Testissä uudet nukkumisjärjestelyt

Kuvittelin, että muuton jälkeen voisin huokaista helpotuksesta ja palata normaaliarkeen, mutta tänään aamu-ulkoilujen aikana olo alkoi tuntua koko ajan huonommalta, väsyneeltä ja voimattomalta. Siinä kahden jälkeen olin jo täysin poikki, ja nukahdin itsekin Nooan nukkuessa ja Minean katsoessa padia. Heräsin korkeassa kuumeessa ja tajuttomassa kurkkukivussa. Ainut mitä sain aikaan oli viestitellä Nikolle ja kysellä kotiintuloaikaa, mutta muuten makasin sängyssä kaiken mahdollisen ajan. Miten nämä taudit ei vieläkään ole ohi, vaikka eletään jo kesäkuuta?!

unijutut IMG002 unijutut IMG001

Tässä nykyisessä kodissa on niin pienet makuuhuoneet, että Nooan pinnistä ei mitenkään saanut mahtumaan meidän makkariin niin kuin se aiemmin on ollut. Ajattelin, että nukkukoon vaikka olkkarissa, kunhan en joudu öisin ravata kahden huoneen väliä moneen kertaan. Molemmat lastensängyt kuitenkin jäi muutossa lastenhuoneeseen, ja nyt Nooa nukkuu siellä jo kolmatta yötä. Nukuttaminen on ollut vaikeampaa kuin yleensä, mutta sitä en osaa sanoa johtuuko se uusista nukkumajärjestelyistä vai uudesta osoitteesta. Yöt on onneksi menneet hyvin, ja Nooa nukkuu noin iltayhdeksästä aamuviiteen, jolloin alkaa pätkittäinen heräily ja kello kuusi ollaan jo ylhäällä. On varmaan selvää, että aamut on tooosi väsyttäviä ja vaatisivat että mä pääsisin iltaisin ajoissa nukkumaan. Syksyllä kun töihinpaluu on edessä, on myös pakko keksiä uusia keinoja mun valokuvaus- ja blogihommiin, jotta paketti saadaan balanssiin. Hyviä ideoita, anyone?

En enää muista, missä iässä Minea siirrettiin omaan huoneeseen, saattaa olla että se tapahtui joskus päälle puolitoistavuotiaana. Oikeastaan nukkumisjärjestelyillä ei muuten ole juurikaan väliä, mutta vakaa toivomus on, että syksyllä molemmat nukkuu täysiä öitä, niin ettei mun tarvitse työpäivinä heräillä lasten kanssa. Teiltä varmasti löytyy kokemusta ja hyviä vinkkejä näihin uniasioihin, joten mielelläni kuulisin, miten teillä tehdään / on tehty!

Nooa 1v3kk

Tuo meidän pienempi murunen on ehtinyt jo saada kolme kuukautta lisää ikää sitten viimeisimmän Nooa-postauksen, joten eiköhän olisi taas aika päivittää kuulumisia. Muistelin, että 1-vuotiaana tulisi se käännekohta, kun vauva muuttuu taaperoksi ja pituuskasvu alkaa hidastua, uusia taitoja ei enää opita samalla vauhdilla ja kaikki ne vauva-ajan stressaavat ajat jää taakse. Minean kanssa se ehkä menikin aika lähelle näin, koska täytettyään vuoden Minea alkoi yhtäkkiä nukkua täysiä öitä, päiväunetkin taisi pidentyä ja tyttö osasi aktiivisesti käyttää jo noin kymmentä sanaa. Nooan kanssa käännekohta on tullut aavistuksen myöhemmin, sillä nyt vasta alkaa tuntumaan, että kohta olemme siinä rauhallisemmassa vaiheessa, jolloin omakin arki alkaa tasaantua eikä yötkään enää mene ihan niin huonosti.

nooa IMG001

Nooa on ihanan valloittava luonne siinä mielessä, että poika ottaa reippaasti kontaktia ympärillään oleviin. Hymyilee ja vilkuttelee tuntemattomille, ei vierasta vaan istuu melkein syliin kuin syliin, touhuaa koko ajan sata lasissa eikä paljoa mun perään kysele silloin kun on kiinnostavaa touhua muiden lasten kanssa. Edelleen parhaat naurut saa aikaan Minean jutut, ja on muutenkin ollut huikeaa nähdä, miten tiivis kaksikko näistä kahdesta on tullut, vaikka ikäeroa on se kolme vuotta. Leikit ei oikein luonnistu kahdestaan, mutta kaikessa muussa Nooa ja Minea on supertärkeitä toisilleen. Minea haluaa joka aamu ensimmäisenä Nooan sänkyynsä herättämään, Nooa matkii Minean perässä kaiken minkä vain osaa ja yleensä Minealle on tärkeää, että Nooa saa kaikki samat asiat mitä Mineakin. Luulen, että yhdessä leikkiminenkin tulee vielä myöhemmin kuvioihin kunhan Nooa vähän kasvaa ja oppii puhumaan.

