Kodin sähköistä

Pistorasiat, kytkimet, spotit, himmentimet. Ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta raksaprojektin osa-alueelta, mutta kyllä sitä vaan on kummasti joutunut näidenkin pohtimiseen kuluttamaan useampia tunteja. Voisi kuvitella, että sähkötarvikkeiden ostaminen on niinkin helppoa kuin kävellä kauppaan ja valita hyllyltä itselleen sopivat vaihtoehdot, vaan eipä se ihan niin mennytkään ainakaan meillä, kun vaatimuslistalla oli mm väreihin ja kelvineihin liittyviä asioita. Ulos täytyi saada mustaa, sisälle valkoista (mielellään mattana kiitos) ja tv-huoneen vaneriseiniin jotain aavistuksen erikoisempaa.

Ensimmäinen kohtaamamme ongelma oli se, ettei mattavalkoisia kytkimiä tai rasioita löytynyt oikeastaan mistään. Jossain vaiheessa luovuimme etsinnöistä ja päättelimme, että ehkä kiiltävä pinta on helpompi pitää puhtaana tummilta sormenjäljiltä – mikä ehkä onkin se syy, ettei markkinoilla ole juurikaan vaihtoehtoja. Lähes koko talon sisätiloihin lopulta siis valikoitua perinteisiä kytkimiä vähän kulmikkaampi malli, eli samat katkaisijat ja pistokkeet kuin meillä oli edellisessäkin kodissa. Vain tv-huoneeseen otettiin kaikki sähkörasiat mustaa renova-sarjaa, joka on hieman 70-lukulainen pyöreässä muodossaan. Yleisilmeeltään haluamme talon sisätilat pitää vaaleina, mutta koska ulkoa talo on melkein kokonaan musta, on sisällekin kiva tuoda mustia yksityiskohtia, kuten nyt vaikka nämä kytkimet. Tv-huoneen lisäksi mustaa on kiinteisiin talon kalusteisiin tulossa portaisiin, kylppäreihin, vessaan ja kodinhoitohuoneen tasoon. Ainiin, myös altaat ja hanat niin keittiössä kuin kodinhoitohuoneessakin valittiin mustana!

Ulkovalaistusta olemme miettineet vasta talon osalta, enkä toisaalta vielä osaa sanoakaan, tarvitsemmeko pihaan muuta valaistusta kuin ne, jotka on talon seinissä. Ulos halusimme samantyylisiä spotteja kuin sisätiloissakin, mutta mustana, mikä ei osoittautunut ihan helpoimmaksi tehtäväksi. Niiden piti olla suht edullisia, katseenkestäviä, täysin mustia (ei siis tummanharmaita) ja vieläpä sellaisia, jotka valaisevat riittävästi mustia seiniä. Onneksi oikeanlaiset lopulta löytyi pari iltaa kestäneen googlettamisen jälkeen, ja hintakin oli sen verran kohdillaan, että uskalsimme laittaa tilauksen samantien eteenpäin. Toisena ulkotilan valona meillä toimii seiniin asennetut kohdevalaisinkuutiot, jotka antavat valoa ylös- ja alaspäin. Valokiilojen leveyttä voi säätää tai halutessaan yläkiilan voi peittää kokonaan pois näkyvistä.

Sisätilojen yleisvalaistus hoituu nekin kattoon upotettujen spottien avulla. Valitsimme valkoisia pyöreitä ja neliöspotteja 4000 Kelvinin valolla eli valo on melko puhdasta sävyltään. Noin 3000K on aavistuksen kellertävää lämmintä valoa kun taas päivänvalolle annetaan arvoja noin 4500-5500K välillä. Ensin koitimme metsästää 4500K himmennettäviä spotteja, mutta niitä tuntui löytyvän enemmänkin julkitiloihin ja tehdasvaloiksi, joten päättelimme valon olevan ehkä jo liian kovaa. Ja hyvä näin, sillä 4000 Kelviniä tuntuisi olevan melko lailla täydellinen valonsävy meille. Ei yhtään keltainen, mutta ei myöskään sairaalamainen.

