NOOA 4KK

24 kesäkuun, 2015

Millaiset on kelit muualla Suomessa olleet? Täällä on tyypillisesti ollut surkeaa ilmaa kaikki päivät, ja illalla sitten taivas on auennut ja aurinkokin on paistanut. Lämpimintä on ollut just siihen aikaan kun lasten kanssa saa jo lähteä kotiin iltapalalle. Mä oon melkein jo luopunut koko ajatuksesta kesästä ja helteistä, sillä käytiin jo shoppaamassa välikausivaatteet molemmille lapsille, ja niitä sovitellessa huomasin jo suuntaavani ajatukset syksyyn ja kurakeleihin. Kieltämättä koko ajan enemmän houkuttelisi varata matka Kreikkaan, mutta laivamatkasta on vielä niin vähän aikaa, että mielessä kummittelee huonot kokemukset Nooan viihtymisestä autossa ja buffetissa. Miten mahtava loma sekin oikeesti olisi, jos mä ravaisin parin tunnin välein hotellilla imettämässä ja muun ajan kannettaisi kiukkuavaa vauvaa vuorotellen pitkin rantahietikkoa. Mietin myös, kuinka hankalaa on plus 30 helteessä suojata pikkuvauva auringolta niin ettei silti ole ihan överikuuma pitkissä vaatteissakaan.

Poikkeuksiakin Nooan olossa on, sillä tänään istuttiin reilu pari tuntia pankissa, jonka aikana Nooa otti pienet torkut, söi ja muuten vaan ihmetteli ja väläytteli hymyjä pankkitädeille. Saatiin rahahommat raksaprojektiin sovittua ja samalla käynnillä päätettiin pistää lastenkin säästöasiat kuntoon. Avattiin Nooalle tili ja molemmille otettiin uudet säästövakuutukset, jonne kerrytetään rahaa 18-vuotiaiksi asti. Minealla oli jo aiemmin joku pienen riskin rahasto, mutta se oli tuottanut kolmessa vuodessa vain pari euroa, joten vaihdettiin sekin vähän fiksumpaan vaihtoehtoon. Ootteko te säästäneet lapsille tulevaisuuden varalle, ja jos niin millä systeemillä?

Eilen mä kävin Nooan kanssa 4kk neuvolassa tsekkailemassa pojan mittoja, saamassa rotarokotteen tehosteen ja neuvolalääkärin tarkastuksessa. Hyvin oli painoa ja pituutta tullut reilu kuukaudessa, kun mitat oli 7,4kg ja 65,5cm. Minea oli samanikäisenä suunnilleen yhtä pitkä mutta puolisen kiloa kevyempi. Niin ne pojat vaan tuntuu kasvavan ihan omaa tahtiaan!

Juttelin ensin terkkarin ja sitten lääkärin kanssa maitoallergiaepäilyistä, ja nyt meillä on lähete verikokeisiin. Terkkari oli enemmän huolissaan Nooan oireista, kun taas lääkäri tuntui olevan vähän sitä mieltä, ettei virallisella diagnoosilla juurikaan tee mitään ellen aio siirtyä erikoiskorvikkeeseen. Nykyään kun allergikoillekin suositellaan siedätystä mahdollisimman paljon, niin lääkäri neuvoi syömään niin monipuolisesti maitotuotteita kun vaan Nooan olo antaa periksi. Ja sitten kun on tosiaan se, ettei vauvojen kanssa koskaan tiedä mikä johtuu mistäkin. Tuliko selkään ihottumat pidemmistä automatkoista ja kaukalossa huutamisesta, menikö maha korvikkeesta sekaisin ihan vaan tottumattomuuden takia, onko unet huonontuneet koska maailma kiinnostaa nykyään muutenkin paljon enemmän ja helpottiko mun maidoton dieetti Nooan oloa vai tekikö kuukausien kuluminen vain tehtävänsä? Mistä näistä voi tietää?

Oman kiukkulisänsä tähän kaikkeen on tänään illalla tuonut eilen saatu rotarokote. Pitkin iltaa Nooa on välillä kiljahdellut, koko päivä on pulautuksia tullut normaalia enemmän ja loppuillasta ei ollut oikein hyvä olla missään. Pariin kertaan jo mietittiin onko rotatehoste välttämätön, mutta päädyttiin kuitenkin ottamaan se. Ihan kun ei olisi tarpeeksi ihmettelemisen aihetta, nyt on pohdiskeltu käydäänkö verikokeessa vai ei. Minealta se otettiin joskus päälle vuoden iässä ja muistan vieläkin miten vaikeeta oli niin pieneltä lapselta löytää suonta. Veljeni kanssa pideltiin kiljuvaa tyttöä väkisin noin 20 minsaa paikoillaan samalla kun hoitaja tökki molempia käsiä useampaan kertaan suonta etsien. Kyllähän se lapsi sen nopeasti unohtaa, mutta ihan turhan takia en samanlaista showta mielelläni lapsilleni haluaisi. Niko oli sitä mieltä, että voitaisi joskus hyödyntää meidän vakuutuksiakin ja käydä yskityisellä allergologilla, joka voisi suoraan määrätä joko maitoaltistukseen tai brick-testiin. Useimmiten nimittäin sanotaan, ettei verikokeella oikein näe sitä todellisuutta maitoallergioiden kanssa.

