happy happy joy joy!

Käsi ylös ketä ei yhtään haittaa tämä aikainen kevään tulo? Mä huomaan olevani melkein kuin eri ihminen valoisan aikaan, mieli on iloinen, 2v uhmaa jaksaa huomattavasti paremmin, ajatus kesästä hymyilyttää ja viha-rakkaussuhde valokuvaamiseen onkin taas pelkkää rakkautta! Itseäni saan syyttää kun en hankkinut syksyllä irtosalamaa, mutta kyllä työssäkäyvänä kuvaaminen iltapäivisin on vaan niin eri juttu verrattuna kotiäitiaikaan jolloin sai hyödyntää päivän valoisimman hetken.

Lupasin kommenttien puolella kirjoittaa vielä tällä viikolla toisen postauksen Minean synttäreistä, mutta auringonpaiste saa mut myös hieman hällä väliä -fiilikselle, joten ei rypistellä otsaa vaan tehdään sitten kun huvittaa :). Sisustaminen huvittaisi aika paljonkin, tuskin olen ihan yksin keväisen sisustuskuumeen kanssa?! Tekisi mieli vetää kalkkimaalia olkkariin, maalata valkoista ja keltaista Minean huoneeseen, myllätä koko makuuhuone ja vaihtaa kaikki keittiöntuolit ilmavampiin. Haaveilla saa, erityisesti keväällä!

Viikonloppu meni paitsi fiilistellen niin myös Peukkulassa riehuen ja kavereita tapaillen. Sain otettua Mineasta 2-vuotiskuvia (joista pieni vilaus facebookissa) ja valtavan kiva pipoprojekti valmistui. Naistenpäivänä sain kauneimmat näkemäni tulppaanit, vaikka viime päivinä olen tainnut näyttää enemmänkin niitä naisille tyypillisiä huonompia luonteenpiirteitä.. Kyllä näillä jaksaa taas seuraavat arkipäivät ja huomenna alkavan sokerilakon!

Ihanaa viikkoa naiset!!

eläimellistä menoa

Ajastettujen postausten jälkeen täällä ruudun takana on jälleen minä, että hyvää tiistaita vaan! Laiskasti olen ehtinyt vastailla kommentteihin viime aikoina, mutta lupaan parantaa tapani nyt kun normiarki lähti taas rullaamaan. Kuluneet päivät (ja viikot) on vaan tuntuneet niin kiireisiltä, kun ensin järkkäsin Minean synttäreitä ja sitten jo lähdettiinkin reissuun.. Järjetön määrä on kuitenkin kaikkea teille kirjoitettavaa jemmassa, voisin vielä kirjoittaa Pariisin matkasta, tuliaisista, Minean synttäreistäkin on herkut esittelemättä ja on sitä muutenkin tullut tehtyä ja shoppailtua kaikennäköistä! Ihan täpinöissäni odottelen jo kevättä, että saisi kaikki vaatteet jo käyttöön, ei siis yhtään innosta tämä lumisade tällä hetkellä. Mä luulin että viime viikko antoi jo lupaavia merkkejä keväästä, mutta taisin fiilistellä vähän liian aikaisin.

Eläimellistä on meillä meno ollut paitsi kiireen muodossa niin myös Minean ja mun vaatteissa. Hankin Lindexiltä itelleni kevään ekat kuviopökät odottamaan kuivia teitä ja korkkarikelejä, ja Minealle lähti samalla mukaan pantterihousut. Leggarit oli alennuksella joten parilla eurolla uskalsin ottaa näinkin villin kuosin pikkutytölle, eikä nämä nyt jalassa niin huomiotaherättäviltä enää näyttäneetkään. Nextin pupuhuppu jääköön vielä seuraavaan talveen odottelemaan Minean kasvamista, sen kanssa taisin tilatessani tehdä pienen virhearvion koon suhteen..

Iskeekö eläinkuosit lapsilla vai kuuluuko ne mielestänne ennemmin äitien vaatekaappiin?

tavallinen lomapäivä

Jo pariinkin otteeseen on mulle tullut toiveita postauksesta, jossa esittelisin meidän perusarkipäivää kuvina ja teksteillä. Ajatus on tuntunut vähän hassulta, kun työpäivinä arki tuntuu toistavan itseään niin normikaavalla, etten usko mielenkiintonne riittävän moiseen. Näin lomapäivänä kamerankin kantaminen mukana onnistui helpommin, vaikkei päiväämme kuulunutkaan oikein mitään ihmeellistä. Anyway, tältä näytti Minean ja mun eilinen päivä miehen ahertaessa töissä.

