Jälleen on kulunut yksi kuukausi ja olisi aika päivittää Nooan kuulumisia. En aio sanoa mitään kliseistä ajan kulumisesta tällä kertaa, mutta kyllä tässä on viimeiset pari viikkoa tullut useampaan kertaan Nikolle ihmeteltyä, miten Nooa nykyään näyttää jo ihan omannäköiseltään pojalta eikä vauvasta ole tietoakaan. Ihan yhtäkkiä tuostakin jätkästä tuli joka paikkaan ehtivä, koko ajan puhetta paremmin ymmärtävä ja vähän väliä naureskeleva iloinen pieni poika, vaikka vasta kuvittelin että sängyssään tuhiseva minikokoinen mytty olisi sitä vielä pitkän aikaa tästä eteenkinpäin. Muiden vauvojen näkeminen, tai jo pelkkä ajatteleminenkin, saa kaipaamaan sitä aikaa kun meilläkin vielä oli vastasyntynyt, mutta samaan aikaan nautin niin paljon enemmän siitä, että lapsi ymmärtää ympäröivästä maailmasta jo huomattavasti enemmän ja pystyy ilmaisemaan itseään muillakin tavoin kuin itkemällä.

Päivät Nooan ja Minean kanssa kotona sujuu supernopeasti, ja olen jo alkanut paniikissa pohtia, onko ensi syksynä palattava työelämään. Olen myös huomannut yhä useammin ajattelevani sitä aikaa kun Erika ja lapset vielä asuivat lähes naapurina ja lähellä oli hyvä ystävä, jolle soittaa lyhyelläkin varoitusajalla ja sopia treffit puistoon. Nykyään tulee harvemmin enää illemmalla edes lähdettyä mihinkään kun ulkona on viideltä jo niin pilkkopimeää, että Nooan pukemistaisteluiden jälkeen ei kauheasti tee mieli itsekseen lähteä seisomaan keskelle mustaa ja kalseaa puistoa. Niinpä olen hyväksynyt sen ajatuksen, että nyt meillä pyörii iltaisin suht useasti pikku kakkonen, paremmilla keleillä taas ulkoillaan reippaampina.

Pukeminen taitaakin olla automatkojen lisäksi yksi niitä harvoja asioita, jotka saa Nooan kiukkuuntumaan takuuvarmasti. Samaan kategoriaan voisi laskea rattailla liikkumisen, mutta niissä viihtymistä aavistuksen on helpottanut ratasosan kääntäminen naama menosuuntaan päin. Näin saadaan edes ne pakolliset Minean hakemiset hoidettua ilman että mun tarvitsee työntää rattaita ja kantaa Nooaa toisessa kainalossa. Tiivistetysti voisi siis sanoa Nooan olevan aika liikkuvainen poika kun kaikki paikallaolo saa kiukustumaan samantien.

Parhaita leikkejä Nooan mielestä on ne, joissa pääsee rikkomaan jotakin. Legorakennelmat, palapelit, puiset kakut tai hedelmät, mikä vaan minkä voi kaataa tai heitellä palaset ympäriinsä. Konttaaminen sujuu jo aikamoista vauhtia ja tukea vasten on seisottu niin pitkään, että tällä viikolla Nooa on useamman kerran seisonut hetken aikaa pitämättä mistään kiinni, mikä tarkoittaa sitä että kohta on entistäkin vaikeampi yrittää suojata Minean leikkejä Nooan tuhoavilta pikkukäsiltä. Minea tykkää harjoitella kirjoittamista omiin vihkoihinsa ja melkein ainut paikka mihin Nooa ei pääse, on istua keittiön pöydän ääressä piirtämässä ja kirjoittamassa. Ihan superhyvin Minea on kyllä sietänyt Nooan sotkemista eikä tyttö tunnu hermostuvan ollenkaan – päinvastoin Minea koittaa keksiä Nooallekin jotain mieluista puuhaa. Eikä ole varmaan vaikea arvata kuka meidän perheessä on se ykköstyyppi Nooan mielestä?!? Minea saa palvovia katseita pikkuveljeltään, ja Minean leikkiessä omia juttujaan viihtyy Nooakin parhaiten vieressä omissa touhuissaan. Minean lemppari eli sohvalla pomppiminen saa Nooan nauramaan ihan katketakseen, ja useimmiten Nooa yrittää isekin pomppia lattialla polvillaan.

