NOOA 1V

7 maaliskuun, 2016

Nooalle tulee tällä viikolla jo kuukausi taas ikää lisää, joten eiköhän olisi ennen sitä aika kerrata, millainen on meidän 1-vuotias. Tämä taitaa jäädä viimeiseksi ikätsekkaukseksi vähään aikaan, koska yhden ikävuoden jälkeen kasvu tasaantuu ja uuden oppiminenkaan ei ole enää niin vauhdikasta, että siitä tulisi kirjoitettua joka kuukausi. Seuraavan kerran minimiehen kasvua voidaan seurata vaikka syksyllä, puolitoistavuotispäivän aikoihin.

Kahden lapsen kanssa aika kuluu monta kertaa nopeammin kuin mitä aikoinaan Minean vauva-aikana. Nooa ja Minea puuhastelee, tai paremminkin hassuttelee, yhdessä jonkin verran, ja ehdottomasti parasta viimeisen vuoden aikana onkin ollut katsoa, kuinka tiivis suhde noilla kahdella jo on! Minea on alusta asti ottanut Nooan superhyvin vastaan, huolehtinut pikkuveljestä, hoitanut parhaansa mukaan ja aina huomioinut Nooan kaikessa. Loppujen lopuksi en olisi etukäteen osannut kuvitella, että kaikki menee näin hyvin. Luulin, että käymme monia taisteluita Minean kanssa siitä, kuinka Nooa on nyt myös osa meidän perhettä tai kuinka varovainen pienen vauvan kanssa pitää olla. Huoleni osoittautui kuitenkin täysin turhiksi, sillä kolmen vuoden ikäero on ollut siinä mielessä täydellinen, että isosiskon rooli on ollut Minealle helppo ja luonteva, ennemminkin Mineasta huomaa kuinka rakkaus pikkuveljeä kohtaan on ajoittain suurempaa kuin mikään muu. Viime viikolla kahden yön ukkilareissun jälkeen Minea ryntäsi ensimmäisenä halaamaan ja pussaamaan Nooaa, ja totesi että nyt tulee itku, kun on ollut niin kova ikävä Nooaa <3

Koska arki Minean ja Nooan kanssa on sujunut kokonaisuudessaan niin ihanasti on itsenikin ollut enemmän kuin helppoa sopeutua kahden lapsen äidin rooliin. Nooa on äärimmäisen hymyilevä ja iloinen poika, tervehtii iloisena kaikkia ja höpöttää jatkuvasti omalla vauvakielellään. Eroahdistuskaudet ja pahimmat hammaskiukut tuntuu olevan onneksi jo takanapäin, ja nykyään itkut johtuu lähes aina väsymyksestä, nälästä tai turhautumisesta. Muuten poika on aina hymyssä suin, touhuamassa (yleensä sellaista, mikä on kielletty), syömässä reippaana tai ulkoilemassa touhukkaana siskon seurana. Arki on helpottanut vauva-ajoista huomattavasti, ja samalla siitä on tullut paljon menevämpää kun Nooa konttaa tuhatta ja sataa paikasta toiseen tai tyhjentää keittiönkaapin muutamassa hetkessä. Lempihommaa on myös pomppia Minean kanssa sohvalla, olla hippaa, riehua sängyllä tai päristellä autoilla. Nooa on varman päälle pelaaja eikä kokeile uusia asioita huolettomasti, mutta silti touhuaa sata lasissa ympäri asuntoa niin etten millään pysy perässä.

1-vuotisneuvolassa Nooan mitat oli 9,8kg ja 77,5cm joten hoikka poika meillä on, joka kasvaa ennemminkin pituus- kuin leveyssuunnassa. Nooa on jo pidemmän aikaa kävellyt tukevasti tuen kanssa, mutta rohkeus ensiaskeliin on puuttunut. Muutamaan otteeseen Nooa otti askelia huomaamattaan, mutta kunnolla kävelemään poika lähti vasta reilu viikko sitten. Sanoja on tullut ihan muutama, ja tällä hetkellä ainut sana, jota Nooa toistelee on kakka, kuinkas muutenkaan!

