Olin ajatellut tänään postata siitä, kuinka kivasti elämä nykyään rullaa 2-vuotiaan tytsyn kanssa, mutta päätinpä kuitenkin siirtää sen kirjoituksen hamaan tulevaisuuteen – pikkuisen on nimittäin tänään hermot olleet äärirajoilla!
Saatiin mieheni kanssa eilen sitten molemmat se Minean oksennustauti, ja juuri kun Minea piristyi omasta taudistaan ollaan me maattu puolikuolleina sohvalla. Eilen illalla tuskasteltiin sitä, ettei meillä asu täällä lähistöllä oikein minkäänlaista tukiverkostoa eli sukulaisia, joille tällaisissa tilanteissa voisi soittaa. Pahin ongelma sillä hetkellä nyt oli niinkin pieni kuin kuka meille hakisi pullon limua tai kumpi lähtisi käyttämään koiraa, mutta ei olisi ollut yhtään pahitteeksi saada Minea illaksi hoitoon tai jonkun kanssa ulkoilemaan. Onneksi on edes padi, joka aika hyvin naulitsee Minean piirrettyjä katsomaan tarpeen tullen :)!
Minea oli mummin ja ukin kanssa shopannut viime lauantaina uuden kevättakin.. Ihan kuin me nyt enää yhtään vaatetta oltais tähän talouteen tarvittu, mutta onhan tämä Luhdan takki hieno kuin mikä!
Tänään meno alkoi olla jo niin levotonta heti aamupäivästä, että jossain vaiheessa oli meikäläisen ihan pakko raahautua Minean kanssa pihalle. Ei mikään elämän huippuhetki seisoa sateessa huonovointisena kiukuttelevan tytön kanssa.. Onneksi olo on nyt koko ajan vaan kohentunut, ja tauti tuntuu olevan koko perheellä jo vähitellen historiaa. Miten ihmeessä te useamman lapsen äidit pärjäätte näissä tilanteissa?
Huomenna aion ottaa parin päivän laiskottelut kiinni ja ihan varmasti hommaan kaikki pääsiäisjutut valmiiksi, askartelen Minean kanssa, leivon jotain nimppariherkkua (Minean oikea päivä olisi ollut tänään), maalaan makkarin seinän, siivoan ja ja ja.. Joko teillä pöydät notkuu munista?