VAUVA VYÖHYKETERAPIASSA

11 toukokuun, 2015

Kun kirjoitin pari viikkoa sitten Nooan itkuisuudesta, yllättävän moni teistä suositteli harkitsemaan vyöhyketerapiaa, ja sen puoleen me nyt ollaan käännyttykin. Maidottomuudesta on jo ollut huomattavaa apua, ehkä selkein ero on ollut se, ettei Nooa ole enää heräillyt nieleskelyyn ja maidon takaisinvirtaamiseen vaan nukkuu yönsä melko levollisesti. Ensimmäinen unipätkä on nelisen tuntia melkein joka yö, ja välillä sen jälkeenkin nukutaan kolmen tunnin pätkissä aamuyöhön saakka, jolloin välit tihenevät ja viimeisen syötön jälkeen kuuden, seitsemän aikaan yleensä otan Nooan viereeni jatkamaan unia. Näin saan itekin nukkua vähän pidempään, tai vaihtoehtoisesti Nooa jää vielä nukkumaan ja mä nousen ylös valmistelemaan aamupalaa itelleni ja Minealle. Vielä ei yöt tunnu ollenkaan stressaavilta tai väsyttäviltä, koska Nooa nukahtaa syötyään samantien takaisin unille. Olen jo ehtinyt elätellä pientä toivoa välien pitenemisestä entisestään, tai vähintäänkin siitä ettei tilanne kohta ole sama kuin aikoinaan Minean kanssa eikä syötön jälkeen unet jatkukaan kuin tunnin sylissä heijaamisen jälkeen. Siihen aikaan olin ehdottomasti väsynein ikinä, ja se olikin silloin imetyksen loppu.

Minean kanssa olo alkoi olla jo ekojen huutoviikkojen jälkeen aivan toivoton, ja muistan etsineeni kaiket päivät netistä tietoa itkuisuuden helpottamiseksi. Neuvolassa terkkari vaihtui melkein joka käynnillä enkä kokenut saavani sieltä mitään apua tai neuvoja, kun joka kerta olisi pitänyt selittää meidän tarina alusta alkaen. Onneksi törmäsin joissain keskusteluissa ensin homeopatiaan ja sitten vyöhyketerapiaanm joista vyöhyketerapia kuulosti huomattavasti enemmän meidän jutulta. Jyväskylän seutua googlatessa törmäsin ylistävissä kehuissa lähinnä vain yhteen nimeen, Sini Laukkanen. Muuramessa vastaanottoaan pitävä Sini on jo vuosia hoitanut pieniä vauvoja hyvällä menestyksellä, joten kokemusta löytyy ja Sini varmasti tietää mistä puhuu. Minean kanssa käsittelyssä käytiin kolme kertaa, kunnes viimeisen käynnin iltana jatkuvat huudot loppuivat kuin seinään. En tiedä mikä oli seurausta mistäkin, mutta uskon että vyöhyketerapia helpotti Minean oloa.

Vyöhyketerapiassa terapeutti painelee jalkapohjia, varpaita ja jalkapöytää käsitellen kehon eri alueita jalasta käsin. Koko kroppa käydään läpi, mutta painelu keskittyy niille alueille, jotka tuntuvat jumiutuneilta. Vähitellen jumikohtien ja jalkapohjan pitäisi pehmetä, kun käyntien myötä ihmisen oma keho alkaa työstää ongelmakohtia ja vaivat helpottavat. En osaa sanoa eroaako vauvojen ja aikuisten käsittely jollain tavalla, mutta uskon että ihan omanlaisiaan jujuja täytyy osata noin pienten jalkapohjien käsittelyyn ja myöskin ymmärtää vauvojen yleisimpiä vaivoja.