Mikrosementin asennus itse

Lattiamateriaali on meidän raksaprojektissa ollut helpoimpia päätettäviä asioita, sillä jo alusta asti oli selvää, että laittaisimme kaikki kuivat tilat mikrosementillä. Ajattelimme että listattoman talon tyyliin loistavasti sopisi saumaton lattia, ja toisaalta edellisestä kodista olimme oppineet sen, ettei ainakaan parketti ehkä ollut se paras ratkaisu eläväiseen lapsi+koiraperheeseen. Huoltovapaa ja helposti puhdistettava lattia oli selkeästi houkuttelevampi ajatus tähän uuteen kotiin.

Nykyään tarjolla on useampiakin vaihtoehtoja saumattomiin lattiamateriaaleihin. Vanha perinteinen muovimatto, vinyyli, hartsi, linoleum.. Emme kuitenkaan voineet itsellemme ajatella muovimaton näköistä pintaa (kuten esim vinyylikorkissa on), hartsia en ole kuullut kenenkään tutun käyttäneen eikä siitä ole kokemusta, aito betonilattia halkeilee ja weber-lattia taas kuulema helposti lähtee auringon vaikutuksesta kellastumaan, jos sävy on kovin vaalea. Niinpä mikrosementti tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta, niin ulkonäkönsä kuin käyttöominaisuuksiensa puolesta. Lähipiiristämme löytyi mikrosementistä myös sopivasti kokemusta niin, että tiesimme, millaista pintaa olimme asentamassa ja mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota toimittajaa valitessa.

Mikrosementillä on loistavat ominaisuudet, sillä sitä voi käyttää käytännössä minkä tahansa pinnan päällystämiseen, niin ulkona kuin sisälläkin sekä kuivissa tai kosteissa tiloissa. Pinnasta tulee eläväinen ulkonäöltään, kivenkova ja likaahylkivä, mutta kuitenkin pehmeän oloinen jalan alla. Vertaisin tuntumaa jopa muovimattoon, ja yhdessä lattialämmityksen kanssa mikrosementillä on aika mukava kävellä paljaallakin jalalla. Pinnan elävyys riippuu pitkälti siitä, millaisilla vedoilla sementtiä levittää ja kuinka tasaiseksi sen saa hiottua eli halutessaan yleisilmeestä saa hyvinkin moniulotteisen, jopa marmorimaisen. Kauttaaltaan tasaväristä mikrosementistä ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä, vaan pienet värivaihtelut kuuluvat mikrosementin ilmeeseen.

Ehkä tunnetuimpia mikrosementin valmistajia tällä hetkellä on Suomen betonileimasin, mutta me päädyimme lopulta ottamaan materiaalit Ecolanic-merkiltä*, jonka sementti oli edullisempi neliöhinnaltaan, helpompi työstää ja kuitenkin oikein laadukkaan oloinen. Ennen sementtivalmistajan valintaa suosittelen kysymään ja lukemaan juurikin muiden käyttökokemuksia, koska itse ainakin huomasin markkinoiden halvimpien mikrosementin valmistajien saaneen keskusteluissa kritiikkiä, ja siksi unohdimme ne jo heti alkuunsa. Yleensä mikrosementtiä levitetään 2-3 kerrosta, joten omaan korvaani kuulostaa jo lähtökohtaisestikin epäilyttävältä, jos sementin luvataan saavuttavan samat ominaisuudet vain yhdellä levityksellä. Työstövaiheita tulee yhteensä lähes kymmenen, mutta kaikki kerrokset, jotka lattian päälle levitellään, on millinohuita ja yhdessä luovat kivikovan pinnan.

Ecolanicin valikoimasta löytyy useita eri sävyjä, joista voi valita itselleen mieluisan lattiavärin, mutta meille tehtiin vielä värikartan vaaleinta harmaata aavistuksen vaaleampi sävy sekoittelemalla joukkoon vähemmän pigmenttiä. Ecolanicin Eemeli lupasi meille hyvin vaaleaa harmaata, mutta samalla varoitteli, että tekemällä omia väriseoksia, lopullisesta sävystä ei voi täysin mennä takuuseen siinä mielessä, että on lähes mahdotonta tavoitella jotain tiettyä värisävyä esim jokin maalikartan väri mielessään. Onneksi jo ensimmäinen sementtikerros osoitti sävyn osuneen juuri oikeaan, vaikka väriä olisi toki toisella levityskerralla voinut vielä halutessaan tummentaa tai vaalentaa.