On ihanaa huomata, kuinka vauvavuodesta on selvitty kunnialla, ja elämä on jälleen alkanut tasaantua. Nooa nukkuu yöt läpi klo 21-05 ja siitä vielä tunnin verran, kun vähän taputtelee ja silittelee takaisin unille. Päiväunia menee vielä kahdet, aamulla yhdeksän aikaan ja iltapäivällä joskus kahden, kolmen maissa, mutta luulen että siirrytään yhtiin uniin heti kun Nooa edes vähän pidentää aamuheräämistään. Verrattuna Minean vauvavuoteen on tämä vuosi toisen lapsen kanssa mennyt paljon rennommin, jo siksikin ettei Nooa ole ollut niin itkuinen, mutta myös koska itse on osannut ottaa huomattavasti rennommin. Jokaista kasvupyrähdystä tai uuden taidon oppimista ei ole odottanut hengittämättä, vaan ennemminkin kaikki on tapahtunut yllättäen, ja on tuntunut että aika suorastaan juoksee. Ehkä juuri siksi olen huomannut välillä haaveilevani vielä kolmannesta lapsesta, mutta se jääköön vain ohimeneväksi ajatukseksi – meidän on hyvä tässä ja nyt!

P.S. Jos viime kerralla missasitte, niin olen tosiaan aloittanut kuvaajan hommat ja uusi sivuni löytyy täältä. Saa käydä tykkäämässä!!

NOOAN 1-VUOTISSYNTTÄRIT

11 helmikuun, 2016

Virallinen 1-vuotispäivä on nyt takanapäin, ja sehän tarkoittaa sitä että meillä on sanottu hyvästit vauvavuodelle. Toisaalta se tekee haikeaksi, ettei meillä enää tule koskaan olemaan vauvaa, mutta toisaalta voin vähitellen huokaista helpotuksesta kun yötkin on alkaneet sujua paremmin, ja omatoimisempi poika viihtyy vähän paremmin muuallakin kuin äitin sylissä. Vaikka kuinka olen molempia vauvojani aina rakastanutkin, luulen silti enemmän nauttivani taaperoajasta, noista huolettomammista päivistä, jolloin ei tarvitse stressata pienen vauvan lohduttomasta itkusta, maidon riittävyydestä tai koko ajan tihenevistä yöheräilyistä. En ole mitään erityisen menevää tyyppiä, mutta antaahan sekin arjelle ja omalle jaksamiselle taas uusia mahdollisuuksia kun lapsen ruokkijaksi ja sylin tarjoajaksi vähitellen kelpaa joku muukin kuin äiti, tiedätte varmaan mitä tarkoitan?

Nooan juhlat pidettiin sunnuntaista tiistaihin niin että ensin kävi sukulaiset, sitten parina päivänä ystäviä lapsineen. Kaikki ei olisi mitenkään mahtuneet juhlimaan samaan aikaan, ja vaikka kolmessa päivässä on tekemistä siinäkin, oli kivempi että porukkaa kävi pienemmissä erissä. 1-vuotissynttäreille ei mielestäni tarvitse keksiä mitään ohjelmaa tai hommata lapsivieraille kiitoslahjoja, koska itse sankarikaan ei sellaisten päälle vielä ymmärrä, joten juhlissa vain leikittiin, herkuteltiin ja juteltiin. Nooakin on koko ajan enemmän alkanut nauttia muiden seurasta, ja huomaa että poika viihtyy ihan erityisen hyvin touhuamassa Minean huoneessa kun ympärillä on muitakin lapsia leikkimässä. Harmi että juuri nyt samaan aikaan Minealle on Lego friendsit se tärkein juttu barbien lisäksi, ja suht usein lastenhuoneen ovi joudutaan pitämään Nooalta kiinni Minean leikkiessä kavereiden kanssa. Synttäripäivänä oltiin Minean kanssa sovittu, että Nooan pitää päästä kaikkiin leikkeihin mukaan, ja superhienosti Minea Nooaa huomioikin. Isosisko lauloi onnittelulaulut moneen kertaan, antoi jatkuvasti onnitteluhalauksia, auttoi avaamaan lahjat ja huolehti siitä, että Nooakin varmasti sai maistaa synttäriherkkujaan. Vain yhdestä lahjasta meinasi tulla riitaa kun Minea haluaa sillä leikkiä ihan yhtä paljon kuin Nooakin. Nyt Mineallakin on kuulema oma mopo synttäritoivelistallaan, mutta mä ehkä vähän jopa toivon että se ehtisi unohtua tässä parin viikon aikana kun uutuudenviehätys vähän laantuu.. Meidän 84 neliötä ja kaksi ympäriinsä mopoilla rellestävää lasta ei kuulosta niin kovin houkuttelevalta!