Nooan kanssa meillä oli tänään kolmas käynti, ja ensi viikolla olisi vielä yksi edessä. Sini ei tunnu lainkaan tuputtavan hoitoaan ihmeparannuksena vaivaan kuin vaivaan, vaan hän rehellisesti kertoo, milloin hoito tuntuu auttavan ja milloin uusille käynneille ei enää ole tarvetta. Ensimmäisellä kerralla Sini varaa aikaa vartin enemmän ja kyselee raskausajasta sekä synnytyksestä. Sain kuulla kuinka äärettömän tärkeää on se, millainen odotusajan ruokavalio on tai kuinka äidin stressi tai lääkitys voi vaikuttaa vauvaan pitkän aikaa. Sini uskoo, että nykyvauvojen stressi on iso syy siihen, miksi niin monet vauvat voi ensimmäisinä elinkuukausinaan niin huonosti. Mun kohdallani raskausajoista eniten varmaankin vaikuttaa suuri sokerin ja viljojen määrä ruokavaliossa, joita molempia Sini neuvoi välttämään ihan noin yleensäkin. Myös synnytyksellä on iso rooli vauvan elämässä. Syntyikö vauva leikkauksella vai alateitse, onko käytetty imukuppia, missä asennossa vauva on syntynyt, onko synnytykseen liittynyt erityistä stressiä, onko vauva ennenaikainen jne. Kuulostaahan se ihan loogiselta että vauvakin voi traumatisoitua rajussa synnytyksessä tai että huono pään asento voi aiheuttaa vauvalle niskalukon tai saada aikaan muita jumeja vartaloon.

Mä olen ehkä viimeinen ihminen, joka uskoo mihinkään huuhaatieteeseen, jossa näkymättömiä energiakenttiä huidotaan ihmisen ympärillä tai kristallipallosta ennustetaan tulevaisuutta, mutta vyöhyketerapia kuuluu täysin eri kastiin, vaikka alkuun vähän epäilinkin koko hommaa. Käsittämättömintä oli ensimmäiset kerrat Minean kanssa, kun Sini luetteli vauvan vaivat, aloitti käsittelyn ja kertoi edetessään milloin vastaan tuli jumikohta. Sini ehti juuri ilmoittaa käsittelevänsä vartalon jumia kun Minea alkoi huutaa kipuitkua, rauhoittui taas siirryttäessä seuraavaan kohtaan ja itki jälleen uuden kipukohdan löydyttyä. Nooalla hoito on toiminut aivan samalla tavalla. Ongelmakohtia on suolisto, niskan alue, pallea ja lantio, jotka on kaikki lähteneet hyvin vastaamaan hoitoihin ja itkutkin on vähentyneet ensimmäisistä käsittelykerroista. Itkun yltyessä oikein kovaksi olen ottanut Nooan rinnalle rauhoittumaan, ja Sini on jatkanut käsittelyään Nooa mun sylissä. Olen kuullut vyöhyketerapiasta, jossa lapsi rentoutuu niin että nukahtaa hoitopöydälle, mutta silloin kyse taitaa olla hieman pinnallisemmasta käsittelytavasta. Jos ymmärsin oikein, olemassa on eri koulukuntia, ja Sini edustaa vyöhyketerapiaa, jossa kehon alueita hoidetaan syvällisemmin.

Pahinta joka kerralla on kuunnella Nooan itkua, kun toinen hakee katsekontaktia ja ihmettelee miksei äiti tee mitään kun sattuu. Hoidon jälkeen Nooa on yleensä ollut unelias ja nukkunut yöunensakin erityisen hyvin. Joillain vauvoilla voi iho reagoida hoitoihin tai maha alkaa toimia heti tai päivän, parin päästä – lähestulkoon mikä tahansa oudompikin reaktio on vyöhyketerapian jälkeen normaalia. Nooan huomaa olevan pari päivää käynnin jälkeen superhyvällä päällä, ja jo toisen kerran jälkeen poika on tuntunut hymyilevän ja nauravan enemmän kuin koskaan. Vatsan pömpötys on laskenut ja silmien ilme kirkastunut katseen avautumisen myötä. Mä otin avuksi myös Sinin neuvomat Bioteekin maitohappobakteerin ja itelleni kalaöljyn kapselina. Näillä eväillä on meillä päästy taas monta askelta lähemmäs tavallista vauvaelämää. Alkaa jo oikeasti tuntua siltä, että turhat itkut on takanapäin ja Nooastakin on kuoriutunut ihanan iloinen hymypoika. Tänään saatiin kuulla ensimmäiset naurutkin ja viime viikolla Nooa oppi kääntymään selältä mahalleen. Aikamoista yhteensattumaa kaikki ellei vyöhyketerapialla olisi jotain osaa tässä kaikessa. Onko teillä kokemusta vyöhyketerapiasta? Kuulisin mielelläni muidenkin tarinoita siitä löysittekö terapiasta apua vai ette ja millainen kokemus se mielestänne oli!

