Meidän pikkujäbä on kohta jo 7 kuukautta, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin vielä nämä 6-kuukautiskuulumiset. On ollut mahtavaa tajuta, kuinka helposti ja omalla painollaan arki nykyään rullaa. Nooalla on kaikki turhat kiukut ja itkut jääneet pois, päivät kuluu suunnilleen samalla rytmillä jokainen ja ihme kyllä, monikin asia tuntuu koko ajan helpottavan. Mä en ole ollut imetysdieetillä enää pitkään aikaan, mutta siltikään maito ei näyttäisi sopivan Nooalle. Annoin yhtenä aamuna valmispuuroa, tietämättä että se sisälsi maitoa, ja vähän ajan päästä pojan posket oli ihottumalla ja punoitti, aika samaan tyyliin kuin korvikekokeilujen aikaan. Nyt ei olla korviketta edes kokeiltu, koska imetys on tähän saakka sujunut niin helposti, mutta jossain vaiheessa pitäisi varmaan kokeilla suostuuko Nooa syömään erityiskorvikkeita. Imetys kun valitettavasti usein vaikuttaa yöuniin, ja meillä yöt on sen verran levottomia, että olen jo miettinyt imetyksen lopettamista.

6-kuukautisneuvolassa mitat oli 70cm ja 8kg. Melkein kaikki vaatteet olen ostanut jo 80-senttisinä ja skippaain lähes kokonaan koon 74cm. Soseita on syötetty tosi monipuolisesti, aamu- ja iltapuuro on mukana kuvioissa ja päivässä menee jo viisi ateriaa. Vain parsakaali ja avokado on olleet inhokkeja, mutta muuten maistuu ihan kaikki eikä ruokailusta ole tarvinnut taistella. Imetyksestä ei ehkä sitten voikaan sanoa ihan samaa, koska öisin se kyllä sujuu, mutta päivisin Nooa ei malttaisi olla tissillä. Nyt ollaan melkeinpä siinä tilanteessa, että päivällä Nooa syö vain 2-3 kertaa ja yöllä jatkuvasti. Nooa nukahtaa yöunille puoli 9-9 aikaan ja ehtii herätä jo kolmisen kertaa ennen kuin mä raahaudun sänkyyn siinä puolenyön tienoilla. Nooan herätessä mä imetän, muilla keinoilla ei olla saatu unia jatkumaan, Nooa torkahtaa tissille, mutta herääkin monesti uudelleen siirrettäessä omaan sänkyyn. Tätä samaa rumbaa toistetaan yöllä suunnilleen 2 tunnin välein, joten uskotte ehkä että olen suurimman osan päivistä aika väsyksissä. Aiemmin pääsin vielä helpolla kun Nooa kävi samantien takaisin nukkumaan kun yöllä heräsi, mutta nyt omat yöunet jää tosi vähiin, kun Nooa on aamulla jo seiskan aikaan ylhäällä.

Kun yöt menee huonosti, sitä toivoisi edes kohtuullisia päiväunia. Yleensä Nooa nukkuu kolmet unet, ensimmäiset joskus 10 aikaan, toiset 1-2 maissa ja viimeiset torkut iltapäivällä viiden aikoihin. Päiväunet kestää puolesta tunnista maksimissaan tuntiin, joten yhteensä päivän aikana unta tulee alle 2 tuntia. Se kuulostaa tosi vähältä, mutta väkisinkään toista ei voi nukuttaa, ja joka unilta Nooa herää tyytyväisenä jutellen. Minea oli vauvana ihan yhtä huono nukkumaan, pidempiä pätkiä sain tytön nukkumaan vain sylissä, mutta nyt kahden lapsen kanssa se ei vaan ole mahdollista. Yli puolivuotias lapsi voisi hyvin nukkua vain kahdetkin päiväunet, jos pätkät olisi yhtään pidempiä, mutta toistaiseksi annan Nooa torkkua vielä iltapäivälläkin.

