MUSTIKASSA

2 elokuun, 2015

Arkisin osaan asennoitua siihen, etten kuitenkaan saa päivän aikana oikein mitään ylimääräistä tehtyä, mutta jos viikonloppunakin jää kaikki to-do-listalta tekemättä, harmittaa se näin sunnuntai-illan lähestyessä loppuaan. Olin kuvitellut käyväni Nooan vauvakuvia läpi sillä ajatuksella, että vihdoinkin saisin tulevalla viikolla teetettyä ristiäisten kiitoskortit. Eihän niistäkään ole kuin vaivaiset neljä kuukautta, joten homman voi sanoa vähän venähtäneen. Kiitoskorttien lisäksi piti järjestää muutamia työpapereita uusiin kansioihin, askarrella Minean huoneen seinälle teippihässäkkä ja laittaa toriin myyntiin pari keittiöntuolia ja sängynpääty. Ihan oikeesti, miten se voi olla niin vaikea saada mitään aikaan? Sängynpäätykin on odottanut myymistä yli vuoden!

Seuraava viikonloppu on pyhitetty vain kaikille rästihommille – en keksi mitään uusia juttuja, en lähde paria kilometriä kauemmas kotoa enkä leivo tai tee mitään niin erikoista ruokaa että sen valmistamiseen menisi puoli päivää. Enkä varsinkaan kuvittele saavani kaikkea tuota edelläkään mainittua valmiiksi, vaan yritän saada edes jotain alkuun. Sounds like a plan, eikö.

Mihin se kaikki aika sitten meni? Nikon vanhemmat tuli kylään jo torstaina, perjantai vaan meni, en edes muista mihin, ja lauantaina oltiin ensin kaupungilla ja sitten piipahdin ystävän kolmekymppisillä. Minea sai jostain päähänsä perjantaina, että on pakko päästä keräämään mustikoita smoothieta varten, joten tänään lähdettiin pariksi tunniksi lähimetsään rämpimään mustikoiden perässä. Sinnekin lähdin kunnianhimoisesti ison kulhon kanssa, mutta tajuttuani ettei Nooalla ollut aikomustakaan nukkua päiväunia, luovuin ajatuksesta kerätä paria pikkupurkillista enempää. Laitettiin Nooa vaunupussin päälle maahan mönkimään, mutta taisi mennä tasan kaksi minuuttia ennen kuin poika oli ryöminyt pois alustaltaan ja oli tunkemassa multaa ja havunneulasia suuhunsa.

Suunnilleen sen saman kaksi minuuttia kesti sekin ennen kuin Minea oli jo sitä mieltä, että oli aika istua syömään eväitä. Eväät on aina se kovin juttu kaikissa tällaisissa erikoisulkoiluissa, ja ne pakattiin tänäänkin heti ensimmäisenä mukaan. Pillimehua, suolakeksejä ja kaikille lakut – kaikki sulassa sovussa mustikkapurkin kanssa uudessa Crocsin repussa*. Reppu on kulkenut muita reppuja innokkaammin mukana niin leikeissä kuin ulkonakin, sillä tiedättekö mitä spesiaalia repussa on? Olkahihnoissa on valot, jotka saa vieläpä vilkkumaankin jos tahtoo kunnon säihkettä retkellä 😀 Samaan sarjaan Minealla on vilkkuvat kengätkin, Butterfly clogit*, joissa valo syttyy joka askeleella. Ja tuo väri, turkoosi nyt vaan sattuu meillä olemaan yksi lemppareista tällä hetkellä, niin kuin varmaan joka toisessa kodissa nykyään!