Aamu aloitettiin normityyliin rennosti sohvalla makoillen, ihan kuten arkisinkin. Minea pyytää mua aina raahaamaan peitot ja tyynyt sängystä ja tuomaan maitoa tuttipullossa Pikku Kakkosen ajaksi. Tiedän! Tuttipullo 2-vuotiaalla. Siitä eroon pääseminen on projekti kesä 2014..

 

Aamupalaksi vedettiin marjoja ja lähdettiin 2vee neuvolaan. Neuvolakäynti oli jälleen yhtä tarpeeton kuin edellinenkin eli juteltiin terkkarin kanssa niitä näitä, Minea leikki vieressä ja jännitys tiivistyi mittojen ottamiseen. Meidän 2-vuotias oli 89cm ja 12.9kg. Syksyn kasvupyrähdys ei siis ollut ihan omaa kuvitelmaani, vaan pituutta oli viime kertaan verrattuna tullut noin 8cm ja painokin oli noussut -10 käyrältä -2 käyrälle.

Neuvolasta tultiin kotiin kokkailemaan pastaa ja jauhelihakastiketta. Minea rakastaa makaronia ja mätti nytkin täpötäyden lautasellisen hyvällä ruokahalulla, siinäpä varmaan ainakin osasyy hyvin nousseeseen painoon :).

Ruoan jälkeen oli päikkäriaika, joka tarkoittaa mulle yleensä omaa kahvi- tai teehetkeä, netissä surffailua tai työjuttuja ja tietenkin blogipostausten kirjoittamista. Kotiäitinä ollessa tämä oli se rauhallisin hetki päivästä, ja usein aloitin sen järkkäilemällä kodin kuntoon. Nytkin tuli viikkailtua pyykkejä ja kuihtuneet ruusut ympäri kotia oli jo heitettävä roskiin. Joskus päikkäriaika menee vähän huomaamatta ja pikkuneidin herätessä tajuaakin itse olevansa ihan väsyksissä. Minean herättyä kun shown on taas pyörittävä täydellä teholla iltaan saakka. Eilen sain vielä muutaman lisäminuutin, kun Minea halusi välttämättä kuunnella padillä Robinin Boom Kahn pariin kertaan :).

 

Unien ja välipalan jälkeen heitettiin takit niskaan ja suunnattiin kaupungille lankakauppaan. Oma perusasuni asioidessa kaupoilla on pipo ja muhkea huivi, meikkinä toimii yleensä pelkkä puuteri ja poskipuna. Huristelimme Poppeliin hakemaan lankoja, jotka olin tilannut tyynynpäällistä varten, ja Minea sai valita värit omaan pipoonsa. Pinkkiä tyttö tietenkin valitsi, vaikka kuinka yritin ohjailla curryn tai valkoisen suuntaan.

Samalla reissulla pyörähdettiin katsastamaan Reiman kevätulkoilu JesperJuniorilla ja sorruttiin ottamaan Heseltä hampparit ja jätskit. Käveltiin vielä läpi Kodin1, mutta kummasti sain hillittyä itseni eikä mukaan lähtenyt tällä kertaa mitään. Paljon kaikkea kivaa sieltä olisi kyllä löytynyt, esim uusi Annon Latu-villamatto.

Miehellä meni töissä pitkään, joten vietimme Minean kanssa illankin kaksin. Yleensä ulkoilemme joko aamu- tai iltapäivästä, mutta eilisen peilijäät sai meidät pysymään kotona pelaillen synttärilahjaksi hommattua Eläinpyramidia ja uusilla muovailuvahoilla leikkien. Minea menee lähes joka päivä unille puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä, jonka jälkeen alkaa taas meidän vanhempien oma aika (eli mun bloggausaika). Eilen illalla aloittelin jo pakkaamista, sillä tänään tultiin kohti Etelä-Suomea ja huomenna aikaisin otetaan suunnaksi Pariisi! Bonjour vaan sullekin ;)!