KUN EI JAKSA

   

Mistähän se johtuu? Syksyn pimeät aamut, iltapäivät ja illat, liikaa töitä, stressi kotitöistä, huonosti nukuttuja öitä, aikataulutettuja menoja lähes joka päivä.. Hommat alkaa vaan kasautua, kunnes yhtäkkiä huomaa ettei pystykään handlaamaan ihan kaikkea, on pakko pyytää apua muilta, opetella ite ottamaan rennosti ja nostaa jalat pöydälle. Ja kun teet niin, tulee samantien huono omatunto ja alkaa miettiä, olisinko mä ehkä kuitenkin saanut kaiken tehtyä jos vähän olisin tehostanut. Ei, en mä olis saanut.

Mä oon luonteeltani vähän sellainen sata lasissa tyyppi. Innostun liian helposti kaikesta, ja innostuessani en osaa sanoa ei. Siitäkään huolimatta että tietäisin jo etukäteen ajan olevan tiukilla ja oman ajan vähissä – jos sellaista nyt onkaan. Tähän kaikkeen yhdistettynä lievästi perfektionistinen luonne on ehkä maailman huonoin yhdistelmä, mutta silti en stressaa, koska tykkään tehdä, olla avuksi ja olla hyödyllinen.

Rutiinit on myöskin ihan mun juttu, koska niiden avulla saan itteni pidettyä niin hyvin kasassa. Joskus vaan jo pelkkä puistoilu tuntuu vihoviimeiseltä ajatukselta, kun tietää että kotona odottaisi se satayksi hommaa jotka pitäisi tehdä asap, ja siellä mä vaan istun hiekkalaatikon reunalla juoruilemassa kaverin kanssa. En tiedä onko mun ajanhallinnassa parantamisen varaa, mutta melkein joka ilta tuntuu siltä ettei se parituntinen, joka mulle omaa aikaa jää Minean mentyä nukkumaan, yksinkertaisesti vaan riitä kaikkeen. Vaikken työasioista täällä ole juurikaan puhunut, kerrottakoon sen verran että lyhyiden työpäivieni kääntöpuoli on se, että jonkun verran hommia kulkeutuu kotiin, plus kaiken päälle teen vielä yhtä extraprojektia ja tietenkin on myös tämä blogi. Kaikki tämä siis niinä muutamana illantuntina, arvaatte varmaan että yöunet jää monesti aika vähiin.

Eilen sitten tuli tehtyä jotain mitä en vielä aiemmin ole joutunut tekemään, pyysin nimittäin apua extraprojektiini. Laitoin pomolle viestiä, ettei aika nyt vaan millään riitä ja tarvitsen kiireapulaisen. Käsittämätöntä mulle, ihmiselle joka Mineaa odottaessa kyseli pomoltaan olisiko mahdollista vielä jatkaa töissä pari viikkoa äitiysloman alettua kun työintoa riittäisi! Nyt kuitenkin kun sen tein, pyysin apua, putosi yksi taakka harteilta ja tiedän että tämän viikon jälkeen voin taas elää normaalisti ja keskittyä niihin oikeasti innostaviin asioihin. Eiköhän se into niihin arkisempiinkin asioihin, kuten puistoiluun, taas löydy jostain sekin. Tai sitten ei, jos ilmat vielä kylmenee tästä -6:sta :D!

Osaatteko te priorisoida? Ja miten teillä otetaan iisisti?

TAPAHTUI TÄNÄÄN..

Torstai alkoi tänään vähän eri lailla kuin yleensä, kun heti aamusta kävin Minean kanssa Terveystalolla. Tyttö on jollain tasolla köhinyt nyt jo kolmatta viikkoa, eilen yskänpuuskat oli niin rajuja että oksennus meinasi tulla, joten ajateltiin että olisi hyvä käydä kuunteluttamassa keuhkot. Mitään normaalista poikkeavaa ei onneksi löytynyt, vaan diagnoosina oli pitkittynyt yskä – ihan sama juttu taisi olla viimekin vuonna näihin aikoihin, perussyksyä siis.

Raskausaikana jo otettiin Minealle vakuutus sen varalle että tarvittaessa voitaisiin käyttää yksityisen palveluja, mutta onneksi lääkärillä ollaan käyty yhteensä varmaan alle viisi kertaa! Tänäänkin päätin soittaa läheiselle terveysasemalle ettei tarvitsisi ajella kaupunkiin, mutta yllätyinkin kun meidät ohjattiin palvelusetelin turvin Terveystalolle. Täysin samoja lääkärinpalveluja siis näköjään käytetään riippumatta siitä maksanko käynnistä pari euroa vai vakuutuksessa monta sataa vuodessa! Onkohan mitään järkeä ottaa vakuutusta tälle tulevalle lapselle, kahdelta kun maksu lähentelisi jo tonnia vuodessa. Toisaalta taas huono karma varmasti iskee jos vakuutuksen jättää nyt ottamatta, ja sille olisikin tulevaisuudessa käyttöä.. Onko teillä vakuutukset vai onko kaikki toiminut kunnallisella puolella?

