Blogin Facebook-sivuilla sanoin että jättäisin tällä kertaa kokonaan tilaamatta Mini Rodinin drop 1:stä vaatteita ja odottelisin Gugguun collareita ja Rodinin mopseja. Noooh, julkistuspäivänä laitoin muutaman tuotteen kuitenkin ostoskoriin, ja kun ne vielä seuraavanakin päivänä siellä odotteli, tuli ne sitten lopulta tilattua, vähän kuin vahingossa.
Eniten mua ihastutti nämä supersöpöt painonnostajat, joista taitaakin koot olla aika hyvin loppuunmyytyjä – muualta paitsi Babyshopista. Tilasin raitaleggarit koossa 92/98cm, paidan 104/110cm ja vielä mekonkin, mutta se ei yllätyksekseni ollutkaan niin kiva Minean päällä vaan lähtee paluupostilla takaisin. Vähän kummastelin sitä, että raitahousut on ihan erilaista, paljon jämäkämpää kangasta kun taas paita on sitä perinteistä Mini Rodinin venähtävää, ohuempaa trikoota. Miksei kaikkia vaatteita voi tehdä tuosta housujen laadukkaamman tuntuisesta puuvillaelastaanista?
Myös Gugguulle laitoin tilauksen, vasta julkistamista seuraavana päivänä, jolloin suosikkivärit oli jo kaikki loppuneet Minean koossa. Melkein jätin koko tilauksen tekemättä, kun alkoi niin mietityttämään mikä ihme meihin äiteihin menee kun on kyse lastenvaatteista!? Kenenkään en ole kuullut jonottavan paitaa itelleen keskellä yötä, mutta lastenvaatteiden kohdalla tuntuu kyse olevan nykyään aika useinkin nopeustaistelusta. Eikä tässäkään tapauksessa vaatteet ole mitään halpoja, vaan collarisetistä saa maksaa kolmasosan hoitorahastaan! Toki iso plussa on se, että näillä merkeillä jälleenmyyntiarvo on huippuluokkaa, mutta tuskin me pelkästään sillä perustellaan ostoksiamme.. Kertokaa mulle, milloin lastenvaatteista tuli elämää suurempi juttu? Niin, ja tuliko teille Mini Rodinia tai Gugguuta?