Imetys loppui silloin kolmisen viikkoa sitten, ja yöt meni jonkin aikaa paremmin, mutta nyt viikon ajan olen taas saanut heräillä koko ajan. Lämmitän maitoa, syötän, heijaan sylissä ja taputtelen pyllylle. Joinain öinä ehkä kymmenenkin kertaa, joinain yli tunnin pätkiä taputtelemista aina kerrallaan. Tuskin tulee tänäkään yönä nukuttu kovin hyvin, sillä Nooa on herännyt jo kolme kertaa ennen kuin itse olen päässyt edes sänkyyn asti. Samaan aikaan nyt on menossa järjetön kuolaamiskausi, joten toivon todella että ne kaksi liittyy toisiinsa ja unetkin lähtee taas tasaantumaan uusien hampaiden puhkeamisen jälkeen. Ihottumat ei ainakaan ole pahentuneet mihinkään eikä posketkaan punoita joitain satunnaisia päiviä lukuunottamatta, ehkä tässä voi huoletta jättää allergiat pois laskuista.

Muistan kuinka Mineankin kanssa tuntui ristiriitaiselta se, kuinka ihania päivät useimmiten olivat, mutta yöllä sitä taas oli niin tympääntynyt ja mitta täysi kaikkiin niihin heräilyihin. Sama juttu kotona olemisen suhteen, ensimmäisen vuoden ajan voi tuntua raskaalta pyöriä päivät pitkät kotiympyröissä enimmäkseen sylissä roikkuvan vauvan kanssa, mutta sitten alkaakin kummasti elämä tasaantua ja arki helpottaa juuri kun täytyykin jo palata töihin. Mä luulen, että meidänkin on pidettävä Nooalle jonkinlainen unikoulu ensi kuussa ellei tilanne öiden suhteen ollenkaan helpota siihen mennessä.. Vielä sitä jotenkin jaksaa mutta kyllä monena päivänä on niin väsyksissä, että odottaa jo iltaa kun pääsee taas nukkumaan. Mitäs kuuluu muille ysikuukautisille ja pikkulapsille??

Meidän minipoju täytti tänään jo huimat 8 kuukautta, kova ikä pienelle miehelle, joka muka ihan vasta syntyi! Tulee vähän jopa haikea olo, kun ajattelee, että pian Nooakin on 1-vuotias taapero eikä meillä enää ole vauvasta tietoakaan – todennäköisesti koskaan enää. Nyt toisen lapsen kohdalla sitä alkaa itekin vasta tajuta, mitä se tarkoittaa kun ihmiset aina sanoo ”nauti nyt vielä kun voit, aika menee niin nopeasti”. Minean vauva-aikana vastaaviin lausahduksiin taisin vastata jotain tyyliin onneksi tai menisikin aika nopeammin mutta helpomman vauvan kanssa tilanne on ihan toinen. Päivistä pystyy ja haluaa nauttia, jokaisen pienenkin hetken haluaisi tallettaa muistiin ja kaikki, mitä kumpi tahansa meidän lapsista tekee, tuntuu sydäntä pakahduttavan ihanalta. Jep, edelleen täällä onnenkuplassa ollaan!

Eilen Nooalla oli 8-kuukautisneuvola, johon kuului lääkärintarkastus. Käynti oli kokonaisuudessaan suht turha, terkkari otti mitat 8,7kg ja 72cm, ja hyvä että ehdittiin käydä lääkärin vastaanotolla niin kaikki oli jo tsekattu ja päästiin kotiin. Yleensä meillä on ollut tosi kiva naislääkäri, jonka kanssa on ollut yllättävän luontevaa jutella mistä tahansa, ja lääkäri on tuntunut aidosti kiinnostuneelta ja asiantuntevalta. Tällä kertaa meidät otti vastaan nuorempi mies, ja täytyy sanoa etten kyllä tuntenut minkäänlaista sielunsiskoutta siinä kuulumisia vaihdettaessa. Lääkäri teki normaalit tutkimukset Nooalle, kysyi yleisesti miten menee, muttei kysynyt mitään imetyksestä, Nooan motorisista taidoista tai oikein mistään muustakaan. Itse kysyin parista asiasta, joihin vastaus oli ympäripyöreä tarkkaillaan, mutta mitään neuvoja ei juurikaan herunut. En tiedä, mitä olisin oikeastaan edes kaivannut..ehkä jotain pohdintaa yöheräilyistä, imetyksestä ja maitoasioista. Tuntuu vähän siltä, että pienemmän vauvan kanssa neuvolakin ottaa enemmän kantaa eri asioihin, mutta isomman kanssa kaikki jätetään vanhempien pohdiskeltavaksi. Mä rakastan tilastoja ja todennäköisyyksiä, ja jo ihan siksikin olisi aina kiva kuulla ammattilaisen näkemyksiä ja kokemuksia, jos joku itseä mietityttää.