Minea oli lääkärissä superreipas, selitti lääkärisedälle omista tulevista synttäreistään, syntyvästä vauvasta ja ite kertoi miksi oli lääkäriin tullut. Lupasin palkkioksi Sokkarilta jonkun pienen lelun ja Minea halusi elämänsä ensimmäisen My Little Ponyn. Tästä se varmaan lähtee ja kohta on meilläkin kämppä täynnä pinkkiä muovihärpäkettä, joulupukin listalle nimittäin meni jo nyt ponilinna ja lisää poneja.

Loppupäivä meni sitten arvatenkin Rainbow Dashilla leikkiessä ja levitellessä leluja pitkin olkkaria, perusmeininkiä. Oon koittanut hankkia leluille kaikenlaisia säilytyslaatikoita, jotta siivoaminen olisi mahdollisimman helppoa, ja pakko sanoa että Ikea on ollut tässä suhteessa pelastus. Sieltä on hommattu kannellisia laatikoita pikkutavaralle ja isoja, kankaisia laatikoita pehmoleluille ja isommille muovitavaroille. Siivotessa ei tarvitse kuin heitellä kamat laatikoihin ja hyllytkin näyttää laatikoiden kanssa siistimmiltä kuin täynnä irtonaista tavaraa.

Minean jälkien siivoamisen lomassa ehdin taas vähän edistää lastenhuoneen valmistumista. Muutamat diy-projektit sain aika lailla valmiiksi ja viikonlopun aikana pitäisi kaikki loput huonekalutkin olla paikoillaan. Viimeistään sunnuntaina pitäisi tulla kuvia valmiista huoneesta tänne blogiinkin ja huomenna kirjoittelen taas raskauskuulumisia. Mutta ennen sitä, muistakaahan osallistua Lilla Companyn lahjakorttien arvontaan, vielä tänään ja huomenna ehtii!

ILOA JA TOTAALISTA TURHAUTUMISTA

Miten meni viikonloppu? Mulla se alkoi loistavasti perjantaina ensin sillä, että veli tuli kylään ja toi pitkään etsityn ja odotetun hyllynkannattimen Ikeasta. Voisi luulla, että Ikea-tavaran ostaminen olisi niinkin helppoa että tarkistaa netistä tuotteen saatavuuden, menee kauppaan ja kotiin lähtee tyytyväisenä kassi täynnä tavaraa. Kahdesta Ikeasta loppuunmyyty-tuomion saaneena (piti sitten saldovirheen sattua just mun kohdalle!) pakotin veljen vielä yhdelle yritykselle ensin parin varmistussoiton jälkeen.

Illasta pääsin vielä kaupungille pitkästä aikaa syömään tyttöporukalla ja juoruamaan taas uusimmat kuulumiset. Mun, Katriinan, Evelinan, Paulan, Lauran ja Essin päivällispaikaksi valikoitui Miriam’s, kiva pikkukahvila Marimekon myymälän alakerrassa. Vuohenjuustosalaatti ja minttusuklaabrownie oli molemmat niin herkullisia että saman setin voin mielelläni syödä uudestaankin! Kiva saada toinenkin vaihtoehto lempparini De Cafen rinnalle. Ootteko te testanneet jo nää molemmat?

Lauantainakin tuli tehtyä jotain poikkeuksellista, kun aamupäivä hurahti koko perheen voimin kaupungilla. Varmaan kolme tuntia saatiin kulumaan vaikka kävin vaan kolmessa kaupassa, sovitettavaa kyllä taisi jokaisessa olla aika läjäpäin. Itelle ei ole tullut osteltua muutamia neuleita ja Tampereen reissua lukuunottamatta nyt syksyllä oikein mitään, mutta eilen mukaan tarttui mammahousut ja parit neuleet. Nyt alkaa tuntua siltä, että housuissakin ehkä on aamuisin mistä valita, vaikkei yhdetkään normifarkuista enää mahdukaan jalkaan. Muutamista mammahousuista tulossa vielä pientä ylistyspuhetta tässä lähiviikkoina..

Aamu alkoi tänään pullan leipomisella ja Lauran luona kahvittelulla ja puistotreffeillä, iltapäivä sisustettiin Minean huonetta. Tai koitettiin parhaamme mukaan sisustaa! Hyllyt on paikoillaan, sänkykin on löytänyt paikkansa ja muutkin tavarat olisi aika lailla valmiina, kunhan joku osaisi päättää tai kertoa mihin ne sijoittaa?! Vanerisen työtason ja leikkikeittiön kanssa on pähkäilty nyt niin paljon että alkaa vähitellen jo kyllästyttää. Vai pitäisikö huoneeseen kuitenkin vielä hommata joku lipasto tai vetolaatikoita tai jotain? Aargh, pullaa olisi tarjolla sisustussilmäisille kavereille, auttaisko joku pliis!

Huomenna vinkkiä ilmaisesta lahjasta kaikille raskaana oleville ja pienten lasten vanhemmille! Jospa munkin sisustusongelmat ratkeaisi nukkuessa?!

1 … 49 50 51 52 53 54 55 … 66