Joskus vuoden iässä Nooa alkoi lähes joka yö nukkumaan täysiä öitä, mutta sitten tuli flunssat ja vesirokot ja vei hyvän unirytmin niin että nykyään Nooa heräilee öisin jopa viittäkin kertaa per yö. En kylläkään tiedä, voisiko se johtua jostain muustakin, sillä viimeisen parin viikon ajan poika on ollut päivisinkin melko itkuinen ja viihtynyt tiiviisti mun sylissä. Tietenkin se voi myös johtua hampaista, koska Nooalta puuttuu vielä parit hampaat takaa. Tai tiedä näistä, ehkä se ei johdu yhtään mistään ja on vain tätä peruselämää, mutta itse sitä on jotenkin helpompi sietää, kun ajattelee että kiukkuiluun on jokin selkeä syy, joka toivon mukaan menee pian ohi. Välillä huomaan oman väsymykseni siitä, että pinna on lasten kanssa äärimmäisen lyhyt eikä jaksaisi yhtään ylimääräistä säätöä, kun takana on neljän, viiden tunnin mittaiset yöunet. Olen koittanut keksiä jotain helpottavaa ratkaisua, mutta toistaiseksi valokuvaushommat ja blogin kirjoittaminen vievät sen verran aikaani iltaisin, että aikaisista nukkumaanmenoista on turha haaveilla. On kuitenkin selvää, että mitään en halua tehdä perheen kustannuksella, joten jos pinna on kireällä koko ajan siksi etten saa nukuttua tarpeeksi, on pakko kehittää uusi systeemi tähän hommaan.

nooa IMG003

Snäppäsin joku aika sitten Nooan päivärytmin, ja siitä oli hurjan moni kiinnostunut, joten laitetaanpa tämänhetkinen päiväohjelma tännekin. Pientä vaihtelua tietenkin on eri päivissä, mutta tällä kaavalla ollaan nyt menty jonkin aikaa.

06:00 Nooa herää, tehdään aamutoimet, Nooa syö aamupuuron ja aletaan katsoa pikkukakkosta.

8:00-9:00 Näihin aikoihin yleensä herää Minea, joten teen kakkosaamupalan meille kaikille kolmelle. Joskus Nooa on tähän aikaan jo ihan väsyksissä ja ottaa tunnin mittaiset aamutorkut.

10:00 Lähdetään käymään ulkona tai perhekahvilassa. Minean kerhopäivinä eli tiistaisin ja torstaisin heitetään Minea kerhoon ja mä tulen Nooan kanssa kotiin tekemään kotitöitä. Joskus saatan saada Nooan viihtymään touhuissaan niin että saan itse tehtyä töitä edes hetken aikaa. Jos Nooa menee aamu-unille, voin kerhopäivinä torkahtaa hetkeksi itekin.

12:00 Lapset syö lounaan ja Nooa lähtee yhden aikaan päiväunille. Minea puuhastelee jotain itsekseen tai katsoo padilta jonkun ohjelman sillä välin kun mä teen töitä.

14:00 Nooa nukkuu noin 1,5h jonka jälkeen laitan molemmille lapsille välipalan. Monesti lähdemme tässä välissä ulos, jos aamu on mennyt kotona – muuten alan tekemään ruokaa ja järjeshelemään paikkoja kun lapset touhuilee jotain keskenään.

17:00 Syödään ruoka ja katsotaan pikku kakkonen tai lähdetään ulos. Useammin ollaan ulkona tässä vaiheessa päivää, ellei meille sitten tule joku kaveri kyläilemään.

19:00 Alkaa iltatoimet, iltapalat, pesut sun muut ja lapset hihhuloi pitkin olohuonetta ja sohvaa. Oma aika menee useimmiten siivotessa.

20:00 Aletaan siirtyä sänkyihin. Mä nukutan Nooan antamalla ensin ollkarissa maitoa ja sitten viemällä omaan sänkyyn ja itse istun vieressä hyräilemässä. Niko lukee Minealle iltasadun ja laittaa unimusiikkia, joskus vieressä pitää istua niin kauan että Minea nukahtaa siinä yhdeksän, puoli kymmenen aikoihin.

21:00 Mulla alkaa oma aika. Syön iltapalan ja teen iltatoimet, ja kympin aikaan aloitan tekemään työjuttuja. Valitsen ja muokkaan blogikuvat ja kirjoitan tekstin. Muokkailen valokuvia siihen saakka ettei silmät enää pysy auki eli yleensä pääsen nukkumaan joskus puolelta öin tai vähän sen jälkeen.

nooa IMG002

Nooalla on parhaillaan menossa kunnon kiipeilykausi ja joka paikkaan on noustava seisoskelemaan. Kaikki autoihin liittyvä on ihan ykkösjuttu, ja ulkonakin käydään normaalia vähänkin isommat autot innolla läpi. Sanoja tulee vasta ihan muutamia ”au” (auto), ”mamma”, ”tämä, ”noo” (Nooa), ”hauva”, ”vauva”, ”au” (aina kaatuessa) ja ”pu” (lamppu). Välillä joitain sanoja voi tulla vahingossa, mutta niitä ei vielä kuule aktiivisessa käytössä samalla tavalla kuin noita yllä olevia. Omaa kieltään poika puhuu sitäkin enemmän ja nauraa jos vastaan samalla tavalla takaisin. Ei varmaan ole mikään yllätys, jos sanon että meillä on yberihana pikkujätkä, mutta niin se vaan on ihan superhienoa seurata toisen touhuamista ja kehittymistä, ihan samalla tavalla kuin Mineankin.