Mustikkaretkeltä tuli sen verran saalista kotiin saakka, että hurautettiin ne Minean toivomat mustikka-banaani-mansikkasmoothiet. Syötiin vielä tortilloja Minean kummisedän kanssa, leivottiin pellillinen mokkapaloja ja oltiin onnellisia siitä, että elämä on ihanaa. Sopivan simppeliä puuhaa päiviin, oma perhe ja uusia kokemuksia yhdessä, en usko että voisin toivoa enempää. Nyt tuntuu jopa siltä, ettei haittaa sekään, ettei kunnon kesää ole tänä vuonna ollut, koska säistä huolimatta Minea on päässyt tekemään vaikka mitä, ja monia lämpimiä päiviä on toivottavasti vielä edessäpäin. Eniten ehkä harmittaa se, että monella pienellä vesipedolla on jäänyt uimiset ihan minimiin, mutta kait sitä voisi ottaa itseäkin niskasta kiinni ja suunnata jonain päivänä uimahalliin.. Tajusin nimittäin tuossa yhtenä päivänä, ettei olla täällä kotikulmilla käyty uimahallissa vielä kertaakaan.

Tässä sitä todellista kotiäitityyliä 😀 Lähdin suunnilleen suoraan yökkäreissä ja tukka harjaamatta, mutta kuka välittää kun ollaan keskellä metsää?

Mehua, mustikkaa ja itse valitsemat vaatteet – niistä on Minean mielestä täydellinen päivä tehty. Tai oikeastaan matkaan oltaisi lähdetty frozen-leggareissa, mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että ne sotkeentuu mustikkaan eikä lähdekään pesussa puhtaaksi. Päivä oli kokonaisuudessaan aika täydellinen, etenkin tuolle pikkutytölle, joka sai loppupäivän riehua ja leikkiä kummisedän kanssa takapihalla ja omassa huoneessaan. Barbeja puhutettiin taukoamatta ja toinen nyökytteli silmät loistaen, kun kysyin oliko kiva nähdä Juhaa pitkästä aikaa. Niin se vaan omakin päivä tuntuu täydellisesltä, kun näkee miten onnellinen Minea on kaikista pienistäkin asioista.

*reppu ja kengät saatu Crocsilta

MÖKKILAIFFII

19 heinäkuun, 2015

Piiiitkästä aikaa oltiin viikonloppu mökkeilemässä, en edes muista milloin viimeksi oltaisi käyty kenenkään mökillä. Itse asiassa mullakin on ainakin vielä pieni osuus omaakin mökkiä, mutta sielläkään ei olla oltu varmaan kolmeen vuoteen! Ehkä se kertoo vaan siitä, ettei meikäläinen ole mikään kovimman luokan mökkeilijä, tai jos mökille lähtee niin toiveena on sähköt, juokseva vesi ja sisävessa. Oon aika monesti ihmetellyt, miksi suomalaiset tykkää lähteä kotoa viikonlopuksi ”rentoutumaan” mökille jos siellä saa hutkia hiki hatussa lämmityksen, saunan, ruoan ja ties minkä kanssa? Eikös tarkoitus ole ottaa iisisti, olla vaan ja nautiskella seurasta, ruoasta ja tietenkin luonnosta?

Nyt me oltiin Nikon isovanhempien mökillä Juvalla pari yötä. Maalta löytyy vierasmökki, jossa mekin aina nukutaan, ja päätalo joka on rakennettu isomamman ja isopapan kesäasunnoksi. Muuten he asuu Mikkelissä, mutta kesät menee lähes kokonaan tuolla mökillä – eikä mikään ihme, sillä molemmat mökit on kodikkaita ja kaikilla mukavuuksilla varustettu niin että meidänkin on lastenkin kanssa sopivan helppoa käydä kyläilemässä. Vaikka joka kerta mietitään etukäteen ettei varmasti anneta muitten ottaa stressiä meidän tulosta, niin silti me lopulta istutaan herkuttelemassa isomamman ruoilla ja leipomuksilla. Ja sen lisäksi tuntuu muutenkin ettei toisten kotona oikein osaa olla niin paljon avuksi kuin mitä haluaisi, tänään vietiin vielä kasvimaasta raparperitkin lähtiessämme 😀

