TERKUT TAMPEREELTA!

Terveisiä täältä hotellin sängynpohjalta! Keskiviikkona alkanut pieni flunssainen olo on reissun aikana vain pahentunut, ja tällä hetkellä tuntuu kuin pää olisi sumussa ja muu kroppa niin väsyksissä etten taida huomenna päästä sängystä ylös. Tänään meillä oli melkein excel-aikataulutettu päivä, aamulla tapaaminen hotellilla, siitä käymään Gugguun pop upissa, Koskarin leikkipaikan kautta mun veljen kanssa syömään ja loppuilta Erikan porukan luona kyläilemässä. Meikäläinen haahuili ympäriinsä nenä vuotaen ja silmät punaisena, mutta en malttanut jättää sovittuja juttuja tekemättä. Gugguullakin oli pakko käydä, turhaan tosin sillä kaikki 2-laatuiset ja kuvausvaatteet oli myyty jo parissa minuutissa aamulla ovien aukeamisen jälkeen. Huomenna käyn koittamassa uudelleen onneani toivoen että löytäisin edes jotain kivaa molemmille.

tampereenloma IMG007 tampereenloma IMG006 tampereenloma IMG005

Yleensä me yövytään Tampereella mun veljen luona, mutta nyt päädyttiin tähän Holiday Clubin Tampereen kylpylään superhalvan hinnan takia. Pari kuukautta sitten kotiin tuli tarjous, jolla hotelli varattiin, ja vasta varausvaiheessa tajuttiin että hintaan kuului lomaosake-esittelyn kuunteleminen. Etukäteen ei yhtään tiedetty, mitä olisi odotettavissa, joten varattiin hotsku joka tapauksessa ja ajateltiin, että eiköhän yksi esittely nyt mene. Tänään käytiin sitten heti aamusta kuuntelemassa ylistyspuhetta Holiday Clubin lomaosakkeista, ja täytyy sanoa, että myyntipuhe oli niin hyvä, että oltiin melkein jo tekemässä kauppoja. Osakkeen hinnalla saisi pistesaldon, joka on mahdollista käyttää mihin tahansa Holiday Clubin kohteeseen eli käytännössä voitaisi matkustaa lähes missä päin maailmaa tahansa maksamalla hotelliviikosta vain 150€. Tietenkin alkupanostus on iso raha, mutta nelihenkisellä perheellä se maksaisi itsensä muutamassa vuodessa takaisin. Lisäksi käyttöönsä saa edulliset kotimaan osakashinnat, joilla hotellissa yöpyisi pilkkahintaan lähes missä vain kaupungissa. Muuten kaikki kuulosti suht hyvältä, mutta ulkomaaviikon lisäksi pitäisi kannattavuuden takia tehdä noin 4 kotimaan reissua ja se tuntuu meille liian paljolta. Toisaalta on ihan jees yöpyä näin hotellissakin, mutta on se kyllä kiva viettää iltaakin ystävien ja sukulaisten luona, joita muutenkin näkee niin harvoin. Varsinkin hotellihuoneissa tuntuu aika tylsältä istuskella, ja senkin takia päivät tulee helposti ahdettua täyteen ohjelmaa. Onko kellään teistä kokemusta lomaosakkeista? Suosittelen ainakin välttelemään myyntitulaisuuksia, jos ei ole ostoaikeissa. Myyjä vaikutti nimittäin pelaavansa roolinsa niin täydellisesti, että siinä vastapäätä istuessa sitä melkein alkoi uskoa vakuutteluihin ”tarjous vaan nyt, edullista just teille ja huomenna tätä ei ehkä enää ole!” Toinen, mitä suosittelen välttelemään, on tämä Tampereen kylpylä yöpymispaikkana. Tilat ei ole ihan uusimmasta päästä, aamupala aika perustasoa ja kylpyläosasto melko minimaalinen. tampereenloma IMG004 tampereenloma IMG003 tampereenloma IMG002 tampereenloma IMG001

Matkustaessa meillä tuntuu näköjään olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että Nooa nukkuu yönsä huonommin kuin kotona (jos se nyt edes on mahdollista!). Viime yönä heräilin Nooan kanssa ehkä kymmenen kertaa ja keskellä yötä valvoin puolitoista tuntia, kun Nooa oli kolmen aikaa sitä mieltä, ettei uni enää maistuisikaan. Minealle reissu on taas ollut ihan erityinen, kun tyttö pääsi pitkästä aikaa leikkimään Elsan kanssa. Meillä itketään Elsa-ikävää lähes viikottain nukkumaanmenon yhteydessä, joten toivotaan että tilanne vähän helpottaisi tän reissun jälkeen – tai sitten ikävä vaan pahenee, kun kaveri on jälleen tuoreessa muistissa.