No minkälainen 4,5-kuukautinen poika meillä sitten muuten asustaa? Superiloinen, seurallinen ja äärimmäisen rakas! Toisen lapsen kanssa aika kuluu niin paljon nopeammin ja sitä osaa ihan eri tavalla kaivatakin niitä ohikiitäviä hetkiä. Ei ehdi murehtia pieniä, mutta tuntuu ettei myöskään ehdi tarpeeksi ihmetellä eri vaiheita. Nooa oppi kääntymään vähän alle kolmekuisena, mutta nyt yritetään mittarimatomaisesti jo päästä vähän eteenkinpäin. Se jos mikä turhauttaa kun mihinkään ei liikukaan kaikesta kovasta yrittämisestä huolimatta. Kaikki ympärillä kiinnostaa niin valtavasti, että syöminen pitää mielellään hoitaa häiriöttömässä paikassa – ja innostua taitaa näkyä siinäkin, että unipätkät on öisin vain 1,5-2 tuntia. Päikkärit kestää useimmiten nekin vain puolisen tuntia ja niitä nukutaan kolmet tai neljät.

Nooa osaa koko ajan paremmin tarttua tavaroihin, vie niitä samantien suuhunsa ja jaksaa touhuta leikkimatolla pidempiäkin aikoja, kunhan joku on mukana leikkimässä. Huomattavasti helpompaa arkea me eletään kuin aikoinaan Minean kanssa, joskus tuntuu jopa että meillä on nykyään aika perustyytyväinen vauva. Eniten Nooa tykkää seurata Minean riehakasta touhuamista, ylösnostelu ja hyppyyttäminen saa nauramaan ja jutellessa saa varmasti vauvamaisia vastauksia. Vielä ei olla aloitettu antamaan kiinteitä, vaikka kovasti muiden ruokailu kiinnostaakin ja lusikalla syötävälle maitohappobakteerille avataan suuta innoissaan. Upouusi syöttötuoli odottaisi jo valmiina vaatehuoneessa, joten ehkä aloitellaan maistelemaan soseita joskus 5-kuukautisena?

Mitä kuuluu muille vauvoille siellä ruudun toisella puolella?

AJATUKSIA ISYYDESTÄ + Liberon arvonnan voittaja

31 toukokuun, 2015

Yhteistyössä Libero BabyBuzz

Muistatte varmaan kun kirjoitin parisen viikkoa sitten siitä kuinka isä voi aktiivisemmin olla osallisena raskausaikana? Meillä molempien odotus on Nikon osalta ollut lähinnä potkujen tunnustelua, ultrissa mukana olemista, nimen miettimistä, hankintojen tekemistä ja Mineaa odottaessa odottajan oppaan lukemista. Melko lailla samoja asioita tekin listasitte kommenttiboksissa, plus että monet isät olivat osallistuneet myös neuvolakäynteihin ja tietenkin kyselemällä ja juttelemalla osoittaneet kiinnostustaan vauvaa kohtaan. Muutama sanoikin, että äidin on muistettava antaa tilaa isälle, sillä äiti helposti sulkeutuu omaan vauvakuplaansa ja unohtaa jakaa odotuksen tuntemukset puolisonsa kanssa. Toisaalta se myös vaatii suhteelta tietynlaista avoimuutta, jotta keskustelu raskaudesta ja sen eri puolista tuntuu luontevalta. Mahan silittely, tulevaisuuden romantisointi yhdessä ja äidin jalkojen hierominen ei ole joka isän ja äidin juttu.

Jo aiemmin totesin, että meillä Liberon kehittelemä BabyBuzz ranneke olisi toiminut etenkin nyt toista lasta odottaessa, kun kaikki on jo koettu Minean odotusaikana ja toinen raskaus tuntui jo kovin arkiselta. Rannekkeen myötä raskaudesta tulee näkyvämpi osa arkea, vanhemmilla on molemmmilla jokin vauvaan liittyvä yhteinen asia, joka muistuttaa pienillä värähdyksillään että täällä mahassa ollaan. Ei se yksi ranneke maailmaa muuta, mutta lähentää ja tasa-arvoistaa vanhempia raskausaikana, näin mä uskon.