Millaisia pikkutyyppejä teiltä sieltä löytyy? Olisi myös kiva kuulla millainen päivärytmi teidän suht samanikäisillä lapsilla on!

SOKERIA 1-VUOTIAALLE?

sokeriako IMG001

”Mun lemppari, smoothiepussi! Hei thänx äiti!”

sokeriako IMG002

”Slurps, oho sehän loppu jo alle minuutissa!” sokeriako IMG003

Tarjoilijaaaa! Ottaisin vielä toisen! Eikun, ootas..sokeriako IMG004

Hahahhahah, näähän näyttää hyvältä! Unohda se äskeinen, mä otankin tän.sokeriako IMG005

Jos mä tästä tän yhen vaan – tolleen noin huomaamattomasti..sokeriako IMG006

”My preciousssssshh!sokeriako IMG007

Parempi pitää kiinni kahdella kädellä, kohta se tulee ja vie tän muuten pois.

Meillä kotona kuluu viikottain sokeria ihan kiitettävä määrä, ja sen on varmasti moni blogin (ja etenkin) snäpin seuraaja saanut huomatakin! Mä leivon useasti, kaapissa on oltava aina jotain hyvää ja pakkasestakin useimmiten löytyy herkkuja valmiina sulatettavaksi ja syötäväksi, ja niitä herkkuja ei tule vain leivottua vaan myös kaksin käsin syötyä. Voin myöntää olevani herkuttelija pahimmasta päästä, enkä missään nimessä ole ylpeä siitä, vaan toivoisin voivani ottaa itseä niskasta kiinni niin, ettei joka ruoalla tai joka päivä olisi pakko saada jotain sokerisen makeaa. Valitettavasti se kuitenkin usein on niin, että väsymyksen nopein parantaja on muutama pala suklaata tai joku muu herkku kahvin kanssa.

Jos mä leivon ja herkuttelen paljon, niin muu perhe menee tietenkin samassa tahdissa – vai meneekö? En osaa tarkkaan sanoa, mikä yleensäkin on keskiverto tässä tapauksessa, mutta ystäviini verrattaessa, syö meidän lapset ihan normaalin verran herkkuja. Niillä ei mässäillä joka päivä, ja määrät on niin maltillisia, että mistään överimässäilystä ei missään nimessä voi lasten kohdalla puhua. Mineakin ymmärtää sen, että vaikka aikuiset söisivät enemmän herkkuja, riittää Minealle joku pieni makupala jälkkäriksi, silloin kun jälkkäriä nyt yleensäkään on tarjolla. Minealle pitkään jälkiruokana kelpasi pelkkä pastilli tai purkka, mutta harmikseni niistä alkaa hohto olla melko loppuunkulutettua.

Kuinkas Nooa sitten? Onko ylipäätään ok antaa 1-vuotiaalle herkkuja? Nooa sai ensimmäistä kertaa maistaa sokeriherkkuja joskus ihan vähän ennen syntymäpäivää, ja mielestäni se toimi ihan hyvin, koska sitä ennen poika ei oikein edes tajunnut ruoan ja herkun eroa. Nykyään Nooa kyllä osaa jo pyytää (vaatia!) omalle lautaselleen täsmälleen samoja asioita kuin kaikilla muillakin. Porkkanat, kurkut tai leivät lentää sillö samalla sekunnilla Pablon ruoaksi, kun Nooa näkee että pöytään kannetaan jotain normaalista poikkeavaa.

Nooa siis saa kyllä maistella kaikkea, sokeria hyvin pienissä määrin, karkkia ei vielä pariin vuoteen ollenkaan ja herkkujen maistelun sijasta kokeilen aina ensin antaa esim talk muruja, banaania, kuivahedelmiä tai muuta vaataavaa. Ihanteellistahan se olisi, että Nooa olisi ilman keinotekoista, valkoista sokeria vaikkapa vielä vuoden, mutta toisaalta, maalaisjärjellä ajateltuna muutama herkku silloin tällöin ei tuota poikaa varmasti pilaa, vai mitä sanotte! Kertokaa omia kokemuksianne ja periaatteitanne, milloin olette ensimmäistä kertaa antaneet lapselle herkkuja tai löytyykö sieltä ketään, kenen lapsi on saatu taas pysymään poissa herkuista!?

1 2 3 4 5 17