25 astetta pakkasen puolella, are you kidding me?! Vieläkö joku sanoo tykkäävänsä tällaisista pakkasista ja vieläpä pystyvänsä tekemään tuolla ulkona jotain järjellistä? Lenkit on skipattu jo useamman päivää, iltapäivien ulkoilut on vaihtuneet korkeintaan lähikaupan matkan mittaisiksi ja autollakin liikutaan vain silloin kun on ihan pakko, näin siis meillä. Edes koira ei suostu ulkoilla paria minuuttia kauempaa, vaan Pablon saa kirjaimellisesti käydä hihnan kanssa hakemassa sohvalta. Harkittiin jopa villasukkien neulomista Pablon viluisille tassuille, mutta omat ongelmansa tulisi varmaan niidenkin kanssa.
Selkeästi ulkoilua enemmän on viime päivinä houkuttanut ihailla talvea ikkunasta, ja nopeina pyrähdyksinä myös pariin otteeseen kameran linssin läpi. Ulkoilun vähentyminen on saanut meillä kotona pientä kipinöintiä aikaan, Minea kun tuntuu useimpina päivinä kiukkuavan yhdestä jos toisestakin asiasta. Yhtään ei auta orastava 2v uhmakaan ja molempien vanhempien mitättömät hermot. Kiukkua saadaan aikaan jo siitäkin, jos joku ehtii avata ulko-oven tai sukka ei asetu itse laitettuna täydellisesti jalkaan. Vauva-ajan jälkeen lupasin, etten enää valittaisi mistään, mutta kyllä kieltämättä tämäkin vaihe pientä hampaiden kiristelyä saa aikaan. Kertokaa tämän vaiheen läpikäyneet, eihän se kestänyt kovin kauaa?
pipo: NopsuPopsu (saatu blogin kautta), haalari: Mini A Ture (saatu MiniMintistä),
kengät: Kuoma
Vaikka luonnetta tuosta tytöstä löytyykin, olen myös huomannut Minean olevan hurjan kiltti ja kohtelias jo näin pienenä. Omat jälkensä Minea siivoaa melko hyvin ja parasta on se, että ruokailun jälkeen tyttö vie astiansa pois ja kiittää omatoimisesti. Lelujen kanssa tulee yhteenottoja kavereiden kanssa silloin, kun leikitään meillä, mutta siitäkin toivottavasti opitaan eroon totuttelemalla. Niitä kuuluisia vaiheitahan nämäkin on ja kaikki ohimenevää, mutta toisaalta enää ei toivokaan oman lapsensa kasvavan niin nopeasti. Uskomatonta, että kuukauden päästä meillä juhlitaan jo 2-vuotissynttäreitä!
Parasta viikonloppua!!