Mineasta paljastui ehkä meidän perheen kovin mökkeilijä. Pablo stressaa aina hyttysiä eikä viihdy ulkona yhtään itekseen, mutta Minea juoksenteli pitkin nurmikoita, söi metsämansikoita, kävi ongella ja touhusi mukana siellä missä muutkin. Luulen että mökille lähdetään ens kerralla ihan yhtä mielellään, harmi vaan että meiltäkin matkaa Juvalle tulee lähes parisataa kilometriä. Ensin oltiin suunniteltu lähtevämme perjantaina hyvissä ajoin ajamaan, mutta Nikon pitikin käydä vielä töissä, ja vaikka kuinka startattiin auto Nooan päikkäriaikaan, heräsi poika alle puolen tunnin päästä huutamaan takapenkillä. Pysähdyttiin melkein jokatoiselle huoltsikalle juomaan parit pillimehut tai syömään jotain pientä, tai ihan vaan keräilemään kaikkien hermoja. Perille päästyä ajattelin, ettei varmana lähdetä täältä vielä sunnuntaina kotiin, mutta niin me vaan taisteltiin tänään se toinenkin matka huoltsikka kerrallaan.

Kaikki pakattiin mukaan kassillinen Crocseja (saatu blogin kautta), eli mahdollisimman mukavaa ja vaivatonta mökille. Nikon uusimmat on kivat purkkarimalliset Beach line boat shoe kengät, joista innostuin haaveilemaan myös molemmille lapsille. Olisi enemmän kuin supersöpöt pienessä koossa, mutta googlailun jälkeen totesin ettei varmaan tarvitse haaveilla löytävänsä kokoja tästä suosikkimallista..

Pinossa näkyy myös mun suosikki eli viimevuotiset strech solet. Niillä oon kävellyt tänäkin kesänä aika monet puistomatkat – ihan vaan siksi että ne on jalassa kuin ei olisi kenkiä ollenkaan!

Mitä muilla on yleensä tapana tehdä mökillä? Siis jos ei niitä halonhakkuita sun muita pakollisia hommia lasketa. Mä olin lauantaina käymässä Mikkelissä, mutta viikonlopussa ei kyllä ehdi vielä tylsistyä, ei edes 3-vuotias. Otettiin mukaan barbeja, frozen-peli ja vaikka mitä, mutta puoliinkaan leluista ei ehditty koskea. Ilmat suosi niin että lauantaina paistoi aurinko aamusta melkein iltaan asti, eikä tänpäiväiset vesisateetkaan ehtineet meitä aamusta haitata. Lasten kanssa lomaillessa se ei meille vanhemmille tule vielä pitkään aikaan olemaan ristisanojen täyttämistä, aurinkotuolissa makaamista tai romaanien lukemista, mutta lomalta tuntuu jo sekin ettei tarvitse niin kauheasti suunnitella ruoanlaittoa, pyykkejä tai siivoamista. Toisaalta siis ehkä kuitenkin tajuan sen mökkielämän viehätyksen, onhan se kieltämättä aika ihanaa olla välittämättä mistään arkisesta, pitää somelomaa ja kuluttaa aikaa makoilemalla nurmikolla. Tällä kohti uutta viikkoa!

LASTEN KANSSA LAIVALLA, KANNATTIKO?

25 kesäkuun, 2015

Moni teistäkin varmaan aikoo kesän aikana reissata laivalla, joten ajattelin kirjoittaa vähän meidän kokemuksia siitä, miten risteily sopii lapsiperheelle. Mehän oltiin matkassa tiistaista torstaihin, perinteisellä Helsinki-Tukholma-risteilyllä. Aikaa Tukholmassa oli noin kuutisen tuntia, joka me vietettiin kokonaan Junibackenissa. Siitä tulossa ihan oma postauksensa vielä myöhemmin.

