KESÄN VIKAT SHORTSIKELIT?

Tänään oli aika mahtipäivä, saatiin Minean kanssa talon täydeltä porukkaa, kun meidän mammablogijengi tuli meille jälkikasvu mukanaan. Tunnelma oli suorastaan vallaton Evelinan, Katriinan, Essin ja Paulan lasten juoksennellessa ympäriinsä ja äitien koittaessa saada edes muutama sana vaihdettua kaiken sen kaaoksen keskellä. Ja arvatkaa millainen oli sotku kaiken tän jäljiltä? Kaikki lelut levitelty Minean huoneesta olohuoneeseen, muovailuvahat silputtu pitkin pöytiä ja mattoja, Minean vaatekaappi tyhjennetty kokonaisuudessaan.. 1,5h siivosin vieraitten lähdettyä, ja kuitenkin oon ehdottomasti sitä mieltä että lisää näitä!

Jo neljänä päivänä on ehditty totutella hoitorumbaankin ja uskomatonta mutta totta, kaikki on sujunut ihan älyttömän hyvin! Hoitotätikin sanoi ettei uskoisi että välissä on ollut minkäänlaista taukoa, kun Minea on rutiineissa niin hyvin jo kiinni, itkuilta ja kiukuiltakin on ainakin toistaiseksi säästytty. Helpottaa paljon muuten meikäläisenkin elämää kun voi iloisin mielin jättää tytön hoitoon.. Tuli myös ekaa kertaa fiilis että kesä tais nyt olla tässä. Hoito ja työt on aloitettu, ilmat viilenee koko ajan ja tänään tuli aamulla jo ihan kunnolla vettäkin. Nää taitaa siis jäädä mun viimeisiksi shortsipäiviksi, harmi vaan sillä mä oon niin nauttinut näistä rytkyvaatepäivistä! Ei ole yhtään tarvinnut miettiä mitä päälleen pukisi, pitkien housujen kanssa homma jostain syystä aina monimutkaistuu kumminkin.

Jos äiti on kulkenut (ja kulkee varmaan talvellakin) viime kuukaudet rytkyissä, niin tyttärellä on asiat ihan toisin! Tänään tipahteli postista uusia syyskenkiä, Gugguuta ja viime viikolla NopsuPopsua, joten vaatetta pitäisi syksylle kyllä löytyä. Seuratkaahan instaa (@minishowblogi), koitan sinne klikata huomenna ainakin yhden kuvan noista sikahienoista kengistä!

KEITTOPÄIVÄ

Superlaiskoina päivinä, kuten näin ekoina työpäivinä loman jälkeen, arkeen tuo helpotusta helpot ruoat ja einekset. Meillä einesruokaa syödään lähinnä vain hernekeiton, pinaattikeiton ja joskus mummonmuusin muodossa, joskus on tullut kokeiltua muutamia pastaruokiakin, mutta maku niissä tökkii sen verran ettei uusintakierrokselle tarvitse lähteä.. Ja hyvä näin, ei ne valmisruoat ole mikään tavoiteltava ateriankorvike!

Muutama päivä sitten meillä kuitenkin siis oli hernekeittopäivä, perus Jalostajaa suoraan purkista kattilaan ja kattilasta lautaselle :). Helppoa ja hyvää, jäisi hernekeitot meillä syömättä ilman purkkikeittoa. Jotain pientä päätin joka tapauksessa tuunata keiton kaveriksi ja teemaan sopi paremmin kuin hyvin helppoakin helpompi siemennäkkäri. Ei vaadi muuta kuin ainesten sekoittamisen, paistamisen ja leipä on valmis. Hyvääkin se oli kuin mikä!

Siemennäkkäri

3 kananmunaa

3 dl erilaisia siemeniä (käytin kaupan valmissekoitetta)

1 dl kaurahiutaleita

2 rkl perunajauhoja

suolaa

Sekoita ainekset tasaiseksi. Levitä seos ohuelti leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 175 asteessa vajaa puoli tuntia. Nautiskele runsaan voin kanssa!

Reseptin taisin alunperin bongata Pirkka-lehdestä jo joskus viime vuoden puolella. Ootteko te kokeilleet näkkäriä? Pistäkää linkkiä kommenttiboksiin, jos löytyy hyviä, kokeilemisen arvoisia reseptejä!

P.S. Huomenna lupaan palata kuulumisten kera, kunhan ensin kestitsen neljää ihanaa bloggarityttöä lapsineen!

VIKAN LOMAPÄIVÄN HOITOMIETTEITÄ

Tänään se oli, vika lomapäivä mulla ja Minealla ja huomenna puskee arki armottomasti päälle. Jos viime vuotiseen vertaa niin ihmeen iisisti oon suhtautunut tähän tämän vuotiseen hoidonaloitukseen, siitäkin huolimatta että Minea on kesälomaillut reilu kaksi kuukautta. Voisi kuvitella, että huominen on lähes yhtä hankala aamu kuin vuodentakainen, mutta toisaalta taas paikka on tuttu, hoitaja ja kaverit on samat ja Minea on vuoden vanhempi ja reippaampi. No worries siis, ainakin noin periaatteessa!

Minea jatkaa samalla hyväksitodetulla yksityisellä perhepäivähoitajalla. Päiväkotimietteitäkin meillä on ollut, mutta ehdottomasti korkeintaan vasta ensi syksynä, kun Minea olisi 3,5 vuotta. Parinkin vuoden päästä vielä ehtii, mikäli nyt päiväkotiin halutaan ollenkaan. Mitään perinteisiä virikkeellisyysperusteluja päiväkodin puolesta ette tule mun suusta kuulemaan – ellei sitten enemmällä virikkeellisyydellä tarkoiteta sitä extrahälyä joka päiväkodeissa yleensä on..? Tietty löytyy niitä huonoja perhepäivähoitajiakin, mutta jos on löytänyt yhtä hyvän kuin me, en keksi yhtäkään puolustusta päiväkodille! Okei yhden keksin, joidenkin päikkyjen kielikylvyn, joka on juurikin se ainut syy miksi me ollaan harkittu siirtoa sitten myöhemmin.

Aikamoinen paasaus tuli perhepäivähoidon puolesta, mutta uskon että erilaiset vaihtoehdot mietityttää äitejä. Ja senkin oon huomannut, että ne herättää tunteita – tottakai jokainen tahtoo lapsilleen parhaan mahdollisen hoidon eikä kaikki vaihtoehdot edes ole kaikille mahdollisia. Meidän valinta tarkoittaa esim sitä, että hoitajan ollessa kipeänä meistä jompikumpi on Minean kanssa palkattomasti kotona. Tai kuten nytkin, kesälomat sun muut on pidettävä silloin kun hoitaja pitää omiaan. Joustavuutta kuitenkin saa kumpaankin suuntaan, kerran meikäläinen myöhästyi melkein tunnin hoitoajan päättymisestä, mutta siellä Minea leikki hoitotädin tyttöjen kanssa kuin kuka tahansa kaveri konsanaan. Parempaa hoitoa en voisi meidän minille toivoa!

Mutta miten me sitten vietettiin tää viimeinen lomapäivä? Leikittiin puistossa, lounastettiin Naissaaressa (taas sitä superhyvää porkkana-vuohenjuustokeittoa), käytiin lähisatamassa heittelemässä kiviä, pyöräiltiin pillimehuille, katottiin YouTubesta Kaapoa ja syötiin jätskiä kahteen otteeseen. Just niin kun pitääkin, vai mitä sanotte?

1 … 51 52 53 54 55 56 57 … 66