Näitä kuvia otin maanantaina kun meillä kävi blogimammaporukkaa onnittelemassa Nooaa. Kertun pojalla ja Nooalla sattui olemaan melkein samishousut, Lauran ja Essin tytöillä oli samat Pompin mekot ja me Even kanssa ihastuttiin Katriinan Nean mekkoon niin että tilattiin meidänkin tytöille samat. Ai eikö meidän porukassa kukaan keksi mitään omaa :D! Ei me sentään sovita, mitä lapsillemme puetaan päälle, vaan samistelut menee ehdottomasti kyllä sen piikkiin, että meillä kaikilla on hyvin samanlainen maku niin lastenvaatteiden kuin sisustuksenkin suhteen.

Sunnuntaille leivoin kaikki tarjottavat itse, mutta kaveripäivät menin helpommalla kaavalla. Suolaisena pizzapalat, kanapiirakka ja kinkkuleivät, ja makeat herkut saatiin ybertaitavalta Minna Bakesilta. Harmitti suunnattomasti, että päivä oli koko vuoden harmain niin ettei kuvat tahtoneet millään onnistua, mutta kyllä näistäkin varmasti näkee sen, millaisia luomuksia herkut oli. Jyväskyläläisenä ei tulisi nykyään mieleenikään enää käyttää muita leipureita, kun omasta kotikaupungista saa jotain näin spessua, vai mitä sanotte te muut jotka olette Minna Bakeseja päässeet maistamaan? Ja ei, tämä ei ole mikään kaverikehu, vaan ihan oikeasti näitä upeita herkkuja tulee tilattua muutenkin. Kun ottaa huomioon, kuinka paljon leivon itsekin, niin voin sanoa etten ihan mistään peruspullasta maksaisi ulkopuoliselle leipojalle – puhumattakaan siitä että muuten ajaisin toiselle puolelle kaupunkia hakemaan muutamaa muffinssia perjantain iloksi.

Mitä meillä sitten oli synttäreillä tarjolla? Banana cake with vanilla frosting, Custom sugar cookies, White chocolate lemon curd macarons ja White chocolate lemon curd cupcakes. Koitin tätä postausta varten miettiä omaa lemppariani tarjottavista, mutta en ihan rehellisesti sanottuna osannut valita! Maistelin kaikkea useamman kierroksen, päätin myöhemmin tilata ainakin näitä valkosuklaa-lemon curd macaronseja ja kuppikakkuja ihan vaan itselleni syötäväksi, ja olisipa ihana joskus yllättää ystäväkin pienellä rasialla macaronseja. Tiesittekö, että Minna Bakes järjestää silloin tällöin Cupcake Fridayn, jolloin on mahdollista tilata pienempi, esim neljän, setti kuppikakkuja? Näitä perjantaispesiaaleja olen itsekin paristi hyödyntänyt aloittaen viikonlopun herkkuhetkellä naapurin kanssa. Kannattaa seurata Minna Bakesin facebookista lisäinfoa.

Nooan synttäreiden teemaa tai värejä en ollut miettinyt etukäteen ollenkaan, vaan kyselin olisiko Minnalla heittää mitään ideaa. Minna oli sopivasti lanseeraamassa uutuutena söpöjä pilvikeksejä, jotka sopi pienen taaperon synttäreille paremmin kuin hyvin. Lisäksi Minna ehdotti sitruunauutuuksia, ja siitä keksin teemavärin yhdessä pikkupoikien kestosuosikin vaaleansinisen kanssa. Kakun Minna ideoi väriteemaa noudattaen, ja annoin vapaat kädet senkin suhteen, koska tiesin että lopputuloksena saan sitä taattua tyylikästä Minna Bakesia. Ja upeahan siitä tulikin! Kaikki Minna Bakesin kakut on korkeita, näyttäviä ja tyylikkäästi koristeltuja. Nooan kakussa banaanipohja toimi loistavasti, ihan niin kuin kuppikakuissa valkosuklaa ja sitruuna. Tiedän, että tämä menee nyt pelkäksi hehkutukseksi, mutta samaa sanoi kaikki vieraatkin maistellessaan herkkuja.