3KK KUULUMISET JA NOSHIN UUTUUKSIA

6 toukokuun, 2015

Nyt tekisi mieli aloittaa se peruspäivittely miten tää aika kuluukin näin nopeasti ja vastahan mä olin raskaana, mutta kyllähän te tiedätte, aika kuluu käsittämättömän nopeasti kun alkaa miettiä omien lasten kasvua. Nooa on parin päivän päästä 3 kuukautta, reilu kuukauden päästä voitaisi jo aloittaa kiinteiden maistelu ja kohtahan tuo poika varmaan jo konttaa, juoksee ja puhuukin! Toisaalta mä jo odotankin sitä aikaa kun mahavaivat, itkut, yöheräilyt ja kaikki muu epätietoisuuden ja stressin aika on takanapäin, mutta on se silti niin haikeaa miettiä, ettei meidän perheeseen enää näitä pikkuvauvoja taida tulla. Sillä ajatuksella kuvittelisi jaksavan kantaa Nooa vaikka yötä päivää, viimeiset vauvantuoksut, viimeiset pikkuvarpaat.

Tänään meillä oli ohjelmassa ensin aamusta ystävän lapsien kuvaamista Nooan aamu-unien aikana ulkona ja päivällä Nooan 3kk neuvola. Neuvolassa on käyty viimeksi kuukausi sitten, ja mua suorastaan jännitti nähdä miten painoa ja pituutta on tullut kuluneina viikkoina. Ja olihan sitä, 6,3kg ja 61,5cm. Minealla on vauvasta saakka pituus mennyt yläkäyrillä ja paino laahannut perässä, mutta Nooalla ei tunnu samaa ongelmaa olevan, vaan ennemminkin paino lisääntyy kovempaa tahtia kuin pituus. Sen kyllä huomaakin, sillä ihan ekaa kertaa meidänkin vauvalla on kunnon pulleat kädet ja reidet, ja kantaminenkin alkaa jo tuntua selässä jos lähes koko päivä on vietetty sylissä. Vasta mä pakkasin 56cm vaatteet pois Nooan kaapista, mutta niin ne vaan alkaa kohta olla 62 senttisetkin pieniä.

Tähän neuvolakäyntiin kuului myös kolme rokotusta, kahdet piikillä ja rotavirus nesteenä suuhun. Pohdiskelin terkkarin kanssa sitä, halutaanko antaa rokotteita vielä ollenkaan, sillä en haluaisi sotkea tähän maidoton+maitohappobakteeri+vyöhyketerapia kokeiluun nyt mitään extrakipuja, kun sitten ei taas tiedä mikä itku johtuu mistäkin ja jää maitokokeilutkin viikonlopulta tekemättä. Ihmettelin muutenkin sitä, miksi kaikki kolme rokotetta annetaan yhdellä kertaa, muttei terkkari oikein osannut sanoa muuta syytä kuin sen että onpahan kaikki inhottava pois alta yhdellä kertaa.. Minealla oli reidet aikoinaan piikeistä aika kipeät useamman päivän, joten päättelin ettei siihen olisi enää kovin kiva yhdistää rotarokotteen mahdollisia mahakipuja – siirrettiin rotaa sitten kuukaudella eteenpäin ja otettiin pelkät piikit. Tuskin oli mikään huono päätös, koska illalla alkoi kipuilu ja itkut, jotka vähitellen helpottivat särkylääkkeen avulla. Mun oli tarkoitus lähteä käymään uuden Marimekon avajaisissa, mutta en mitenkään raaskinut jättää pientä itkevää Nooa kotiin. Vietettiin sitten rento koti-ilta, mä sohvalla telkkaa tuijottaen ja Nooa sylissä nukkuen.

