Nooan kymppikuukautiskuulumiset jäi huomaamattani päivittämättä, ja nyt poju on jo päälle 11kk, joten kerrataan molemmat kuukaudet samalla kertaa. Neuvolaa tai mittauksia ei meillä ole ollut tässä välissä, sillä ainakin täällä päin 10kk neuvolaan mennään vain joko vanhempien omasta toiveesta tai jos esim kasvussa on jotain tarkkailtavaa. Veikkaisin kuitenkin, että Nooa huitelee jossain 10kg paikkeilla ja pituutta on jotain väliltä 75-80cm. Meillä on olleet 80 senttiset vaatteet jo jonkin aikaa käytössä, koska 74-senttiset tuntui vähän hassulta välikoolta, enkä ostanut niitä kuin pari hassua bodya.

Taidoiltaan Nooa on kehittynyt jonkin verran Mineaa hitaammin. Kymmenen kuukautta täytettyään Nooa oppi kiipeämään sohvalle ja seisomaan itse ilman tukea. Huomasin tämän sattumalta kun kerran ajatuksissani laskin Nooan sylistäni lattialle seisoma-asentoon. Siihen se Nooa jäi seisomaan, itsekin hämmentyneenä ja hieman paniikissa. Sen jälkeen Nooa melkein joka kerta seisoessaan laskeutui kiukuten heti alas, joskus jäi seisomaan pidemmäksikin aikaa, mutta selvästi vielä arasteli asiaa. Nyt tilanne on jo ihan toinen ja poika nauraen päästelee käsiään tuesta irti, viime sunnuntaina jopa käveli parit askeleet siihen päälle. Vielä 1-vuotispäivänä en usko Nooan kävelevän kunnolla, mutta varmasti pian sen jälkeen homma alkaa jo luistamaan paremmin, kun treeniäkin on takana enemmän.

Yöt menee yhä edelleen samalla kaavalla kuin viime päivityksessäni eli Nooa nukahtaa useimmiten kiltisti omaan sänkyynsä mun istuessa vieressä, mutta heräämisiä tulee jotain kahden ja viiden väliltä. Joskus takaisin nukahtaminen käy helposti taputtelujen avulla, joskus ei meinaa edes maito auttaa. Uniasialle aiotaan kyllä tehdä jotain, kunhan ensin on saatu nämä taudit sairastettua pois alta – vaikka välillä tuntuukin, että huonosti nukutuista öistä on tullut meille se normitilanne. Nooa menee yöunille yhdeksän aikaan ja herää melkein joka aamu kuuden ja seitsemän välillä. Melko vähäisten yöunien takia Nooa nukkuu vielä kahtia päiväunia, ja kympin aikaan aamulla poika onkin yleensä jo niin väsyksissä että unien pitkittäminen ei onnistuisi mitenkään.

Ruoka maistuu Nooalle melkein aina superhyvin, ja muutenkin Nooa on pelkkää hymyä päivisin. Ainakin nyt vauva-aikana Nooa on aavistuksen arka, poika ei hurjapäisesti kokeile kaikkea uutta koko ajan, vaan ensin harkitsee ja pohdiskelee useamman päivän ja vasta sitten kokeilee. Ehdoton lempparijuttu on tyhjentää kaikkia mahdollisia kaappeja ja laatikoita, joita meiltä löytyy. Nooa aloittaa touhunsa heti aamusta, siirtyen kaapilta toiselle samalla kun mä kuljen perässä siivoamassa. Autot ja eläinlelut kiinnostaa, kaikki mitä Minea tekee on Nooasta hauskaa ja kahvikoneen pörinä on samaan aikaan jännittävää että vastustamattoman kiinnostavaa. Systemaattisesti käytössä on vain ei-sana, mutta joitain muitakin ollaan kuultu Nooan vahingossa lipsauttavan. Yleensä Nooa tietää jo valmiiksi, mitä ei saisi tehdä ja hokee itselleen eitä päätään puolelta toiselle pyöritellen samalla kun tekee tuhmuuksiaan.

Paitsi vähän arka Nooa on luonteeltaan myös superiloinen. Hymy on jatkuvasti koko naaman levyisenä, seitsemän pikkuhammasta vilkkuen. Pikku Kakkosen musiikit saa hytkymään mukana, kaikille ovesta sisään tulijoille moikataan iloisena kättä nostaen ja omille saavutuksille annetaan aplodit. Inhokkijuttu on pukeminen kaikissa muodoissaan, ja sen koitankin yleensä hoitaa naksujen tai jonkun muun naposteltavan kanssa. Vaipanvaihto on toinen asia, mikä ei aina huvita, ja tällä hetkellä potalla istuminenkin on alun hienon startin jälkeen katkolla.