Lattian työstäminen meillä alkoi betonivalupinnan siivoamisesta eli kaikki pienetkin maalipisarat raaputeltiin pois ja lattia imuroitiin hyvin. Sen jälkeen alkoi itse mikrosementin asentaminen, joka sisältää Ecolanicin materiaaleilla seuraavat vaiheet:

1. primeri Lattian pinnalle levitetään nestemäinen tartunta-aine. Levitys onnistuu tavallisella maalitelalla ja on nopeaa sekä helppoa. Kuivumisaika on noin 6h.

2. grueso Tartunta-aineen kuivuttua päälle levitetään karkea mikrosementti. Tämä tapahtuu lastalla pieni alue kerrallaan, ja kerroksen tulee olla mahdollisimman ohut ja tasainen. Aine jämähtää melko nopeasti, mutta on uudelleenkäsittelyvalmis noin 6h päästä. Mikäli mikrosementti asennetaan betonipohjan päälle, kannattaa tässä vaiheessa halkeamakohtien päälle asetella pala lasikuituverkkoa, ettei halkeamat tule lopullisen mikrosementtipinnan läpi.

3. hionta Karkean mikrosementin kuivuttua koko pinta hiotaan niin että lastan jättämät tasoerot häviää. Seinän ja lattian rajat kannattaa käydä myös tarkasti läpi käsin hioen, ettei rajapinnasta tule epäsiisti.

4. ja 5. mikrosementti Kun lattia on kauttaaltaan hiottu, voidaan alkaa levittämään itse hienoa mikrosementtiä. Tämä tapahtuu samaan tyyliin kuin grueson levittäminen eli ohuesti (noin 1mm) lastalla ja pieni alue kerrallaan ennen kuin aine jämähtää ja alkaa paakkuuntua. Lopullisen lattia elävyys määräytyy tässä vaiheessa sen mukaan, kuinka tasaisesti sementin saa levitettyä. Kohdat, joihin sementtiä tulee paksummin, jäävät lopullisessa lattiassa näkymään tummempina kohtina. Ensimmäisen kerroksen levittämisen jälkeen pinta jälleen hiotaan ja päälle levitetään toinen samanlainen kerros hienoa mikrosementtiä. Ennen sementtipintojen levittämistä lattiaa voi halutessaan aavistuksen kostuttaa, jolloin levittäminen helpottuu kun sementti ei kuivu niin nopeasti. Toisen mikrosementtikerroksen jälkeen pinta jälleen hiotaan.

6. primeri Mikrosementin päälle lisätään maalitelalla jälleen primeria, vedellä lantrattuna.

7. lakka Ennen viimeistä vaihetta pinta kannattaa imuroida ja siistiä hyvin, sillä kaikki pinnalla oleva roska jää lakkauksen alle näkyviin. Siivouksen jälkeen lattia lakataan kolmeen kertaan joko maalitelalla tai lastalla, kumpi levitystapa itselle on paras. Yhden lakkapinnan kuivuminen kestää pari tuntia, mutta ennen käyttöä pinnan tulee antaa kuivua vuorokauden verran. Lakkakerroksiin tulee kaikkiin kolmeen oma sekoitus eli lakan määrää seoksessa vähennetään kerrosten lähestyessä loppuaan.

Työvaiheita mikrosementillä pinnoitettaessa tulee useita, eikä isoja pintoja pinnoiteta ihan hetkessä, mutta jos viitseliäisyyttä löytyy, niin itse asentamalla saa säästettyä tuntuvasti rahaa. Ecolanicilta kaikki lattiaan tarvittavat aineet maksaa hieman alle 30€/m2, ja työn kanssa useimmat valmistajat ottavat noin 90-150€/m2. Etenkin pienempiä pinta-aloja suosittelen ehdottomasti pinnoittamaan itse, mutta isommissa kannattaa miettiä, löytyykö itseltä viitseliäisyyttä ja aikaa. Meillä mikrosementillä pinnoitetaan noin 150m2, ja Niko on tehnyt lattioita töiden jälkeen iltaisin suunnilleen kolmisen viikkoa, joten pienestä projektista ei näissä neliömäärissä ole kyse.