Tällä hetkellä meillä sujuu ihanan tasaisesti ja kaikki on superhelppoa, mutta Nooan unien vähyys ihmetyttää. Suunnilleen viikon sisällä Nooa on onneksi oppinut nukkumaan tunninkin päiväunia, mutta yöunet on noin ysistä seitsemään ja siihen päälle tunnin, kahden välein heräily. Yhteensä siis 10 tunnin yöunet ja ehkä tunti-puolitoista päiväunia. Miten se musta kuulostaa aika vähältä? Tuskastuisin asian kanssa varmaan enemmänkin ellei Minean aikana oltaisi käyty läpi näitä ihan samoja ajatuksia ja vaiheita ihmetellen miksei meidän vauva nuku riittävästi. En suoraan sanottuna edes muista, milloin Nooa olisi viimeksi nukkunut edes kolmen tunnin pätkän, mutta useampi kuukausi siitä joka tapauksessa on! Välillä kuuntelen kavereiden tai puistoäitien juttuja läpi yön nukkuvista kolmen kuukauden ikäisistä vauvoista tai kolmen tunnin päikkäreitä vetävistä vauvoista ja taaperoista, mutta en oikein osaa masentua niistä, koska olen ehkä jollain tasolla jo hyväksynyt tämän meidän systeemin, enkä mitään muuta osaa olettaakaan. Jos jossain vaiheessa Nooakin alkaa nukkua paremmin, on se vähän kuin bonus tämän kaiken muun ihanan päälle – ja jos ei niin, noh, näillä mennään.

Huonoihin uniin meillä varmasti vaikuttaa tutittomuus ja imetys. Olen ajatellut, että vasta sitten kun loppuu imetys, loppuu vähitellen yöheräilytkin. Jotkut yöt on olleet niin väsyttäviä, että haluttiin viime viikolla kokeilla nania, huonolla menestyksellä tosin. Nooa ei sitä suostunut juurikaan juomaan ja maha oli löysällä pari päivää sen jälkeen. Nyt mä olen jälleen ollut tämän viikon maidottomalla dieetillä, koska haluan nähdä onko parin viikon maidottomuudella mitään vaikutusta unipätkien pituuteen. Ellei mitään eroa ilmene, kokeillaan viikon, parin päästä antaa vielä tuutia. Siitä voisin sitten pikkuhiljaa lopetella imetystä ja yrittää saada Nooan vähentämään yöheräämisiä. Unikoulua en halua pitää, vaan olisin ihan valmis lämmittämään maitoa öisin sen pari kertaa – aina se on parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen 7-8 kertaa heräily.

Luonteeltaan Nooa on supernauravainen ja iloinen poika. Sylissäkin Nooa viihtyy melko paljon, mutta kiinnostus maailmaa kohtaan on valtava ja jokaista esinettä on käytävä tutkimassa ja maistelemassa. Konttausaskelia on otettu vasta ihan pari, mutta ryömimällä pääsee vauhdilla etenemään, ja viime viikolla Nooa oppi uutena juttuna nousemaan itse tukea vasten seisomaan. Kaikki omalla ajallaan, mutta Minea osasi jo 6-kuukautisena kontata ja nousta tukea vasten, joten Nooa tulee liikkumisessa jonkin verran perässä. 8-kuukautisena Minea jo käveli sujuvasti tukea vasten, ja siitä kuukauden päästä tyttö lähtikin kävelemään. Mistäs sen tietää vaikka Nooa päättäisikin jättää konttaamisen kokonaan väliin ja lähtisikin suoraan kävelemään, kovaa treenaaminen seisomisen suhteen ainakin on!

Mitenkäs teidän vauvat? Minkä ikäisiä sieltä löytyy, kuinka teillä nukutaan ja miten liikutaan?

EDIT! Vauva ehkä sittenkin voidaan vaihtaa hyvän tarjouksen ilmaantuessa paremmin nukkuvaan yksilöön!!