BATAATTI MAISTUU!

Kysymyspostauksesta alkaa olla aikaa jo jonkun verran ja tiedän, että mulla on mennyt luvattoman kauan vastausten kanssa. Jotkut on jo ehtineet kyselläkin missä vastaukset viipyy, eikä niitä ole valitettavasti luvassa vielä nytkään. Se mikä tässä niin kauheasti kestää, on mun yritys julkaista vastaukset videopostauksena. Blogin ensimmäistä videopostausta on toivottu kohta varmaan sataan kertaan, myöskin kysymyspostauksen yhteydessä, joten ajattelin ylittää itseni ja vastata videolla. On pitänyt keräillä rohkeutta, pohdiskella miten tekniikka toimii, odotella hetkeä ilman lasten keskeytyksiä ja harjoitella puhumaan kameralle. Okei, en ole tehnyt näistä mitään muuta kuin kerännyt sitä rohkeutta, mutta viikonloppuna aion ryhtyä tositoimiin! Huvittavinta musta tässä kaikessa on se, että muutamaankin otteeseen olen saanut kutsun johonkin videobloggaajien sivustolle – mä, joka en ole koskaan julkaissut yhtäkään videopostausta!?!

Videopostaamisen olisi muuten voinut aloittaa vaikka tänään, sillä suht näkemisen arvoista touhua oli Nooan ensimmäinen kerta kiinteiden kanssa. Kiinteät piti aloittaa vasta viikon päästä 5-kuukautisena, mutta maitoaltistus sekoittaa hommia sen verran että aloitettiinkin jo tänään. Altistus on kahden viikon päästä eikä siihen samaan ajankohtaan ole järkevää sotkea toista uutta juttua, joka voisi aiheuttaa mahavaivoja tai miksei allergiaakin. Nyt testaillaan bataattia, porkkanaa ja perunaa hyvissä ajoin ennen altistusta, katsotaan miten niiden kanssa käy, ja altistuksessa keskitytään vain maitoon. Yritin tänään vielä soittaa sairaalan allergiayksikköön kysyäkseni imetysdieetistä, mutta osasto oli kesälomailemassa eikä kukaan osannut vastata sen paremmin kuin sanomalla, että ehkä olisi varmuudeksi hyvä olla maidottomalla seuraavat pari viikkoa altistukseen asti. Huomisesta eteenpäin palaan siis jälleen karsitulle ruokavaliolle ja unohdan kaikki kesäherkut ainakin vähäksi aikaa, eikä tekisi yhtään huonoa olla täysin herkuttomalla pidempikin aika..

kiinteidenaloitus IMG003kiinteidenaloitus IMG005Nooan kanssa aloitettiin bataatilla niin kuin Mineankin kanssa aikanaan, koska se on riittävän makea ja siten ehkä lähimpänä äidinmaitoa. Hedelmäsoseet lisäillään ruokavalioon vasta myöhemmin, kunhan ensin Nooa saa totutella ruokasoseisiin. Parin viikon ajan Nooa on ollut superkiinnostunut kaikesta mitä mä laitan suuhuni, koittanut tarttua astioihin kiinni ja ottaa ruokia pöydältä, joten ajattelin että nyt voisi muutenkin olla sopiva aika alkaa maistelemaan ruokia kun vauva itsekin osoittaa kiinnostusta syömistä kohtaan. Ei muutenkaan oltaisi odotettu suositusten määräämään 6 kuukauden ikään, koska nykyäänhän on tullut ristiriitaista tietoa siitä, mikä loppujen lopuksi edes on se paras ikä aloittaa. Meillä kun myös on yöunet mitä on, niin ehkä kiinteillä saadaan vähitellen helpotusta niihinkin, ainakin siinä vaiheessa kun mukaan otetaan aamu- ja iltapuurot. En muista vaikuttiko ne Minean unipätkiin millään tavalla, ehkä jopa päinvastoin heräämiset vain tihenivät, mutta yleensä se taitaa mennä ennemminkin toisinpäin? Nooa on osoittautunut kaikessa muutenkin paljon rennommaksi tyypiksi, joten mä luotan siihen että parin, kolmen kuukauden kuluttua meillä jo nukutaan huomattavasti paremmin.kiinteidenaloitus IMG004kiinteidenaloitus IMG001