Muutama viikko sitten annettiin Nooalle ekoja kertoja hapanmaitotuotteita, mutta niiden kanssa ollaan edetty aika hitaasti. Ruokana menee suht paljon samoja ruokia kuin meilläkin, paitsi maito ja kerma ollaan vielä toistaiseksi jätetty pois. Ihme kyllä, herkkujen suhteen olen ollut tiukempi kuin aikoinaan Minean kanssa enkä ole Nooalle vielä antanut oikeastaan mitään sokeripitoista. Pari kertaa jonkun pienen maistiaisen, mutta muuten on jääneet rusinatkin odottamaan vielä niitä ihan pakko antaa -hetkiä. Toisen kanssa kehitysvaiheita ei odota ja ”kyttää” läheskään samalla tavalla kuin Minean kohdalla. Ennemminkin tuntuu täysin uskomattomalta, että Nooa täyttäisi parin viikon päästä jo vuoden, kun toinen on vielä niin vauva. Tätä se nyt varmasti on seuraavat vuodet eteenpäin, sen ihmettelyä kuinka nopeasti kuopukset kasvaa vaikka olivat vasta ihan vauvoja!

Millaisia vauvatyyppejä teiltä löytyy?

Reilu pari kuukautta sitten meillä oli edessämme tilanne, jossa olin lopettanut imetyksen parempien yöunien toivossa, mutta edelleen Nooa heräili suht tiheästi ja vaati öisin tuttipullosta maitoa. Tuntui siltä, etten jaksaisi heräillä enää kuukausitolkulla, mutta perinteinen unikoulukin oli ehdoton ei. Tiedän, että on olemassa lempeitä ja niitä ei-niin-lempeitä unikouluja, mutta alle vuoden ikäiselle en halunnut kokeilla mitään mihin kuuluisi omassa sängyssä itsekseen itkemistä. On jo useampaan kertaan todistettu, että pieni vauva oppii kyllä hyvinkin nopeasti nukahtamaan itsekseen huudattamalla, mutta vauvan stressihormonitasot nousevat eivätkä laske normaalitasolle vielä pitkään huutamisen jälkeenkään. Sama reaktio on tutkimusten mukaan havaittu kovin pienillä lapsilla, jotka viettävät pitkiä päiviä päiväkodin isoissa ryhmissä. Siitä voidaan tietenkin olla montaa mieltä, onko stressaantumisesta lapselle haittaa, jokaiseen itkuun kun ei ole järkevää muutenkaan reagoida siltä istumalta, mutta ainakin toistaiseksi olen pelannut varman päälle ja jättänyt unikoulut pitämättä. Unikoulujen haitoista (hieman kärjistetysti) voi lukea muun muassa täältä, täältä sekä täältä.

Vauvat kun ei toimi niin kuin tietokoneet, niin kaikessa on aina puolensa. Ajattelin, että meillä voisi toimia ensin unimaidosta luopuminen ja sitten myöhemmin voisi katsoa tarvitseeko heräilyille muuten tehdä jotain. Jostain kuitenkin luin, että lapselle on stressaavampaa kokea muutoksia toinen toisensa perään, ennemmin kannattaisi toteuttaa kaikki yhdellä kertaa. Kahden yön ajan hyssyttelin Nooaa sylissä tarjoten pullosta vain vettä, jos poika ei muuten meinannut rauhoittua. Loppujen lopuksi päästiin aika helpolla, ja Nooa jätti unimaidon pois sen suuremmitta taisteluitta. TIlannetta varmasti auttoi se, että ei enää annettu maitoa juuri ennen nukkumaanmenoja ja yöunille nukahtaminen yritettiin sylin sijaan tehdä omaan sänkyyn hellästi taputtelemalla ja sivelemällä.

Jo Minean kanssa mietin aikoinaan, etten toisen lapsen kanssa tekisi sitä samaa virhettä, että vauva nukahtaa ensimmäiset puoli vuotta pelkästään tissille syliin. Se oli kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä meidän molemmat vauvat on olleet sen verran uneliaita tapauksia, että imetys on lähes aina tarkoittanut nukahtamista. Olisi tuntunut hassulta herättää vauvaa nukahtamisen jälkeen ihan vain siksi, että saisi vauvan opetettua nukahtamaan omaan sänkyynsä. Olen vielä nyt jälkikäteenkin miettinyt, miten muut saa tämän luonnistumaan niin, että vauvalle imetys ei ole yhtä kuin nukuttaminen? Pitääkö vauvaa imettää vain unien jälkeen, heti herättyä vai onko muilla imetysasento sellainen, ettei vauvaa ala unettamaan syödessään?