Askartelin yhdessä ystävän avustuksella joitakin koristeita synttäreille, mutta pompomeja ja viirejä tärkeämpiä kattauksessa oli itse kakku ja muut herkut, ja ne olisikin kaikessa näyttävyydessään varmasti riittäneet. Nooalle löytyi juhla-asu valmiina kaapista eli Zaran henkselihousut ja Pompin pellavapaita Popin rusetilla, eikä Mineallekaan ostettu mitään uutta, vaan vanha Pompin mekko kelpasi hyvin. Loppujen lopuksi melkeinpä ihmetyttää, kuinka rennosti kaikki sitten kuitenkin meni – vaikka aloin viime tipassa vielä hommaamaan lisää koristeita, niin osa jäi laittamatta ja olin lopputulokseen tosi tyytyväinen ihan näinkin. Nyt kun näistä ekoista synttäreistä on selvitty, aletaan jo suunnitella seuraavia. Niissä stressitaso voikin nousta vähän korkeammalle, sillä Minea osaa jo itsekin vaatia tiettyjä juttuja ja toivoo tietenkin niitä THE Frozen-bileitä!

FIKSUMPI ESIKOINEN

27 tammikuun, 2016

Mitkä on teidän parhaat ja huonoimmat äitihetket? Aloin tässä yhtenä päivänä miettiä, mitkä on niitä sellaisia asioita omassa äitiydessäni, joista voin rehellisesti sanoa olevani ylpeä. Leikin lasten kanssa, ulkoilen paljon, huolehdin pöytään terveellistä ruokaa jne. Mutta samaan aikaan mietin, osaanko olla riittävän läsnä leikkiessäni, jaksanko touhuta ulkonakin vai leikkiikö lapset kun itse juoruilen muiden äitien kanssa, pitäisikö Nooalle tarjota enemmän ja monipuolisempaa itse tehtyä ruokaa ja ja ja? Sitä sanotaan, että äitit on susia toisilleen, mutta ehkä se on enemmänkin niin, että me äitit osataan ihan itse syyllistää itseämme kaikesta – ja helpompaa kuin myöntää oma epävarmuus, on julkisesti olla puolustuskannalla niitä muita, niin kovin syyttäviä äitejä kohtaan.

Mä tiedän, olen suorasanainen enkä monestikaan osaa kirjallisesti pukea ajatuksiani sanoiksi niin etten tulisi väärinymmärretyksi (tällaisen tyypin taitaa olla melko järjetöntä pitää blogia?!), ja kaikessa suorasanaisuudessani ja päättäväisyydessäni vaikutan olevani sinut omien valinojeni kanssa. Mutta kun se ei ole näin! Joka päivä poden huonoa omatuntoa monestakin asiasta, lähes kaikki liittyen lastenkasvatukseen. Haluaisin olla niin paljon parempi, jaksaa niin paljon enemmän, olla innostavampi, olla kekseliäs ja toimelias, innostua typeristäkin asioista ja antaa enemmän aikaani ja läsnäoloani. Tekisi mieli nostaa kädet pystyyn ja sanoa, ettei kaikkea voi saada, kun on kotikin hoidettavana ja velvollisuuksia sen lisäksi muitakin, mutta myönnän, että pystyisin kyllä parempaan. Piru vie pystyisin helpostikin, mutten vaan jaksa.

Harmittaako mua vielä joskus jälkikäteen se, etten lukenut, askarrellut tai leikkinyt enemmän? Vaikea sitä on nyt tietää, mutta toivon itseni silloin muistavan, että en tänään jaksanut. En jaksanut yhtään enempää kuin mitä tein, koska leikkiessä silmät ei tahtoneet pysyä auki ja vaikka ruoan laittaminen kiinnosti kuin kilo paskaa, tein sen silti. Aina ei huvittaisi leikkiä niillä hiton barbeilla tai siivota yhtään Nooan lattialle levittämää kaappia, mutta joitain asioita on pakko tehdä, ja toisia teen pitääkseni hommat edes jollain tasolla kasassa. Välillä kotityötkin tuntuu yllättävän piristävältä vaihtelulta lattialla istumiseen ja nukeilla leikkimiseen verrattuna! Ja oletteko huomanneet, miten paljon helpompaa on sietää väsymystä ja tylsyyttä, kun itselleen keksii jatkuvasti jotain pientä puuhaa? Rakastan lapsiani enkä vaihtaisi heidän kanssa vietetyistä päivistä yhtäkään pois, mutta samalla huomaan itsekseni vietettyjen kymmentuntisten päivien aikana kaipaavani muutakin seuraa, eikä se varmaan niin kovin yllättävää olekaan?

