Mun ollessa vihoviimeistä päivää raskaana pari viikkoa sitten lauantaina meiän porukka kävi Laajavuoressa kokeilemassa miten Minea innostuisi lumilautailusta. Pulkkamatkat puistoon ja takaisin kotiin mennään aika usein ”surffaten” eli pulkassa seisten joten järkeilin että Minealle iisimpää voisi olla suksien sijaan lautailu, hiihtoakin kun on kokeiltu vain pariin kertaan joskus viime vuoden puolella eikä se ainakaan silloin innostanut. Mä ja Niko ollaan molemmat joskus yläasteiässä oltu ahkeria mäessä kävijöitä, ja ihan yleisestikin musta on hyvä jos Minea saa paljon erilaisia kokemuksia jo pienestä lähtien. Matkustelukin olisi tosi jees, mutta raskaus ja nyt Möhiksen syntymä tulee varmaan sitä puolta vähän rajoittamaan meidän perheen osalta, joten seuraava kevät ja kesä keskitytään kaikkeen muuhun kuten kivoihin tapahtumiin, omassa kotikaupungissa harrastamiseen ja pienempiin reissuihin. Tai ei sitä tiedä vaikka tehtäisi joku kesäreissu ulkomaillekin, jos vauvan kanssa kaikki sujuu jatkossakin hyvin, mutta sitä katellaan sitten keväämmällä..

Kavereiden lapsilla ei taida meidän lähipiirissä kellään olla lumilautaa, välinevuokraamon kautta siis mentiin mäkeen. Ihan joka viikonloppu en lähtisi vuokrakamoilla rinteeseen, mutta näin ensikertalaiselle se toimii, kun pääsee vähän testailemaan miten homma sujuu ja innostaako lautailu ollenkaan. Ekaa kertaa pieni lapsi ei kylläkään kovin kauaa jaksa uuden opettelua, varttikin on jo ihan riittävä aika, joten hintaahan tuolle kokeilulle tietenkin tulee. Minea lautaili ehkäpä vajaa puoli tuntia tosi hienosti, sitten siirryttiin aavistuksen isommalle nyppylälle ja Mineaa alkoikin jännittää sen verran että siihen loppui lautailut sen päivän osalta. Mahtava suoritus kuitenkin kokonaisuudessaan, ja mun on sanottava että olin ihan yllättynyt kuinka taitavasti Minea pysyi pystyssä, koukisteli polviaan ja auttoi tasapainoa käsillään. Jos oltaisi päästy mäkeen heti seuraavalla viikolla uudestaan, asuisi meillä varmaan jo aikamoinen lautailijavirtuoosi ja todennäköisesti innostuneisuuden tasokin olisi eri luokkaa. Tänään näitä kuvia katellessaan Minea nimittäin totesi ettei halua enää mennä lautailemaan kun kysyin että otetaanko joku päivä uusiksi – voi siis seuraavat treenit jäädä vielä ensi talveen.

Nyt on taas saatu ihmetellä kunnon vesikelejä, loskaa ja jättimäisiä lammikoita joka puolella, mutta vielä aiemmin tällä viikolla oli täydellisiä rinnekelejä kun aurinko paistoi ja lunta riitti. Ehti jo tulla niin kevätfiilis, että pistin itelleni uudet lenkkarit tilaukseen ja aloin kaapista kaivella Minean välikausivaatteita, kait nekin on testattava hyvissä ajoin että ehtii vielä hommata uudet jos vanhat on jäänyt pieneksi. Tuntuu vaan niin superhölmöltä ostaa helmikuussa kurahousuja ja tuulitakkeja, paitsi nyt kun katsoo ikkunasta ulos.. Mitä suunnitelmia teillä on viikonlopulle? Mulla menee huominen leipoessa ja sunnuntaina saadaan muutamia vieraita läheltä ja vähän kauempaa. Käydään ehkä katsomassa uusin Risto Räppääjäkin Minean kanssa, kun mun porukat olisi sopivasti vahtimassa vauvaa, ja toiveena kuulema oli että isi ja äiti lähtee mukaan molemmat. Ainut jännityksen aihe tässä nyt vaan on se, että Möhis on tänään yskinyt ja pärskinyt niin että jonkinasteista flunssaa selkeästikin on tulossa. Ehkä sen olisi voinut jo arvatakin kun Minea on yskinyt jo reilu viikon eikä tietenkään ole ollut pussailematta ja halimatta vauvaa flunssastaan huolimatta. Toivotaan vaan että tämän pikkumiehen kohdalla selvitään vähän lievemmällä taudilla.