miinusasteilla

Kukkahattutäti täällä koittaa kovasti levitellä suupieliään hymyyn talven tulon kunniaksi. Viikonloppuna sitä kauan odotettua lunta nyt sitten satoi haituvina maan peitoksi, mutta samalla tuli pakkasetkin. Eikä mitkään ihan pikkupakkaset vaan -13 astetta, tuuli ja sitä rataa. Jo ensimmäisenä pakkaspäivänä huomasin ajattelevani, että ei kyllä kivat ole nämäkään kelit, mutta ääneen en sitä viitsinyt sanoa, kun ensin olin kaksi viikkoa putkeen valittanut pimeydestä :). Sitä täydellistä keliä kun tuskin saa mistään tilaamalla?!

Sinnikkäästi eilenkin kuitenkin ulkoiltiin reilu tunti lähipuistossa, ja todellisuudessahan ilmat on vaan pukeutumiskysymys. Mun viikon vanha takki pääsi heti käyttöön (parempia kuvia tulossa pian), ja osasi sitä pihalla seisoskelun jälkeen taas arvostaa Minean jokapäiväistä ulkoiluhetkeä hoidossa. Töiden jälkeen mua ei nimittäin joka päivä saa millään ulkoilemaan, jos asteet pysyy näissä miinuslukemissa.

Vähän kukkahattutätimäinen fiilis mulle tuli säästä valittamisen lisäksi viime viikolla telkkaa katsellessa. Heti Pikku kakkosen jälkeen näytettiin mainos, jossa kovaan ääneen huudeltiin toistensa lyömisestä, ja aloin jo pohdiskella mitä Mineallekin tuollaisesta jää mieleen.. Vähän ehkä pikkujuttuihin takertumista, mutta parempi niin ettei tarvitse tätä isompien huolien kanssa painia :). Paitsi sen, mihin sitä varaisi lennot talvilomalle ;)!

Joko teilläkin saadaan nauttia pakkasesta ja lumesta?

verkkaisia aamuja ja Hennesin uutukaisia

Miten teillä menee aamut? Ihan oikeesti olisi kiva kuulla, ja muutenkin on ikävä teidän kommentteja :)! Kotiäitiydessä ehkä parasta oli kiireettömyys ja se, ettei mitkään muut aikataulut paitsi Minean unet häirinneet päivärytmiä. Töissä kun taas saa päivittäin juosta aikaa vastaan, ja illalla yhtäkkiä huomaa päivän jo menneen.

   Pientä kotiäitifiilistä päiviini kuitenkin tuo paitsi lyhyet päivät, niin myös hitaat aamut. Ilman herätyskelloa herääminen todennäköisesti siirtyisi myöhäiseen aamuun, joten hoitopaikan rytmien vuoksi herään Minean kanssa hyvissä ajoin. Vain siirtyäksemme sohvalle Minea katselemaan Pikku Kakkosta ja mä selailemaan blogeja :). Pablo ottaa aina yhtä rennosti ja makoilee vieressä mistään (edes Minean päällä roikkumisesta) välittämättä, eikä sitä juurikaan hetkauta muun perheen menot.

Näistä kiireettömistä aamuista en luopuisi, vaikka siksi olenkin usein muutaman minuutin myöhässä kaikkialta. Muutamista kiloista, huonoista hermoista, loputtomasta makeanhimosta ja laiskuudesta liikunnan suhteen yritän luopua joka päivä, ja hanakammin joka uusi vuosi, mutta tänään päätin myös kokeilla pientä shoppailulakkoa. Tai jos ei nyt ihan niin jyrkkiä olla niin ainakin vähentäminen on paikallaan. Viikon sisällä postista kun on tupsahdellut jo viisi alepakettia, ja eilen toteutin sen mainitsemani takkihaaveen. Nyt ei luulisi tarvelistalla olevan enää mitään. Ainakaan tämänpäiväisen Hennesin tilauksen jälkeen ;)!

Kollaasin kuvat H&M

sunnuntain laiskottelut

Moikka!

Ihan pikkasen on tänään väsyttänyt! Eilisten kaverin kolmekymppisten kotiintuloaika nimittäin venähti aika pitkälle tän päivän puolelle, ja koko aamupäivä meni nukkuessa. Onneksi vanhempani oli täällä hoitamassa Mineaa niin itse sai keskittyä olennaiseen eli sohvalla makaamiseen ;). Eipä ne omatkaan pyöreät vuodet niin kovin kaukana ole, ja sen ”vanhuuden” huomaa juurikin tällaisina päivinä, kun edellinen ilta on mennyt vähän pitkäksi.

nalle1 nalle2   nalle5

Tampereen reissu oli meillä melko pikainen yhden yön kyläily, mutta senkin aikana sain kehitettyä itselleni pakkomielteen yhtä Partioretken takkia kohtaan. Nyt täällä kuumeisesti surffailen netissä etsiskellen josko takki löytyisi jostain pienellä alella, mutta aika huonosti on haluamaani väriä saatavilla. Arvaatteko mistä takista on kyse? Ja uskoisitteko että tällä kertaa ihastuin erikoisen värikkääseen yksilöön?!

nalle3

Mun laiskotellessa on Minea viihtynyt omien joululahjojen kanssa leikkien, nallen kanssa on pidetty teekutsut, muumilaiva on seilannut pitkin poikin olohuonetta ja uudet kirjat on luettu moneen kertaan. Kirjoista voisinkin tehdä ihan oman postauksen ensi viikolla, noista uutuuksista kun löytyy kivoja piirtely- ja koskettelukirjoja. Äitini toi myös pari kirjaa omilta lapsuusajoiltani, ja niitähän on kiva itekin muistella. Omaan lukemistoon aikoinaan kuului ainakin Pupu Tupunaa, Mikko Mallikasta ja Otto-nallea. Ihan pienet naurut kyllä sain Otto-nalle kirjojen ihmisten hiusmuodista ja vaatteista. Katotaan vaan kuinka paljon meidän tyylille nauretaan parinkymmenen vuoden päästä :).

Mitkä teillä on lapsuuden suosikkikirjoja?