Minealla oli tänään päällä Noshin uutuuksia, jotka saatiin postista tällä viikolla. Tilasin kutsuilta aika maltillisesti vain tuon turkoosin sporttimekon ja lippapipon, koska lähes kaikki mun haluamat jutut oli loppu. Taitaa aika hypetyksessä paistatella tämäkin merkki tällä hetkellä, kun suosituimmat vaatteet menee kaupaksi ennen kuin koko mallistoa edes on julkaistu. Olisin halunnut lippapipon Nooallekin, ja Mineallekin olisi paremmin istunut yhtä kokoa pienempi, mutta tiedänpähän syksyllä olla pipojen kanssa skarppina, jos uudessa mallistossa on kivoja kuoseja.

Loppuilta meni synttäritouhuissa Minealla, kun ensin askarreltiin kortti ja sitten paketoitiin 8-vuotiaan tytön lahja. Minea sai itse valita mitä halusi kaverilleen ostaa, ja ihan itse sai tyttö jäädä synttäreillekin. En voi käsittää kuinka tärkeä juttu tällainenkin voi olla, Minea puhui synttäreistä onnessaan jo useampana päivänä ja varmisteli, ettei äiti vaan tule mukaan. Sinne se jäi reippaana juhlimaan ja tuli onnellisena illemmalla kotiin, ja musta tuntui kuin tuo tyttö olisi sen parituntisen aikana kasvanut hurjasti. Edelleen: miten tää aika meneekin niin nopeasti?

HELPOTUSTA ITKUISUUTEEN?

24 huhtikuun, 2015

Postaus toteutettu yhteistyössä Rela Colic Dropsin kanssa

Tänään on taas meillä ollut vähän erilainen päivä, ja aloin pohtia, että mun äitiyden ja etenkin vauvan ekojen kuukausien vaikein asia on nyt, ihan niin kuin Mineankin kanssa, ollut vauvan itkuisuus. Huonosti (jos ollenkaan) nukutut yöt, oman ajan puute, vauvan kantaminen 24/7, lapsettomien kavereiden kaikkoaminen ympäriltä, jatkuva epävarmuus omasta äitiydestään, kaikki muu on paljon helpompi kestää kuin se, että oma lapsi itkee lohduttomasti etkä vanhempana pysty tekemään mitään olon helpottamiseksi. Toiselle äidille voi haastavinta olla se kun lapsi lähtee liikkeelle ja jatkuvasti saa juosta konttaavan, kiipeilevän tai kävelevän lapsen perässä, mutta eikö se ole vain merkki siitä, että lapsi voi hyvin ja kasvaa normaalisti? Minea huusi aikoinaan koliikkihuutoaan ensimmäiset kaksi kuukautta, jonka aikana ehdin kuulla aika monet ”odotahan vaan mitä se sitten on kun vauva lähtee liikkeelle etkä ehdi edes kahvia juoda rauhassa” ja ”no meillä vasta menoa onkin, kun villi poikamme se ehtii joka paikkaan kun selkäsi käännät”. Jep, varmasti meillä ja teillä on kaikilla omat haasteemme lastemme kanssa, mutta siinä vaiheessa olisin mielelläni vaihtanut jokailtaiset koliikkihuudot ympärivuorokautiseen perässä juoksemiseen.

Kun nyt viimeisten viikkojen ajan ollaan saatu huomata olevamme jälleen lähes siinä samassa pisteessä kuin Mineankin kanssa, sitä on ensin hämmentynyt ja epäuskoinen, sitten ärsyyntynyt ja lopulta hyväksynyt, että tätä se meidän vauva-arki nyt vaan on – jokaiselle annetaan sen verran kun on valmis kestämään. Minean itkuisuus oli koliikkia eli katkeamattomia, 3-4 tunnin huutoja useimpina iltoina, jatkuvaa sylissä kantamista ja jumppaamista, huonoja öitä ja päiväunia sekä tyytymättömyyttä noin yleensäkin. Nooan kanssa ollaan tähän verrattuna päästy paljon helpommalla, sillä poika sentään nukkuu vaunuissa parikin tuntia päivisin, ei huuda tuntitolkulla iltaisin ja vaikuttaisi muutenkin olevan hieman rennompi luonteeltaan. Ehkä säästyttiin Nooan kanssa koliikilta, mutta kovin helppoa ja stressitöntä arkea en silti voi sanoa meidän nytkään elävän, vaikka maidottomuus onkin jonkin verran helpottanut arkea.