Ainut syyllistäjä elämässäni mun itseni lisäksi on kaikenmaailman kasvatusopukset, tutkimukset, tiedemiehet, psykologit. Jos mulle sanotaan, että lapsen ensimmäiset kolme vuotta on ne tärkeimmät tulevaisuuden kannalta, ja että laadukkaita virikkeitä kohdannut lapsi voi myöhemmin päästä helpommalla, niin tottakai tahdon tehdä parhaani ja antaa lapsilleni mahdollisimman hyvät lähtökohdat. TIeto siitä, etten tällä hetkellä anna parastani, lisää ahdistusta, koska tahtomattanikin ajattelen, että myöhemmin voi olla jo myöhäistä kuroa kiinni sitä menetettyä aikaa, jona en jaksanut välittää. Minean kanssa olin jo puolivuotiaana lukenut kymmeniä kirjoja, matkinut jokaisen maatilan eläimen ääntä, käynyt läpi ruumiinosia ja värejä, intoillut muskarissa ja kannustanut konttaamaan. En yrittänyt painostaa suorituksiin eikä leikkimisellä ollut mitään sen suurempaa päämäärää, mutta halusin tarjota Minealle mahdollisimman monipuolisia ja mielekkäitä leikkejä, joista vauva selkeästi nautti.

Entäs Nooan kanssa sitten? Joka päivä ajattelen, että ehtiihän sitä myöhemminkin niitä eläimiä ja värejä tutkia, ja ihan tarpeeksi on se että me tässä nyt vähän ajellaan junilla ja autoilla. Ja niinhän se onkin, ihan tarpeeksi, mutta silti en voi olla ajattelematta, että pitäisi lukeakin tai pitäisi varmaan jatkaa sitä muskaria. Mitä jos Nooa jää jostain tärkeästä paitsi siksi etten mä nähnyt sitä vaivaa?

Olen kuullut ystävieni puhuvan siitä, kuinka blogi voi joskus olla pois perheen kanssa vietetystä ajasta, mutta omalla kohdallani en voi syyttää edes sitä. Blogi ei näy arjessamme muutamia pikaisia kameran räpsähdyksiä lukuunottamatta, ja voin muutenkin sanoa, että blogin tilalle keksisin varmasti aina jonkun uuden projektin. Jos lopettaisin blogin, meillä vain uusittaisi sisustusta useammin, tuunattaisi enemmän, leivottaisi vieläkin useammin ja testailtaisi viikottain uusia ruokia. Toimeliaan ihmisen on vaikea koskaan täysin rauhoittua ja jäädä paikoilleen vain ihastelemaan hetken kauneutta, mutta onneksi mäkin olen oppinut että on täysin ok vain istua tuntitolkulla lattialla kokkailemassa puisia keittoja ja leivoksia. Sitä en kiellä, ettenkö tulisi aina vilkuilemaan ympärilleni ja miettimään kaikkia niitä tekemättömiä asioita, jotka suorastaan huutavat nimeäni, mutta nykyään osaan suurinpiirtein olla välittämättä niistä ja keksittyä siihen kaikkein tärkeimpään, leikkimiseen.

Synninpäästöä tähän ’pitäisi’ ongelmaani ei voi antaa kukaan muu kuin minä itse, eikä se tule tapahtumaan ihan lähiviikkoina. Ihmettelen, kuinka te usamman lapsen vanhemmat pärjäätte tämän kanssa vai olenko mä ainut, joka tekee itselleen ongelman asiasta, joka tuskin edes on todellinen ongelma. Se, etten mä ole kävelevä ohjelmatoimisto lapsilleni, on ihan varmasti pelkästään fine, mutta silti! Mun pitäisi, haluaisin ja pystyisin, jos jaksaisin. Liian monta isi-muotoa stressatakseni asiasta yhtään tämän enempää.

previous 1 2 3 4 5 6 … 17 next