Laiva lähti Helsigistä viideltä iltapäivällä, muta me pelattiin varman päälle ja lähdettiin Lahdesta ajamaan jo aamulla, kun tiedettiin Nooan aiheuttavan useamman pysähdyksen matkalle. Terminaalin mainostama parkkipaikka olisi parilta päivältä maksanut 70€, mutta lataamalla kännykkään Parkmanin appsin ilmaiseksi, pystyi kännykällä kätevästi katsomaan oman sijainnin perusteella lähimmät parkkipaikat ja niide hinnat. Ihan terminaalin vieressä oli ulkopaikkoja, jotka kustansi vain 24€ ja suosittelemalla appsia kaverille sai vielä kympin alennusta. Säästettiin päälle 50€ ja kuitenkin saatiin auto ihan terminaalin viereen.

Laiva, jolla me oltiin oli Silja Serenade eli jokin aika sitten uudistettu risteilijä. Heti sisään mentäessä vastassa oli Muumipeikko ja Pikku Myy, joita Minea ryntäsi samantien halailemaan. Myöhemmin illalla samat tyypit piti lapsille muumidiskoa laivan ravintolassa. Minea alkoi siinä vaiheessa olla jo aika väsyksissä ja kovista odotuksista huolimatta tyytyi enemmänkin kattelemaan tansseja lavan sivussa. Diskon jälkeen ei meinannut nukkumaanmenosta tulla ylikierroksilla mitään, joten tokana iltana skipattiin diskoilut ihan suosiolla ja aloitettiin iltapuuhat ajoissa. Kovin tarkkaan en tiedä, mitä muuta ohjelmaa olisi ollut tarjolla, me katottiin akrobatiaryhmän esitys heti muumitanssien jälkeen, ja laivan ostoskadulla oli iltaisin elävää musiikkia. Jonkinlainen tervetuloparaati olisi myös ollut lapsille laivaannousun jälkeen, mutta sekin missattiin kun ei oltu ehditty tutustua ohjelmaan vielä siinä vaiheessa.

Meillä oli De Luxe -luokan hytti eli hytti muistutti paljolti tavallista hotellihuonetta. Siellä oli parisänky, levitettävä nojatuoli Minealle ja Nooalle pieni matkasänky. Hytin hintaan kuului minibaari ja buffet-aamupala, joka oli mulle ehkä se kovin juttu koko risteilyssä. Ihan parasta on päästä aamupalalla syömään brunssityyliin, vielä kun tuolla laivalla aamupala oli kattavampi kun ihan perus hotelliaamupalat yleensä. Söin enemmän kuin olisi tarvinnut, ja jälkkäreitäkin oli pakko maistaa melkein jokaista molempina aamuina.

Aiemmin mulla on risteilyistä ollut paljon tylsempi mielikuva, mutta pitää sanoa, että paremman luokan hytti toi aika paljon lisämukavuutta matkustamiseen. Kahden lapsen kanssa en edes lähtisi tavalliseen hyttiin, vaikka onhan tuo jonkin verran kalliimpi (hinta oli noin kolminkertainen normihyttiin verrattuna). Meillä oli mukana matkarattaat, yksi matkalaukku ja yksi isompi laukku. Rattaat mahtui hyttiin kivasti, matkalaukkua pidettiin koko ajan lattialla levällään ja silti mahduttiin olemaan itsekin hytissä ja liikkumaan siellä normaalisti. Päiväajaksi kasattiin Minean sänky pois tieltä, ja parisänky oli ehdottomasti plussaa yöimetyksissä. Tuskin meidän porukka ja kamat olisi edes muualle mahtuneetkaan, tai hytissä ei ainakaan olisi viihdytty hetkeäkään jos oltaisi jouduttu sähläämään kerrossänkyjen kanssa.