Jälkikäteen olen miettinyt, oltaisiko me voitu tehdä jotain toisin, niin että Niko olisi tuntenut osallistuvansa enemmän odotukseen. Tai mistä mä tiedän, ehkä mekin jaettiin ja koettiin odotus juuri meille sopivalla tavalla. Pyysin Nikoa kirjoittamaan omia kokemuksiaan siitä, miten Niko on kokenut esikoisen ja nyt Nooan odotusajan. Onko ekalla ja toisella kerralla jokin ollut erilaista? Miten yhteinen odotus vaikuttaa kiintymykseen vauvan synnyttyä? Kokeeko isät äitien sulkeutuvan omaan raskauskuplaansa sulkien isän ulkopuolelle?

”Kyllä se niin on, että esikoisen odotusajan koin huomattavasti jännittävämpänä aikana kuin Nooan. Se varmasti johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että odotusaika oli kummallekin uutta ja jännittävää aikaa. Olimme enemmän toistemme tukena, ihmettelimme yhdessä vauvan liikkeitä, mahan kasvua ja luimme yhdessä neuvolasta saatua raskausviikkokirjaa. Kun taas Nooan kohdalla lähes nämä kaikki jäivät pois. Kuitenkin kummatkin odotusajat ovat olleet myös minulle jännittävää aikaa, vaikka koko raskauden/lapsen saamisen sisäistäminen ja tajuaminen menee hyvin lähelle syntymää. Lähes synnytysosastolle asti.

Isänä olemisen isoimmat haasteet ja vaikeudet, ainakin omalla kohdallani ovat olleet lasten ensimmäiset 6kk. Tuolloin itselläni on mielestäni ollut haastavinta ja raskainta, kun tuntuu ettei pysty olemaan mitenkään hyödyksi tai apuna lasten kanssa. Tämä varmasti johtuu pitkälti siitä että lapset on molemmat imetettyjä, ja ainut lapsia rauhoittava asia on äitin syli tai syöttäminen. Lisäksi uskon että isillä (kuten minulla) jotka on paljon töissä tai eivät pidä isyyslomiaan muutamaa viikkoa pidempään, vaikuttaa läsnäolon määrä läheisyyteen. Toisaalta taas olo voi joskus tuntua turhaltakin kotona, varsinkin vauvan ollessa vielä aivan pieni, jolloin syöminen ja nukkuminen on kaikki mitä vauva tekee. Silloin isompi apu on siitä, että olen töissä tienaamassa.

Kotin miettiä miten BabyBuzz ranneke olisi meillä toiminut, mutta näin jälkikäteen on kuitenkin vaikea sanoa, millaista hyötyä siitä olisi itselleni ollut raskausaikana, ehkä toisella kerralla joka tapauksessa enemmän. Olisin varmasti ollut valmis kokeilemaan, sen avulla raskaus olisi ainakin tullut edes puheeksi useammin. Niin kotona kuin muuallakin. Auttaahan se puhuminenkin asian sisäistämisessä.

Se täytyy vielä sanoa, että vaikka alku on omalla kohdallani ollut hitaampaa lämpenemistä, on nyt ollut mahtavaa nähdä miten lapset kasvaa ja miten Mineasta on tullut iso tyttö, jonka kanssa voi jutella ja tehdä kaikenlaista. Viimeistään silloin isästä tulee yhtä tärkeä kuin mitä äiti on ollut jo alkumetreistä saakka.”

Mitenhän teidän miehet on kokeneet raskausajan ja pienvauva-arjen? Kysykääpä tänään mieheltänne, jos ei muuta niin siitä saa hyvän keskustelun aikaan kun jokin asia voi itelle tulla jopa yllätyksenä. Se kun on niin vaikea asettua toisen kenkiin ja nähdä tilanne toisen silmin. Ja kaikki te tulevaisuuden odottajat, muistakaa BabyBuzz ranneke ja ottakaa se ennakkoluulottomasti osaksi odotusta – jospa se kuitenkin helpottaisi isän roolia edes aavistuksen.

Ihanan Liberon kassin täynnä erilaisia hoitotuotteita saa itselleen nimimerkki SAMP. Onnittelut voittajalle, sähköpostistasi löytyy pian tarkempaa tietoa! Mikäli onni ei suosinut tällä kertaa, kannattaa kurkata Minishown instatili (@minishowblogi). Siellä on juuri alkanut Liberon arvonta, jossa voit voittaa vauvan vaatepaketin sekä meilläkin monta tylsää hetkeä pelastaneen Liberon perhosen!!