Meidän unikoulu siis tarkoitti lähinnä sängyn reunalla pomppimista Nooan rauhoittelemiseksi ja pyllylle taputtelua nukuttamisen aikaan. Vaikka keinot tuskin olivat parhaat mahdolliset, alkoi Nooa nukkua paljon paremmin ja monena yönä ensimmäinen herääminen oli vasta kahden, kolmen aikaan. Aikaisemmin Nooa heräsi jo ennen puoltayötä monta kertaa, niin että makkarissa sai ravata taputtelemassa poikaa ihan jatkuvasti. Maidon pois jättämisen jälkeen unet alkoi sujua jopa niin hyvin, että jossain vaiheessa Nooa heräsi öisin vain kahdesti, ja nekin heräämiset meni useimmiten joko taputtelulla tai nopealla syliin nostamisella.

Joskus joulukuun puolivälissä kaikki meni uusiksi, kun molemmat lapset saivat nuhan, jota myöhemmin seurasi yskä ja kuume. Tauti alkoi Nooalla kolme kertaa uudelleen, vaikka joka kerta luultiin sen jo olevan kokonaan ohi. Yöt meni jälleen täydeksi hulinaksi, kun Nooa heräsi itkemään joka toisella yskäisyllä, nenä oli tukkoinen ja uusia hampaitakin tuli koko ajan lisää. Jouluna valvotut kaksi yötä ajoi siihen, että lopulta sain Nooan rauhoittumaan takaisin unille vain antamalla maitoa. Paluu entiseen oli ehdottomasti virhe, mutta sillä hetkellä ainut tapa ratkaista tuntitolkulla jatkuva valvominen ja sylissä torkkuminen. 

Osaatte ehkä jo arvata missä tällä hetkellä mennään? Maito on edelleen mukana kuvioissa, tuttipulloista on luovuttu kokonaan mutta yöllä Nooa juo pari kertaa maitoa nokkamukista. Uusi unikoulu täytyisi pitää, jos maidosta haluaisi luopua, mutta just nyt asia ei stressaa, koska heräämisiä on yleensä vain kolmesta viiteen kertaan. Alkuyöstä riittää pelkkä pieni taputtelu, mutta kahden aikaan unet saa jatkumaan maidolla tai tunnin mittaisella sylissä hyssyttelyllä. Ja kumman näistä useimmiten sitten valitsen? Sen helpomman vaihtoehdon tottakai, sen maitopullon avulla saan nimittäin itsekin nukuttua edes kohtuulliset yöunet.

Minea jätti itse aikoinaan yömaidon pois ja alkoi nukkua täysiä öitä 1-vuotiaana, ja ehkä samaa toivon salaa nytkin. Melkein joka viikonloppu päätän, että nyt en enää anna Nooalle maitoa, mutta illan lähestyessä keksin vähintäänkin kymmenen syytä, miksei unikoulua juuri tänään voi aloittaa. Aina on menossa joku pieni flunssan tyylinen, ehkä uudet hampaat on puhkeamassa tai mistä sen tietää, ettei tämä ole eroahdistusta tai mahakipuja. Ellen keksi mitään estettä unikoululle, niin optimistina ajattelen, että ehkäpä heräilyt johtui vain hampaista ja jo seuraavana yönä nukutaan täysiä öitä – suurin ongelma tällä hetkellä siis varmaan on se, ettei itseltäni löydy intoa ja motivaatiota unikoulun pitämiseen. Kerran jo kokeiltiin niinkin, että mä nukuin olohuoneessa ja Niko ”unikoulutti” Nooaa. Se päättyi lopulta siihen, että Nooan huudettua 10 minuuttia lohdutonta itkuaan menin makkariin tsekkaamaan tilannetta ja löysin Nikon nukkumasta sängyn reunalta käsi roikkuen Nooan pinniksessä. Ei siis kovin motivoitunut unikouluttaja tuo Nikokaan 😀 Katsotaan nyt mitä tässä seuraavaksi keksitään ja miten tilanne muutenkin etenee.. Olisi kiva kuulla teidänkin unikoulukokemuksia, ja ihan muutenkin miten teillä vauvat nukkuu!