Kävikö kukaan teistä Gugguulla ostoksilla tai on tulossa huomenna? Moikatkaa jos törmätään, mut tunnistaa siitä kalpeasta naamasta ja vuotavista silmistä 😛

ISÄNPÄIVÄ

 

isanpaiva IMG007 isanpaiva IMG006 isanpaiva IMG005 isanpaiva IMG004 isanpaiva IMG003 isanpaiva IMG001

Päivä on sujunut tänään kivan leppoisasti perheen kanssa kotona, vaikka eilisen kiireen ja sähellyksen perusteella olisi ehkä voinutkin olettaa jotain ihan muuta. Viikonloppuna kävi useampiakin vieraita, mikä tarkoittaa leipomista, ruoanlaittoa ja kaupassa käyntejä normaalia enemmän. Ajatukset ei ihan joka kauppareissulla meinanneet pysyä kasassa, ja kaikki huipentui eiliseen reilu kahden tunnin pyörimiseen ja etsimiseen kun en millään löytänyt kaikkea, mitä listassa luki. Oltiin päätetty kokeilla Tomi Björkin ohjeella valmistettavaa karamellipossua, ja reseptin aineksista suurin osa oli sellaisia, joita en ollut käyttänyt koskaan ennen. Cassian kuori, tähtianis, palmusokeri, osterikastike, korianterin juuri – siellä mä pyörin neljässä eri kaupassa googlaten, miltä mikäkin purkki voisi näyttää ja mistä sitä ehkä löytäisi. Lopulta löysin kaikkea ’vähän sinne päin’ niin että palmusokeri oli kookospalmusokeria, kasvisöljy rypsiöljyä ja cassian kuori kanelitankoa. Ruoan valmistaminen oli onneksi onnistuneempi prosessi ja saatiin syödä superherkullinen päivällinen.

Kauppahässäköissä olin puoliksi unohtanut panostaa aamupalatarvikkeisiin, joten Niko sai aloittaa päivänsä melko perinteisellä brunssilla. Minean kanssa leivottiin porkkanakakku ennen isin herättämistä ja Minea oli kerhossa tehnyt hienon kangaskassin lahjaksi. Mä annoin Jyväskylän boulderpajalle lahjakortin kiipeilykokeiluun ja lasten kuvan. Vähän harmitti kun tettämästäni kuvasta oli painossa hassusti leikattu puolet Minean päästä pois, mutta tällä kertaa se sai silti kelvata – Nikolle tärkeämpi oli joka tapauksessa Minean itse askartelema kortti. Loppuillasta katsottiin kaikki yhdessä Frozenia, rakkenettiin majaa ja mietittiin vielä kertaalleen talon pohjapiirrosta. Ensi viikolla senkin pitäisi alkaa hahmottua, ja ehkä pian saadaan rakentajakin päätettyä.. Jännä viikko tulossa, kaikin puolin, sillä torstaina lähdetään viikonlopun viettoon Tampereelle!

Ihanaa isänpäivää, etenkin omalle isille ja Nikolle!!

METSÄSSÄ

Jo jonkin aikaa mun on tehnyt mieli lähteä retkeilemään johonkin nättiin metsämaisemaan. Ajatuksissani näin jonkun ihanan luontopolun, lähteen, lammen tai pitkospuut keskellä suoaluetta. Sain pitkospuista jo niin vakavan pakkomielteen, että kaivelin eilen koko aamun googlessa Jyväskylän luontopolkuja. Olin kuullut, että tässä meidän lähelläkin olisi joku kiva paikka, mutta ongelma oli vain se, etten muistanut mikä, missä ja keneltä olin siitä kuullut. Eikä se tietenkään googlestakaan löytynyt vaikka koitin mitä hakusanoja. Niko oli koko asian suhteen vähän epäluuloinen, ja ehkä syystäkin sillä aloin netin selailun aika lailla samaan aikaan kun oli tarkoitus jo lähteä ulkoilemaan. Tämä ehkä osoittaa aika hyvin sen, että olen niin täysin sellainen nyt heti -tyyppi, joka keksii jotain toteutettavaksi yleensä periaatteella tehdään se nyt samantien!