Näiden haastavampien viikkojen jälkeen sitä on kummasti jo ehtinyt unohtaa sen ensimmäisen kuukauden ihmetyksen ja rauhallisuuden. Miten mä onnessani kerroin kaikille että meidän lapsi juuri nukahti sitteriin enkä voi uskoa sitä todeksi. Hymyillen vastasin kysyjille, että kyllä se vaan siltä näyttää että tällä kertaa mekin saadaan nauttia tavallisesta vauva-arjesta tyytyväisen vauvan kanssa. Tästä ei mennyt kauaakaan kun aika alkoi kulua netissä erilaisia selityksiä etsien, ympäri kotia kävellen, pyllylle taputellen ja kaikenlaisia helpotuskeinoja kokeillen. Nytkin tuntuu, että vähän väliä innostun yhdestä jutusta, kokeilen toista, teen googlediagnooseja, oon varma että pian helpottaa, kunhan vielä tämä viikko jaksetaan. Maidoton ruokavalio oli ensimmäinen kokeilun arvoinen juttu, seuraavana jonossa tuli maitohappobakteerit, joiden nimeen vannoo monet ravintogurut ja terapeutit. Niistä neuvotaan hakemaan apua vauvojen vatsavaivoihin, ja itse asiassa suositeltavaa olisi aloittaa maitohappobakteerien käyttö jo raskausaikana, mutta enpä tullut silloin ajatelleeksi.. Onko teillä kokemuksia, onko maitohappobakteereista löytynyt apu ja kuinka nopeasti?

Relan Colic Drops on maitohappobakteerivalmiste, jonka on ihan tutkitusti osoitettu vähentävän vauvan itkuisuutta, jo noin kahden viikon käytön jälkeen. Hyviä kokemuksia oon kuullut ystäviltäni, joiden vauvat on reagoineet d-vitamiinitippoihin mahakivulla (ihan niin kuin meillekin kävi), mutta yhdessä Relan tippojen kanssa vaiva on helpottanut huomattavasti. Yksi ystäväni kertoi myös päässeensä näillä tipoilla eroon vauvan suussa olevasta sammaksesta, jo parilla käyttökerralla. Meillä tippoja on syöty noin viikon verran, ja kuten oonkin jo kertonut, on Nooa ollut entistä virkeämpi ja jaksanut seurustella ja köllötellä jopa vartin, puoli tuntia kerrallaan. Se on aika paljon vauvalle, joka aiemmin jaksoi vain minuutteja kerrallaan olla tyytyväisenä!

Vauvojen kanssa kaikki tuntuu olevan pelkkää arvailua, vaiheita ja odottelua. Samaan aikaan meillä on nyt ollut kokeilussa maidottomuus ja Relan Colic Dropsit, plus että aikakin on melko hyvä apu kaikkiin vaivoihin, joten on vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin. Se on kuitenkin varmaa, etten jätä yhtäkään keinoa itkuisuuden vähentämiseksi kokeilematta ennen kuin helpottaa täysin, ja Relan Colic Dropseilla jatketaan tästäkin eteenpäin. Koliikki tai ei, maitohappobakteeri auttaa ylläpitämään suoliston tasapainoa, ja nyt me syödään niitä koko perhe tippoina pienimmälle, tablettina muille. Itestäni tuntuu että jo tieto siitä, että käännän jokaisen kiven ja teen parhaani vauvan oloa helpottaakseni helpottaa munkin stressiä ja auttaa jaksamaan paremmin, ja onhan tässä jo mentykin huimasti parempaan päin!

Varmasti jaan kokemuksiani tipoista ja niiden tehosta vielä lisää viikon, parin päästä, mutta uskallan jo nyt suositella maitohappobakteeria käytettäväksi kaikenikäisille – haittaa niistä ei ole! Huippujuttuna saan jakaa vielä alekupongin, jolla saatte mistä tahansa Avainapteekista Relan Colic Dropseista 3€ alennusta joko printtaamalla alla olevan kupongin tai näyttämällä sitä kännykästä. Alennuksen saat toukokuun loppuun asti, ja lähimmän Avainapteekkisi löydät täältä.

previous 1 … 6 7 8 9 10 11 12 … 17 next