Mikäli mikrosementti kiinnostaa lattia- tai seinämateriaalina (tai minkä tahansa materiaalin pinnoitteena), suosittelen olemaan yhteydessä Ecolanicin myyjiin, ja tietenkin meiltäkin saa kysyä mitä tahansa lattiaan liittyen. Ecolanicilta saa pinnan valmiiksi saakka tehtynä tai halutessaan asiantuntevaa ohjausta asentamisen avuksi. Meille myyjä Eemeli kävi tuotteen toimittaessaan näyttämässä muutamat vedot malliksi ja muutenkin on ollut tarvittaessa puhelimen päässä neuvomassa. Isoin ongelma meillä oli alkuun se, ettei osannut arvioida kuinka tasaisesti aine on levitettävä ja kuinka tarkasti pintaa hiottava, mutta heti valmista pintaa saatuaan Niko sai homman päästä kiinni, ja työ helpottui. Tekemistä lattiassa on ehkä ollut enemmän kuin aluksi kuvittelimme, mutta jos meiltä kysyisi lähtisimmekö hommaan uudelleen, niin vastaus olisi helppo. Todellakin lähtisimme, sillä lopputulos on käsittämättömän hieno!

*Tuotteesta saatu alennus somenäkyvyyttä vastaan.

Täydellinen harmaa maali?

Kaikki te, jotka olette joskus etsineet kotiinne sitä täydellistä harmaan sävyä, varmaan jaatte saman tuskan kanssani – mikään sävy ei tunnu olevan riittävän puhdas harmaa tai sitten tummuusasteen päättäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Itse olen huomannut myös sen, että oikean sävyn löytäminen on hyvin vaikeaa ilman että näkee kyseisen maalin jonkun valmiissa seinässä, joko livenä tai kuvassa.

Instagramin inspiroimana päätin minäkin, että myös tähän uuteen kotiin tulisi makuuhuoneeseen harmaata seinää, jopa kaksin kappalein. Koska meidän lattia on vaaleanharmaa, en halua seiniin tulevan harmaan olevan liian lähellä lattiaväriä, vaan seinän pitää olla selkeästi omanvärisensä, mutta kuitenkin harmaa eikä liian tumma, mustaan taittava. Löysin eräästä sisustusblogista jo sen the sävyn, kunnes googlailun jälkeen huomasin, ettei kauniin mattaisia ja puhtaanaävyisiä Jotun Lady maaleja saakaan Suomesta ollenkaan, koska maalia ei ole testattu meidän standardien mukaan. Vaikka yksi Ruotsin reissu tyttöporukalla olisikin kuulostanut enemmän kuin houkuttelevalta, en uskaltanut edes ajatella lähteväni pelkän maalipurkin perässä naapurimaahan. Kuulin myös että Värisilmä-myymälöissä olisi uutuutena Novacolorin Mat motion maalit, joista voisi löytyä oikea harmaan sävy, mutta koska maaleja ei löydy Jyväskylästä, luovuin siitäkin ajatuksesta ja lähdin hakemaan Tikkurilan värimalleja raksalle mallailtavaksi. Tikkurilan Deco gray värikartassa (entinen Pro Gray) oli siinäkin muutama eri harmaa ihmeteltäväksi, eikä suosikkien valitseminen käynyt ihan hetkessä. Lopulta päädyin kuitenkin kuuteen eri vaihtoehtoon, joista kaksi tumminta ja kaksi vaaleinta tippui melko pian pois vaihtoehdoista.

 

Hetken aikaa värejä tutkailtuani ja Nikoa konsultoituani ihastuimme molemmat Tikkurilan sävyyn 1947 eli vasemmalla alhaalla olevaan harmaaseen. Satuin vielä seuraavana päivänä käymään ystäväni Piian luona kylässä, ja valinta varmistui nähdessäni saman harmaan sävyn heidän uudessa makuuhuoneessaan. Ensin epäilin, onko sävy tarpeeksi tumma, mutta jos kurkkaatte tuolta Piian blogista, niin vastaus on aika ilmiselvä. Deco Gray värikartassa sävyt muuten menevät niin, että samalla pystyviivalla on aina sama väri, ylhäällä vain vaaleampana ja alaspäin mentäessä tummempana. Vaakalinjoilla liikuttaessa puolestaan sävyn voimakkuus on sama, mutta väri on syntynyt eri sekoituksilla. Kartasta selkeästi näkee, kuinka osa harmaista taittaa vihertävään ja osa punertavaan, joissain on sinisen vivahde ja sillä pystyrivillä, jolta meidän maali valitaan, on kartan puhtaimmat harmaat.

Oletteko kenties joskus painineet saman ongelman äärellä? Ja miten ihmeessä saitte valinnan lopulta tehtyä?

1 … 11 12 13 14 15 16 17 … 28