Kun mitään selkeää vastausta pitkospuiden olemassaolosta emme löytäneet, lähdimme hakuammuntana kävelemään pururadalle, joka oli se kaikkein todennäköisin vaihtoehto. Pakattiin repullinen eväitä mukaan, Nooa manducaan ja kaikille hyvät kävelykengät jalkaan. Ilmakin oli mitä täydellisin, aurinko paistoi täysillä eikä ollut yhtään syksyisen kalseaa. Mä olin intoa täynnä ulkoilemisesta, vaikka vasta muutama tunti aiemmin olin käynyt pitkän juoksulenkin ja jalat vielä palautuivat siitä. Ehdittiin kävellä noin 10 minuuttia niin Minea alkoi jo kysellä, ollaanko pian perillä. Koitin selittää, ettei me varsinaisesti olla menossa mihinkään vaan katsellaan metsää, nautitaan syksystä ja kävellään niin pitkälle kuin jaksetaan. No eihän me jaksettu, tai Minea ei jaksnut kun ajatus evästämisestä poltteli niin kovasti mielessä, että alkumetreiltä lähtien tyttö ehdotteli pysähtymistä jokaiselle kivelle tai kannonnokalle. Tiedätte varmaan kuinka rentoa on retkeillä toisen jatkuvasti jankuttaessa ollaanko jo perillä, pysähdytään jo, oisko jo eväsaika..

retkella IMG011 retkella IMG010 retkella IMG009

Onneksi meillä ei ollut sen kummempia suunnitelmia retken varalle, joten luovuttiin yrityksestä kävellä enää yhtään pidemmälle ja istahdettiin lähimmälle kannolle kaivamaan eväät esiin. Minea sanoi, että retkeilyssä ehdottomasti parasta on eväät, niin varmaan sanoisin mäkin, joten ei se omena ole kauas puusta pudonnut tässäkään suhteessa 😀 Meillä oli mukana mehua, keksejä ja mustikkamuffinssit. Saatiin evästää auringonpaisteessa kaikessa rauhassa kun Nooa nukkui koko retken ajan rintarepussa, hereillä ollessaan Nooaa ei nimittäin manducassa juurikaan viihdy.retkella IMG007 retkella IMG005retkella IMG013

retkella IMG004 retkella IMG003 retkella IMG002

Syksy varmaankin tällä hetkellä paikkailee huonoa kesää, koska viimeiset pari viikkoa on melkein joka päivä paistanut aurinko. Pukeutumisen kannalta kevät ja syksy on hankalinta aikaa kun aamuisin on kylmä, mutta päivällä paistaa aurinko niin lämpimästi, että aamun kerroksia saa vähentää tuntuvasti. Mulle itselleni kengät on ehkä se isoin ongelma, koska haluaisin vielä lompsia lenkkareilla, mutta maa on ainakin aamupäivisin sen verran kostea, että kengiltä kaipaisi parempia ominaisuuksia. Minealla on ollut nyt jonkin aikaa käytössä juuri näihin keleihin sopivat Lekmeriltä saadut Superfitin gore tex lenkkarit (jotka muuten näyttäisi olevan parhaillaan alessa), jotka ihan sattumalta vielä osuivat väriltään täydellisesti yksiin Gugguun pipon kanssa. Kengillä pärjää loistavasti vielä kun ei olla päivisin miinusasteiden puolella, ja ehdottomasti parasta niissä on tuo vedenpitävyys. Vierastan vähän peruskumppareiden käyttöä ellei sitten sada ihan kunnolla, joten tällainen notkeampi ja jalkaan istuvampi kenkä on lapsen touhuihin ehdottomasti kivempi. Samoilla lenkkareilla on kävelty kaupunkireissujakin yhdistettynä siistimpään takkiin, ja yllättävän hyvänä nämä on pysyneet, vaikka käyttö on puistossa ja metsissä rymytessä ollut aika armotonta! Pitäisi varmaan harkita itselleenkin jotain samantyylisiä, vaikka tuntuu kylläkin ettei aikuisille löydy lähellekään näin kivan näköisiä gore texejä.

Millä teillä kävellään syksy ja kevät? Mitä puette lapsille ja itsellenne?

1 6 7 8 9 10 11 12 19