päivä, jonka olis voinut skipata

Olin ajatellut tänään postata siitä, kuinka kivasti elämä nykyään rullaa 2-vuotiaan tytsyn kanssa, mutta päätinpä kuitenkin siirtää sen kirjoituksen hamaan tulevaisuuteen – pikkuisen on nimittäin tänään hermot olleet äärirajoilla!

Saatiin mieheni kanssa eilen sitten molemmat se Minean oksennustauti, ja juuri kun Minea piristyi omasta taudistaan ollaan me maattu puolikuolleina sohvalla. Eilen illalla tuskasteltiin sitä, ettei meillä asu täällä lähistöllä oikein minkäänlaista tukiverkostoa eli sukulaisia, joille tällaisissa tilanteissa voisi soittaa. Pahin ongelma sillä hetkellä nyt oli niinkin pieni kuin kuka meille hakisi pullon limua tai kumpi lähtisi käyttämään koiraa, mutta ei olisi ollut yhtään pahitteeksi saada Minea illaksi hoitoon tai jonkun kanssa ulkoilemaan. Onneksi on edes padi, joka aika hyvin naulitsee Minean piirrettyjä katsomaan tarpeen tullen :)!

 Minea oli mummin ja ukin kanssa shopannut viime lauantaina uuden kevättakin.. Ihan kuin me nyt enää yhtään vaatetta oltais tähän talouteen tarvittu, mutta onhan tämä Luhdan takki hieno kuin mikä!

Tänään meno alkoi olla jo niin levotonta heti aamupäivästä, että jossain vaiheessa oli meikäläisen ihan pakko raahautua Minean kanssa pihalle. Ei mikään elämän huippuhetki seisoa sateessa huonovointisena kiukuttelevan tytön kanssa.. Onneksi olo on nyt koko ajan vaan kohentunut, ja tauti tuntuu olevan koko perheellä jo vähitellen historiaa. Miten ihmeessä te useamman lapsen äidit pärjäätte näissä tilanteissa?

Huomenna aion ottaa parin päivän laiskottelut kiinni ja ihan varmasti hommaan kaikki pääsiäisjutut valmiiksi, askartelen Minean kanssa, leivon jotain nimppariherkkua (Minean oikea päivä olisi ollut tänään), maalaan makkarin seinän, siivoan ja ja ja.. Joko teillä pöydät notkuu munista? 

aamukahvilla

Tähän kotona olemiseen voisi vaikka tottua! Aamulla voi heräillä vieläkin laiskemmin kuin yleensä, lastenohjelmien ajan saa itekin vaan olla ja päiväuniaikana voi surutta surffailla koko parituntisen netissä. Kuulostaa siis juurikin siltä mitä meidän elämä oli ennen mun töihinpaluuta. Kyllä mä taidan olla vähän kateellinen teille äitiyslomalaisille..

Jep, jep! Näin köyhät on eväät vielä sokerilakon jälkeenkin.. Tänään tosin testiin pääsi sokeriton ja gluteeniton porkkanakakku, mutta siitä herkusta lisää huomenna.

Tänään meidän piti alkaa koristelemaan pajunoksia sunnuntaita varten, mutta ei jaksettu edes sitä :). Aloitin päivän pitkästä aikaa kahvilla – sokerilakon aikana kun ei oikein tullut juotua kahvia tai teetä juuri lainkaan. Ihan sitä normikahvia en ole tainnut koskaan keittää itselleni kotona, mutta sitäkin enemmän olen kuluttanut kapselikahvinkeitintämme eli Nescafen Dolce Gustoa. Hommasimme laitteen parisen vuotta sitten miehelleni ihan vaan siksi, ettei hänen tarvitsisi keitellä yhtä kupillista itseään varten, mutta lopulta siinä kävikin niin, että peruskeitin on edelleen mieheni käytössä ja meikäläinen on se kapselikoneen suurkuluttaja. Maistoin yhtä Dolce Guston erikoiskahveista ja jäin totaalisesti koukkuun Cafe Mocca ja Caramel -makuihin!

 

Muutaman kymmenen (sadan!) keittokerran jälkeen olen alkanut vähän haaveilla uudesta, aavistuksen hienommasta kapselikoneesta. Etenkin Nespresson kapselikahvinkeittimet kiinnostaa, niistä kun alkaisi jo löytymään ties mitä lisävarustustakin. Helsinkiläisiä vieläpä hemmotellaan ensi kuussa Nespresson omalla myymälällä, mistä kapselinsa voi hakea trendikkäästi ison maailman tyyliin shoppailun lomassa, ihan kuin karkkikaupasta. Siinäpä vasta kahvikulttuuria! Ja mikä loistava äitienpäivälahjaidea keitin olisikaan ;)!

kotipäiviä

Nyt voisin sanoa että osui vähän kuin pilkka omaan nilkkaan! Kehuskelin vasta eilen kaverilleni puistossa, kuinka me ollaan selvitty tämä kevät ilman mitään tauteja, ja viime yönä herättiin sitten siihen että Minea oksentaa koko vatsansa sisällön meidän sängylle :/. Tänään onkin vietetty himapäivää, ja samalla kaavalla mennään huominenkin kun nyt illalla oksentaminen alkoikin vielä uudelleen ja kaiken lisäksi Minealle nousi pientä lämpöä. Ei kiva ollenkaan, toivottavasti huomenna olisi jo parempi..

Uskomattoman vähällä ollaan kuitenkin loppujen lopuksi tämä eka hoitovuosi selvitty, koska kertaakaan ennen tätä ei Minean ole täytynyt olla pois sairauden takia. Pari päivää vietettiin kotona silloin leukahaaverin aikaan, mutta muutoin mäkin olen ollut töistä pois koko viisivuotisen urani aikana vain kaksi päivää! Jos ei nyt tuollaista pientä 1,5 vuoden hoitovapaata lasketa ;)..

Päivällä Minea tuntui jo olevan tosi pirteänä, joten päätettiin leipoa pitkästä aikaa sämpylät avokadopastan kaveriksi. Tällä samalla ohjeella olen sämpylöitä tehnyt jo useamman vuoden ajan, enkä aio vaihtaa! Mitään terveysversioita nämähän ei ole, mutta niin sairaan hyviä, että jokaisen pitäisi kokeilla edes kerran. Sämppäreistä tulee kivan kuohkeita ja ne maistuu seuraavinakin päivinä, vaikkei tietenkään ihan yhtä hyvin kun tuoreena.

  Maailman parhaat sämpylät

5dl maitoa

50g hiivaa

1tl suolaa

1rkl sokeria

loraus siirappia

8dl sämpyläjauhoja

2-4dl vehnäjauhoja

50g voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota sekaan hiiva. Lisää suola siirappi ja suurin osa jauhoista. Lisää pehmeä voi, loput jauhot ja anna kohota liinan alla vajaa tunti. Leivo sämpylöiksi ja kohota noin 20 minuuttia. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Avokadopastakin pääsi mun lautaselle pienen tauon jälkeen. Heitin sämpylöiden päälle ja uunipellille muutamia siemeniä Pirkan sekoituspussista, ja lisäsin paahtuneita siemeniä hieman pastankin joukkoon. Niin hyvää, että sanoisin näiden käyvän paahdettuina ihan mihin vaan! Nyt peukut pystyyn, että loppuyö saadaan nukkua ilman lakanoiden vaihtoa!

1 56 57 58 59 60 61 62 66