koko jengi kasassa

Mitä lähemmäs kesää mennään sitä nopsempaa tuntuu kalenteri täyttyvän erilaisista viikonloppumenoista, ja nytkin tuntuu että kuukaudeksi eteenpäin on kalenteri melkein täyteen buukattu. Siksi onkin ihan kiva saada välillä viettää kotiviikonloppua, jolloin ruoka-ajat ja Minean unet on ainoat pakolliset hommat ja muuten saa vain olla ja keksiä tekemistä fiiliksen mukaan. Viime viikonloppu oli meille just tällainen, mikä sopi äitienpäiväksi paremmin kuin hyvin.

Taitaa se kesäkin sieltä vähitellen tulla.. Yhtäkään valko- tai sinivuokkoa en tosin äitienpäivänä missään nähnyt.

Lauantaina päädyttiin puuhailemaan kaikkea Minean ehdoilla – päivä aloitettiin HopLopilla, välissä ehdittiin katsoa koneelta Risto Räppääjää ja ulkoilla ja koko homma päätettiin jätskiannoksiin Coffee Housessa. Kaupungilta lähti mulle mukaan neonvärinen neule sillä välin kun mies shoppaili Hennesin miesten puolella ja Minea tutkiskeli onnessaan Minni-laukkunsa rahasaldoa (sekä neule että laukku ehtivät jo vilahtaa instassa @minishowblogi). Lupasin jo reilu viikko sitten laittaa mun vanhoja vaatteita facebookin puolelle myyntiin, mutta projekti viivästyikin, kun viime päivät on käyty Minean pieneksi jääneitä vaatteita läpi. Ne matkaa lauantaina Tampereelle myyntiin, mutta siitä lisää infoa huomenna!

Hyvin kestää Crocsit vesilätäköissä! Jopa meidänkin pienen pomppijan!

Itse äitienpäivä sujui leppoisasti herkutellen parhaalla aamupalalla ja myöhemmin iltapäivällä grillaten. Ihan parasta oli Minean innostuneisuus lahjaa antaessa, kun tyttö pomppi ilosta ja hihitteli vieressä malttamattona mun avatessa lahjakassia. Mieheltä tuli hemmottelua ja ravintolailtaa, Minealta hoidossa tekemä kortti ja keittiöpyyhe, josta sain jo pientä vihiä perjantaina tuolta ehkä maailman huonoiten salaisuuksia säilyttävältä pikkutytöltä. Keskustelu meni perjantaina kutakuinkin tähän malliin: (mieheni:) ”Laitetaan tää lahjakassi piiloon eikä saa kertoa äitille mitä siel on.” (Minea:) ”Pitää mun heti kertoa äitille et mä tein pyyhkeen!

Mun puolesta äitienpäivä voisi olla vaikka joka sunnuntai..tai edes kerran kuussa! Huono idea ei olisi sekään, että ottaisi perinteeksi viettää kerran kuussa perhepäivää, jolloin koko päivä tehdään yhdessä jotain vähän spesiaalimpaa verrattuna normiarkeen. Olisi kiva kuulla, mitä perinteitä te ootte keksineet teidän perheelle?

ankkalammella

Plääh tätä säätä! Edes vesisade ei haittaa mitään, mutta kun samalla on niin kylmä, ettei ilmassa ole minkäänlaista lupausta kesäkeleistä, vaan ennemminkin kaapeista saa kaivaa talvivaatteita takaisin käyttöön. Instaa seuraaville (@minishowblogi) valittelinkin jo sitä kuinka mä ihan oikeasti oon tänään pyörinyt mun Fjällrävenin toppiksessa eikä yhtään liikaa ole ollut päällä! Talk about summer, vai mitä?!

Kesäkelejä odotellessa ollaan koitettu pitää mieli pirteänä pienillä arkisilla kivoilla jutuilla. Kuten vaikka käymällä tänään työpäivän jälkeen kaverilla leikkimässä ja herkuttelemassa hyvällä mustikkapiirakalla. Tai kokkaamalla vähän erikoisempaa, niin sanottua viikonloppuruokaa keskellä viikkoa. Yhtenä päivänä päätettiin auringon paistaessa lähteä pyöräilemään Minean kanssa, joten me pakattiin reppuun matkaevästä ja poljettiin päämäärättömästi muutama kilsa. Parasta laatuaikaa yhdessä.

Kovin pitkälle ei pyörillä päästy kunnes törmättiin melkein kotikulmilla pieneen ankkalampeen. Koko tienvarsi ja lammen ympäristö oli täynnä sorsia, nälkäisiä sellaisia, koska koko lauma pyöri meidän jaloissa heti kun tajusivat meiltä löytyvän syötävää. Minea oli yhtä aikaa utelias ja peloissaan eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Välillä tyttö jakoi muumikeksiään sorsien keskellä, välillä koitti kiivetä mun jalkaa pitkin syliin. Mieleenpainuva reissu joka tapauksessa, sillä sorsista on puhuttu monena päivänä vielä jälkikäteenkin, ja into sorsabongailuun herää heti kun nämä kuvat kaivetaan tietsikalta esille.

Mun retkieväät oli niin köyhät, että oli ihan sama syöttää ne kokonaan sorsille. Hah, jotkut sorsat epäilevinä tuijotti mun kuivia riisikakun paloja, mutta kelpas ne lopulta kuitenkin.

Kesän piknikretkiä ajatellen meillä olis käyttöä yhdelle skiphopille! Ruokaostoksilla kyllä kuolasin minikokoisia Kånken-reppujakin, mutta hinta niissä oli aika suolainen..

  

En väitä etteikö uusi pyöräkin olisi tänä kesänä paikallaan.. Nykyinen menopeli on kieltämättä kivan retro, mutta meno on aika huteraa ja vaappuvaa varsinkin kun kyydissä istuu yksi heiluva 2-vuotias. Ja se samainen 2-vuotias tuntuu innostuvan pyöräilystä aika lailla, joten voisin ennustaa tulevalle kesälle kymmeniä pyöräreissuja. Kunhan nyt ensin tulisi se kesä!

Hyvää viikonloppua!

kikka kolmonen

Yksi kikka kolmonen täytyy jakaa teidänkin kanssa, jos sattuu että joku muukin on joskus pääatänyt muutaman ärräpään paistaessaan vuohenjuustoa. Ravintoloissa ne kun on salaateissa aina täydellisen kullanrapeita pinnasta ja pehmeitä sisältä. Ite en kotona saanut samaa lopputulosta millään, en pannulla, uunissa enkä grillissä. Kunnes googlaamalla löysin hyvän vinkin – juusto kannattaa paistaa kovalla teholla leivinpaperin päällä pannulla. Voila! Tervetuloa ravintolatasoiset vuohenjuustosalaatit meidänkin talouteen.

Tänään saatiin mieheni kanssa yllättäen vapaailta kahdestaan, kun vanhempani veivät Minean mennessään ukkilaan. Ja mitä tehtiin me? Lähdettiin lenkille sulattelemaan munkkeja, joita on kahden päivän aikana tullut syötyä ainakin kymmenen. Se siitä sokerin vähentämisestä.. Huomenna vielä töihin ja sitten nenä kohti Lahtea, hyvät viikonloput kaikille!

1 54 55 56 57 58 59 60 66