käydessäni) on annettava Nooan huutaa ja kuunneltava lohdutonta itkua samalla kun itse yrittää saada jonkun asian tehtyä mahdollisimman nopeasti. Tiuskin turhasta Minealle, jos Nooa huutaa vieressä kun autan Mineaa jossain yksinkertaisessa asiassa. Tekisi mieli heitellä Minean nauhallisia kenkiä pitkin eteisen seiniä, tarjota ruoaksi pelkkää Saarioisten maksalaatikkoa (siinä vasta joulufiilistä olisikin!), jättää siivoamatta vaikka eteisestä ei enää mahtuisi sisäänkään ja lähteä itse ulos yöpuvussa. Huomaan muuttuneeni jo melko taitavaksi hiippailemaan äänettömästi huoneesta pois, jos Nooa on uppoutunut leikkimään niin että toiveet parin minuutin keskeytyksettömästä tekemisestä herää. Useimmiten Nooa huomaa katoamiseni alta aikayksikön ja on hetkessä vaatimassa huomiotani kiipeämällä pitkin jalkaani kohti syliä. Jep, se niistä pyykeistä tai toiveista siivota keittiönpöytä.eroahdistus IMG002  eroahdistus IMG005 eroahdistus IMG006

Parhaiten Nooa viihtyy leikkimässä silloin kun Minea jaksaa touhuta veljensä kanssa. Minealla on kuitenkin omat leikkinsä, joissa on usein mukana niin pieniä leluja ettei niillä voi leikkiä Nooan kanssa, joten en voi koko aikaa olla vaatimassa Minealtakaan Nooan viihdyttämistä. Välillä saan Nooan viihtymään myös sillä, että istutan pojan tyhjentämään jotakin kaappia, laatikkoa tai lokeroa, mutta siitä taas seuraisi vain lisää siivottavaa, siivottavaa jota en kuitenkaan saisi koskaan siivottua. Voisi luulla, että ongelma ratkeaisi sillä, että mä istun päivät pitkät Nooan kanssa leikkimässä, mutta eipä tuota jätkää tunnu sekään niin kiinnostavan, vaan Nooa alkaa kiipeilemään sylissä ja puremaan olkapäästä kuin yrittäisi päästä vieläkin lähemmäs. Muutama päivä ollaan nyt sitten menty mentaliteetilla tarvittaessa antaa sen vaikka purkaa koko keittiö, kunhan hetken viihtyy, ja tuskin tässä muuhun tarvitseekaan pystyä. En muista että Minealla eroahdistus olisi ollut ihan näin voimakkaana, tai sitten se oli vain niin paljon helpompaa kun oli yksi lapsi eikä mitään velvoitteita hoidettavana. Kertokaahan, miten teillä on selvitty eroahdistuksesta vai tuliko sellaista ollenkaan?

1 2 3 4 5 6 12