Silja Serenadelta löytyy vaikka mitä mukavuuksia ja tekemistä. Niko kävi Minean kanssa leikkipaikassa, josta löytyi pallomeren lisäksi liukumäkeä ja kiipeilytelinettä, ja Ruotsin päivän jälkeen mä lähdin Minean kanssa spa-osastolle. Mä nautiskelin porealtaasta samalla kun Minea laski lastenaltaassa pientä liukumäkeä sataan kertaan. Altailla olisi ollut myös drinkkibaari, mutta meillä meni altaassa ja saunoissa sen verran aikaa, että kiiruhdettiin jo hyttiin vaihtamaan vaatteita päivälliselle.

Laivan buffet olikin sitten ihan oma juttunsa! Matkaa varatessa ei saatu buffettiin pöytävarausta aiemmalle kattaukselle kello viideksi, mutta käytiin laivalla jättämässä nimi jonotuslistalle ja kuuden aikaan käytiin kyselemässä pöytää. Molempina iltoina päästiin tällä systeemillä syömään, onneksi, olin nimittäin haaveillut buffetista jo pari päivää etukäteen 😀 Koko rahan arvoinen se lopulta olikin, vaikka ei saatukaan syödä kummallakaan kerralla rauhassa Nooan huutaessa koko ajan. Valinnanvaraa oli loputtomasti, ruokia oli eri kulttuureista (italialaista, meksikolaista..) ja jälkkäripöytä oli monipuolinen. Lapsille oli oma buffetpöytä, josta löytyi ne perinteiset nakit ja lihapullat, mutta me lastattiin Minean lautaselle samoja ruokia kuin itellekin ja hyvin maistui nekin. Laivasta olisi löytynyt useampi muukin ravintola, oli italialainen, pikaruokapaikka, pubityylinen pihvipaikka, a la carte -ravintola ja mereneläviin keskittynyt ravintola, mutta samalla hinnalla syötiin mahat täyteen buffetissa ja parasta musta oli se, että sai maistella vähän sitä sun tätä.

Alimmalla kannella oli iso tax free myymälä ja yhtä ylempänä pari muuta kauppaa. Yhdessä myytiin leluja, toisessa vaatteita ja kolmannessa muutaman kalliimman brändin laukkuja, koruja ja aurinkolaseja. Minea sai valita lelukaupasta yhden lelun ja mukaan lähti pattereilla toimiva robotti-merenneito. Itelleni en löytänyt mitään, mutta tax freesta lähdettiinkin sitten useamman kassin kanssa. Monet karkit tuntui olevan melkein samanhintaisia kuin maissa, mutta oli siellä seassa hyviä tarjouksiakin kun osti useamman pussin samalta valmistajalta. Ostettiin muutamia tuliaisia, juhannukseksi pari pulloa viiniä ja pakolliset tobleronet itelle, voiko tax freesta edes lähteä ilman tobleronea?

Kaiken kaikkiaan laivalla oli musta kivan rentoa olla lasten kanssa, varsinkin vauvan kanssa joka ei viihtyisi autossa ja jota etelän lomalla saisi olla koko ajan rasvaamassa ja suojaamassa auringolta. Varmasti lähdetään joskus risteilemään uudelleen, otetaan samanlainen hytti, varataan pöytä buffetista ajoissa ja mennään yhtä rennolla ohjelmalla ja aikataululla Ruotsin päivä. Mä tulen helposti merisairaaksi, mutta luulen että näin kesällä ei niin kovia myrskyjä yleensä olekaan. Tällä reissulla kyyti oli niin tasaista ettei melkein edes muistanut olevansa laivalla. Minealla risteily oli ensimmäinen, ja kovin innoissaan tyttö oli kaikesta uudesta, ja viihtyi laivalla muutenkin tosi hyvin. En tiedä, jos sitä vaikka ottaisi ihan tavaksi käydä laivalla joka toinen vuosi, ja voisihan sitä ens kerralla napata jonkun kaveriperheen mukaan!

Milloin te olette viimeksi olleet risteilyllä, lasten kanssa vai ilman? Tuskinpa ainakaan löytyy lapsiperheelle helpompaa matkustusvaihtoehtoa kuin risteily?

previous 1 … 8 9 10 11 12 13 14 … 19 next