Pari viikkoa sitten Nooa oppi yllättäen istumaan. Tai en tiedä kauan taito oli jo ollut hallussa, mutta silloin tuli jostain syystä laitettua Nooa istumaan, ja siihen se poika sitten jäikin hienosti pystyyn. Muutamat muksahdukset naamalleen säikäytti Nooan sen verran, että istuma-asennosta poika ei lähde itse ryömimään, vaan siinä odotellaan niin kauan että joku tulee pelastamaan. Paikasta toiseen mennään edelleenkin vauhdilla ryömien, vaikka konttausasentoakin on harjoiteltu jo parisen viikkoa. Tuskin menee kovin kauaa ennen kuin meilläkin jo kontataan ympäriinsä,

Meidän pikkumuru täytti 5kk jo parisen viikkoa sitten, mutta kuulumiset jäi silloin kirjoittamatta ja ne tulee nyt. Kasvu on tällä pikkumiehellä ollut aika huimaa, ja verrattuna Mineaan saman ikäisenä on Nooa melkein kilon ja 3cm isompi! Ei ihme että kantaminenkin alkaa jo tuntua selässä ja käsissä, vai miltä kuulostaa 7,5kg ja 68cm?? Mineakin on aina ollut ikäisekseen suht pitkä tyttö, joten kuvittelin Nooan menevän suunnilleen samoja käyriä ja ostin tulevalle syksylle ja talvelle ulkovaatteita jemmaan. Voi hyvinkin olla että 80 senttisillä haalareilla ei talvella ole meillä mitään käyttöä, mutta jospa niitä talvikamoja löytyy kaupoista vielä vuodenvaihteen jälkeenkin?

Muutama viikko sitten käytiin siellä maitoaltistuksessa. Kokonaisuudessaan se oli pikainen käynti, muutaman tunnin aikana annettiin yhteensä kolme annosta korviketta, aloittaen 10millistä. Ensin lääkäri tsekkasi ihon ja kyseli oireista ja siitä, mistä epäily allergiasta on lähtenyt liikkeelle. Paikat keskussairaalalla oli tosi viihtyisät ja allergiahoitaja erityisen mukava. Nooalle ei ensimmäisistä maitoannoksista tullut mitään reaktiota, kolmannesta posket alkoi punottaa, selän ihottuma aavistuksen lisääntyi ja nousi koholle. Hoitaja kuitenkin sanoi, ettei nämä vielä tarkoita allergiaa, ja altistusta piti jatkaa kotona.

Lääkäri kertoi, että yleensä suolioireisessa allergiaepäilyssä tehdään kaksoissokkokoe eli kotona annetaan viikon ajan ensin maito a:ata ja sitten viikko b:tä ja kaikki reaktiot kirjataan ylös. Kesäajan takia nyt kuitenkin toimittiin eri tavalla, niin että sairaalakäynnin jälkeen tuli kotona antaa korviketta 3-5dl päivässä neljän päivän ajan. Niinpä, kuinkas annat tuollaisen määrän korviketta vauvalle, joka ei mielellään syö tuttipullosta ja jota vielä imetetään! Ei nimittäin onnistunut, saatiin vaivaiset vajaa desi menemään per päivä ja kahden päivän jälkeen luovutettiin. Lääkäri soitti neljäntenä päivänä kysellen miten meillä menee, ja kerroin ettei erityisiä reaktioita ehtinyt parissa päivässä ja tuolla maitomäärällä tulla. Siihen lääkäri totesi kirjaavansa allergiaepäilyn näillä tiedoilla ja tällä erää negatiiviseksi, asiaan voisi palata jos myöhemmin ilmaantuisikin jotain uutta. Oltiin ihan tyytyväisiä tähän tulokseen, kunnes melkein heti puhelun jälkeen Nooalla meni maha sekaisin, ja sitä jatkui noin viikon verran. Nyt viikonloppuna Nooalle jälleen annettiin pieniä määriä korviketta ja taas punoitti posket ja leuka, eikä mahakaan ihan normaalisti toiminut. Taidetaan siis olla takaisin lähtöpisteessä arpomassa, mikä johtuu mistäkin ja pitäisikö oireisiin reagoida. Lääkärin neuvo yleensäkin oli, että siedätys on päivän sana eikä äidinmaidon kautta maitoproteiinia tule niin suuria määriä että se aiheuttaisi allergiaa. Tällä hetkellä mä syön normaalisti myös maitotuotteita, mutta Nooalle ei enää anneta korviketta ennen kuin sitten joskus, kun päätän lopetella imetystä.