MONTA SYYTÄ OLLA ONNELLINEN

28 toukokuun, 2015

Kun saa viettää näitä täydellisiä päiviä, jolloin kaikki vaan sujuu kuin itsestään, sitä hymyilyttää vielä nukkumaanmennessäkin, ja todennäköisesti sama fiilis kantaa vielä huomennakin. Ja onhan silloin jo perjantai eikä mikään voi mennä pieleen, eikö niin? Usein tulee niitä hetkiä, kun sitä ajattelee että nyt kaikki on just niin hyvin kun toivoisinkin ja lupaa että tästä eteenpäin mä tajuan olla tyytyväinen siihen mitä mulla on. En halua koko ajan uutta ja lisää, vaan olen onnellinen nykyisestä. Liian usein mä kuitenkin myös unohdan sen miltä tuntuu olla tyytyväinen ja aloitan jälleen uuden projektin tai keksin uuden päämäärän, jota tavoitella, kuten tällä hetkellä taloprojekti. Tänään kaikki tuntui kuitenkin olevan hyvin, mulla on ihana perhe, parhaat ystävät, tavallisen mahtava elämä tavallisine huolineen, tulevaisuus jota odottaa innolla ja monta pientä asiaa jotka toisinaan ärsyttää, toisinaan ilahduttaa. Enimmäkseen käsittämättömältä tuntuu se, että mulla tosiaan ihan oikeasti on tämä täydellinen perhe, jollaisesta en ennen lapsia olisi mitenkään osannut haaveilla. Ja sitten on ystävät. Ystävät joita ilman kaikki olisi niin paljon värittömämpää.

Uskon ettei kaikki nauttisi samalla tavalla kotonaolosta, mutta äitiyden kautta mä olen ehdottomasti löytänyt itseni. Vaikka mitäs se joku tutkija vasta vähän aikaa sitten varoitteli hurahtamisesta äitiyteen? Siinä me tänään istuskeltiin Kertun ja Jennan kanssa kahvipöydässä Kertun luona ja hymyiltiin kahdelle frozen-fanille, jotka esittivät tanssien ja lujaa laulaen let it gota yhdessä. Melun määrä oli lähes jotain sietämätöntä, kun kolme vauvaa huusivat kaikki samaan aikaan joko tylsyyttään, nälkäänsä tai muuten vain ääntä pitääkseen, musiikki pauhasi kännykästä taustalla ja tytöt lauloivat, mutta siltikään en olisi voinut olla onnellisempi siinä hetkessä. Meillä oli mun tekemiä hampurilaisia, Jennan tekemää salaattia ja Kertun leipomia pätkismuffinsseja mahat täynnä, aurinko paistoi ja juttu luisti, mitä muutakaan stä osaisitehdä kuin hymyillä sille kaikelle.

Vaikka viihdyttiin Kertulla jo muutenkin luvattoman kauan, jäi Minea vielä leikkimään siksi aikaa kun me Nooan kanssa käytiin vyöhyketerapiassa. Tämä oli viides ja viimeinen kerta tällä erää, sillä terapeutti Sini kertoi jalkapohjien pehmenneen ja suoliston alkaneen aueta niin hyvin, että tästä eteenpäin jatketaan tilanteen seuraamisella. Jos mietin Nooaa kuukausi sitten ja nyt, on tilanne niin toisenlainen ettei Nooaa uskoisi samaksi pojaksi. Katse on kirkastunut huomattavasti, kulmat ei ole enää jatkuvasti kurtussa, turhia itkuja ei ole lähes ollenkaan, poika hymyilee enemmän kuin itkee ja nieleskelystä ja pulauttelusta on melkein päästy eroon. Eikä riitä että Sini on saanut Nooan olon helpottamaan, vaan olen saanut hyviä vinkkejä itellenikin. Vesi tulisi juoda huoneenlämpöisenä, puoli litraa heti hampaiden pesun jälkeen ja päivän mittaan yhteensä pari litraa. Kylmää vettä elimistö hylkii enemmän, mikä tarkoittaa sitä että vesi lähestulkoon kulkeutuu elimistön läpi imeytymättä. Aamupäivän veden tankkaamisen pitäisi auttaa näkyvästi iltapäivän vireystilaan. Tämä menee kokeiluun heti huomisesta alkaen!

Ja arvatkaa mitä vielä? Me saatiin se tontti! Arvonnassa saatiin numero 21, valintatilaisuudessa saatiin meidän 14. merkkaama tontti, joka ei ehkä ole se unelmien ykköstontti, mutta loistava joka tapauksessa, ja vihdoin meidän raksaprojekti etenee. Vielä en edes usko sitä todeksi, mutta vähitellen käynnistyy suunnittelu, tarjousten kysely ja ensi keväänä itse rakentaminen. Miten meillä onkin viime aikoina ollut niin hyvä tuuri vähän kaiken suhteen?

previous 1 … 5 6 7 8 9 10 11 … 17 next