Samantien ensimmäisestä lusikallisesti lähtien Nooa söi bataattia hyvällä ruokahalulla, aukoi suutaan lusikalle ja naureskeli välissä Minealle. En uskaltanut antaa kuin muutaman lusikallisen näin ekalla kerralla, mutta enemmänkin olisi varmasti mennyt! Mä luulen, että määriä voi nostaa aika piankin, jos soseet maistuu noin hienosti ja jos niillä saadaan imetysvälejä pidemmiksi. Ensi viikolla mukaan otetaan peruna, sitten porkkana ja myöhemmin laajennetaan tiuhemmalla aikataululla muihinkin makuihin, suunnilleen se kaksi uutta makua per viikko. Missä iässä teillä on alettu maistella soseita? Mä en tiedä voinko mä uskoa, että mun vauva olisi muka jo niin iso että kohta se istuu syöttötuolissa muiden mukana ruokapöydässä!

JOKOHAN SAADAAN VASTAUKSIA?

altistus IMG001

Tiedättekö mitä meidän postilaatikkoon kolahti täysin meidän yllätykseksi? Nooalle tuli parin viikon päähän kutsu maitoaltistukseen keskussairaalalle. En tiedä kuka lähetteen on määrännyt, ehkä neuvolalääkäri joka viime käynnillä sanoi konsultoivansa vielä lastenlääkäriä allergiaepäilyn suhteen? Noh, joka tapauksessa altistustesteihin ollaan menossa ja allergia-arvailuihin saadaan toivottavasti jokin vastaus. Samaan aikaan sekä helpottavaa että toisaalta yhdentekevää.

Vasta eilen ehdin Kertullekin sanoa whattsappissa että meillä on tilanne Nooan kanssa rauhoittunut huomattavasti viimeisen parin viikon aikana, ja taas on alkanut epäilyttää onko Nooalla sittenkään mitään allergiaa. Poika on enimmäkseen tyytyväinen, nauravainen ja seurallinen eikä turhia itkuja ja kiukkuja ole juurikaan enää ollut. Tänään kuitenkin otettiin taas pari askelta taaksepäin, Nooa on ollut tosi itkuinen, hieronut vähän väliä naamaansa ihan kuin sitä kutittaisi, kiljahdellut makuulla ollessaan, oksennellut ja nukkunut superlyhyitä päiväunia. Joku tuota pikkumiestä selvästikin vaivaa, maito vai mikä, siitä otetaan nyt onneksi selvää.

Kutsun mukana tuli ohjeistus altistusta varten, esim se että lapsen tulee olla pari viikkoa etukäteen täysin maidottomalla. Kuitenkaan imettävän äidin ei tarvitse karsia maitoa ruokavaliostaan, miksiköhän näin? Te, jotka olette käyneet altistuksessa lastenne kanssa, kertokaa kokemuksistanne. Millaista oli, kauan se kesti, mitä siellä konkreettisesti tapahtui ja millaisia reaktioita hoitajat pitää silmällä? Onko jotain mitä olisi hyvä ottaa huomioon jo etukäteen? Käsittääkseni maitotestailua voi joutua vielä jatkamaan kotonakin mikäli tulos jää sairaalalla epäselväksi..

NEVER AGAIN!

Tiesin sen jo etukäteen, ihan niin kuin jo aiemmin teille sanoinkin, verikokeen ottaminen vauvalta ei varmana tule olemaan mikään läpihuutojuttu. Päätettiin joka tapauksessa eilen aamupäivästä lähteä keskussairaalalle, koska loppujen lopuksi epätietoisuus allergiasta rassaa mua sen verran, että asiaan on nyt saatava joku ratkaisu. Ellei verikoe näytä mitään, käydään vielä yksityisellä allergialääkärillä kysymässä, kuulostaako oireet mahdolliselta allergialta.