Kiinteiden aloitus on sujunut erityisen mallikkaasti, sillä jo parissa viikossa ollaan päästy siihen, että Nooa syö riisipuuroa aamulla ja illalla sekä ruokasosetta lounaalla ja joskus vielä iltapäivälläkin. Ensin ajateltiin aloitella varovasti pienillä määrillä, mutta poika vaan aukoi suutaan ja söi hyvällä ruokahalulla alusta asti, joten määriä ollaan kasvatettu melko nopeaa tahtia. Ollaan ehditty testaamaan bataatti, maissi, peruna, porkkana, mango, banaani, mustikka, vadelma, omena ja ananas. Lihat ja viljat otetaan kuvioihin vasta puolivuotiaana, niin on ehtinyt maha tottua ensin näihin nyt kokeiltuihin makuihin. Minealle tuli vauvana tehtyä melkein kaikki soseet itse, mutta Nooan kanssa oon mennyt vähän rennommalla otteella, silti ruokapilttejä vältellen ja pääasiassa ostaen vain aitoja raaka-aineita.

Oon ollut suorastaan yllättynyt siitä, miten ihanan helppoa meillä on nykyään ollut Nooan kanssa ja yleensäkin kahden lapsen kanssa. Kaksi pientä lasta tietenkin sitoo mut täysin kotiin ja päivät menee ihan vaan kotihommissa ja lastenhoidossa, mutta siltikin arki on tuntunut jopa helpommalta kuin yhden kanssa. Hullua eikö? Siihen varmasti vaikuttaa se, että Minea oli paljon itkuisempi ja tyytymättömämpi vauva ja yhden kanssa kotona pyöriessä aika meni monesti t-o-d-e-l-l-a hitaasti, kun taas nyt olen järkyttynyt siitä, mihin mun vauva katosi ja kuinka aika juoksee liian nopeasti. Onneksi Mineasta tiedän, että ne lapset on aina syötävän ihania, oli sitten missä iässä vaan, joten vielä on Nooankin kanssa edessä monia täydellisiä hetkiä, jolloin sitä ei voi muuta kuin tuijottaa ja hymyillä miettien kuinka onnekas ihminen voikaan olla. Mä taidan loppujen lopuksi olla aika äitityyppiä, vaikken sitä olisi aiemmin uskonutkaan!

Pahimmat mahavaivaitkut on meillä ehdottomasti jo takanapäin, ja tilalle ollaan saatu ihana, naureskeleva ja höpsöttelevä pikkumies, joka rakastaa seurata siskon touhuja. Lemppareita on myös kaikki hassuttelut, mönkiminen sängyllä, sylistä ympärille kurkkiminen ja hymyjen väläyttely jokaiselle, jonka kanssa pääsee juttusille. Parin viikon ajan on harjoiteltu pottailua ja joka kerta sinne saadaan jotain tulemaan, potalla istutaan yleensä kerran tai kaksi päivässä. Kääntyilyhommat Nooa oppi jo vähän ennen 3-kuukautispäivää, ja sängyllä liikkuminen sujui 4-kuukautisena, mutta nyt mittarimatona möngertäen eteenpäin pääsee myös lattialla. Samaan aikaan mietin jo innoissani miten tuo pieni söpöläinen kohta konttailee pitkin nurkkia, mutta yhtään nopeampaa en toivoisi ajan kuluvan. Kun vaan olisi jokin keino säilöä näitä päiviä ja hetkiä tulevaisuuden varalle <3

Millaisia vauvoja ja 5-kuukautisia sieltä löytyy?