Mentiin sen takia suoraan keskussairaalan labraan, koska kuvittelin sieltä löytyvän asiantuntevinta ja osaavinta henkilökuntaa. Vauvan verikoe on normaalia haastavampi ottaa, enkä mitenkään toivoisi kenenkään harjoittelevan mun lapsella. Voisi sanoa että paska säkä kävi, sillä meidät otti vastaan nuorempi hoitaja, joka pitkään pohdiskeli miten kokeilisi verikoetta ottaa, välillä käytiin kysymässä naapurihuoneesta neuvoa ja sitten vaan rohkeasti lähdettiin kokeilemaan. Ensin hoitaja pisti käsivarren suoneen, huonolla menestyksellä. Seuraavaksi kokeiltiin kantapäätä, yhtä huonolla menestyksellä. Tässä vaiheessa vaihdettiin parit katseet Nikon kanssa ja molemmat ajatteli samaa asiaa: miksei menty suoraan sinne yksityiselle ja maksettu siitä että verikokeen olisi ottanut vaikka lastenlääkäri.

Hoitaja haki vanhemman kollegansa apuun, joka vielä yritti samasta suonesta, jota oli tökitty jo aiemmin, onnistumatta kuitenkaan saamaan verikoetta, kun entinen pistojälki vaikeutti sekin oikean paikan löytymistä. Neulan jälkeensä jättämästä reiästä ja vielä sormiin pistetyistä muutamasta haavasta lopulta hoitajat yhdessä saivat jonkun verran verta, jonka he pienen testin jälkeen totesivat juuri ja juuri riittävän. Tässä vaiheessa Nooa oli huutanut tunnin taukoamatta sekä pistämistä että paikoillaan pitämistä. Lopulta hoitaja kävi vielä aulassa ennen meidän lähtöä pahoittelemassa tapahtunutta ja kysymässä mikä meillä on fiilis ja toivottavasti asia unohtuu koko perheellä mahdollisimman pian. Huh mikä homma, jääköön se ekaksi ja viimeiseksi kerraksi!

eilen IMG002       eilen IMG005 eilen IMG004

Mä ymmärrän, että verikoe on jotain naurettavan pientä verrattuna siihen, jos lapsi olisi vakavasti sairas ja vaatisi kymmeniä verikokeita ja muita hoitoja viikottain. Mutta meidän arki ja meidän taistelut, se mikä just sillä hetkellä tuntuu pahalta, tuntuu pahalta vaikka jollain toisella menisi kuinka paljon huonommin. Tänään kaikki tuntuu jo huomattavasti pienemmältä, mutta miten sitä muutenkaan reagoisi kun oma vauva kiljuu sylissä ääni käheänä, tukka märkänä niin että molempien paidat on läpimärkinä? Labrasta otettiin suunta keskustan kahvilaan possumunkeille parantelemaan kaikkien pahaa mieltä, ja toimihan se kun sai nauraa Minean sokerikuorrutteisille käsille ja naamalle.eilen IMG003 eilen IMG001

Loppupäivä oli sekin sekoitus iloa ja surua, kun parin talon päässä Erikalla vietettiin läksiäisiä minihamppareiden, pulled porkin ja jätskikakun merkeissä. Enää viikko ja muuttoauto kurvaa meidän bestisten pihaan vieden koko perheen Tampereelle saakka. Tullaan onneksi jatkossakin näkemään silloin tällöin, mutta eihän se ole läheskään sama asia kuin pyytää vartin varoitusajalla kahville tai lähipuistoon. Syksy tulee kyllä meidän osalta olemaan noin muutenkin aika erilainen, koska meidän naapuruston äitiporukasta monellakin kutsuu työelämä eikä puiston laidalla enää tule notkuttua kuten tähän asti. Todennäköisesti meilläkin enää syksy on entisenlainen, ja keväällä asutaan jo jossain ihan muualla – vuokrakämpässä lähempänä raksaprojektia ja tulevaa kotia.

eilen IMG010eilen IMG011eilen IMG006eilen IMG007

eilen IMG008

Tuli vielä eilen istuttua meidän takapihalla juoruten lähes aamuun saakka, joten tänään on koko päivä menty enintäänkin puoliteholla. Päivällä oltiin ihanan pikkumurun 2-vuotissynttäreillä, ja ilta on otettu rennosti kotona. Jos huomenna olisi taas energiaa keksiä jotain vähän aktiivisempaa touhua? Oletteko muuten ehtineet testata Laajavuoren seikkailupuiston lasten kanssa? Sinne voisi ottaa suunnan huomenna, sillä varauksella tosin että saateella en liiku kotoa lähikauppaa pidemmälle.

1 4 5 6 7 8 9 10 17