MEKÖ LIIKAA MENOSSA?

16 huhtikuun, 2015

Taas olisi viikonloppu edessä, niin käsittämättömältä kun se musta tuntuukin. Eikö me just vasta oltu messuilemassa ja mummolassa? Maidoton on ollut tähän saakka yllättävän helppoa heti siitä lähtien kun sain kasvisrasvalevitettä leivän päälle, tajusin että lähes kaikki leivät on syötävissä ja kuulin että sallittujen listalle lukeutuu myös tummasuklaa, laku ja karkit. Ei pelkoa että pääsisin laihtumaan tai tulisi syötyä yhtään sen terveellisemmin kuin normaalistikaan! Ennemminkin joku puolustusreaktio on pistänyt ahmimaan herkkuja entistäkin enemmän 😀

Tiedättekö mitä tämä kulunut viikko on saanut mut erityisesti arvostamaan? Ystäviä. Tiesin kyllä, että ympäriltäni löytyy mitä mahtavampia tyyppejä, ja esim meidän mammaporukkaa oon hehkuttanut blogissakin varmaan kyllästymiseen saakka, mutta silti! Yksi kiikuttaa mulle maidottomia tuotteita ruoanlaittoon omasta kaapistaan ja vielä vinkkien kera, toinen tuo itkuhälyttinet lainaan ja pitää tälle huonomuistiselle video-opastuksen niiden käytöstä, kolmas kaivelee netistä tietoa maidottomasta dieetistä ja leipoo maailman parhaan maidottoman vadelma-suklaakakun teehetkeen ja neljäs kyselee whattsappissa miten menee ja joko teillä meno helpottaa. Kyllä mun on täytynyt tehdä jotain oikein kun tällaisia ihmisiä pyörii ympärillä siitäkin huolimatta, että itellä ei ehkä just nyt ajatus juokse normaalia vauhtia eikä juttu luista niin kuin ennen. Miten sitä yleensäkään jaksaisi yhtään mitään ilman ystäviä?

Vaikka voisin omistaa koko postauksen ystävyydelle, piti mun ottaa myös kantaa tämän postauksen herättämiin ajatuksiin. Moni oli sitä mieltä, että Nooan itkuisuus johtuu meidän päivien levottomuudesta ja siitä, että ollaan ihan liikaa menossa. Pakko sanoa, että koko ajatus meidän hektisestä elämästä sai mut lähinnä huvittumaan, joten trust me, liian täyteen ahdetuista päivistä ei ole kyse. Meillä ehkä käy usein leikkikavereita Minean seurana, mutta silloinkin meno on sitä mitä se olisi omallakin porukalla. Nooan kanssa on uskaltauduttu kolme kertaa kaupungille, muutama kerta kaverille kylään ja kahdesti mummolaan. Kaikki muu aika on vietetty koti-kauppa-puisto-akselilla, mikä tuskin vauvaa stressaa, vaan ennemminkin normaalissa päivärytmissä pitäytyminen auttaa luomaan sitä tasapainoisempaa arkea. Se yksi päivä oli poikkeus, ei meidän normiarkea.

On aika normaalia, että elämä näyttäytyy sinne puolelle ruutua melko toisenlaisena kuin mitä se ehkä oikeasti on. Yleensä kirjoitan vain niistä päivistä, kun meillä on ollut jotain ohjelmaa, koska ajattelen tavallisten päivien olevan kirjoitusarvoltaan aika tyhjänpäiväisiä. Herättiin, puistoiltiin, syötiin makaronilaatikkoa, jonka maistamisessa en onnistunut mitenkään erityisen hyvin, koitin saada Nooan unille ja Minea kattoi Netflixiä, leikittiin retkeilijöitä ja frozenia, syötiin, ulkoiltiin, leikittiin, syötiin, mentiin nukkumaan. Tylsää näin blogista luettuna, eikö? Nämä postauksen kuvat oli kuitenkin jo valmiina odottelemassa, vaikka ovatkin vain ihan tavalliselta puistoreissulta – niissä kun sentään vilahtaa parin kuukauden takainen takkihankinta ja lempparikengät. Jonkinlaista uutisarvoa siinäkin, että tykkään sekä takista että kengistä aivan hulluna, ja viime viikot on tullut käytettyä molempia lähes 24/7.

Nyt unille että jaksaa taas huomenna pysyä noiden kahden perässä. Nooan aamut on aikaistuneet niin että tänäänkin poika oli jo aamupäikkäreillään kun Minea kömpi vähän ennen puolta kymmentä ylös sängystään. Toisella venyy nukahtaminen iltaisin ja toisella aikaistuu herääminen aamuisin. Ei mikään paras mahdollinen yhdistelmä, mutta siedettävä jos ite muistaa mennä ajoissa nukkumaan..

PEHMEÄMPI LASKU ARKEEN

7 huhtikuun, 2015

Kotiäitinä sillä ei juurikaan ole väliä, onko arki vai pyhä, sillä useimmiten myös pyhät eletään samalla kaavalla ulkoiluineen ja ruokarytmeineen. Ennemminkin muhun pitkät pyhät vaikuttaa negatiivisesti, en saa oikein mitään aikaiseksi, koti on sotkuisempi, haukottelen aamusta iltaan ja varmaan ajatuksenjuoksukin hidastuu puoleen. Kun taas arki koittaa, tiedän koko shown olevan yksistään mun vastuulla ja pidän itseni liikkeessä tehokkaasti koko päivän, kunnes illalla rojahdan sänkyyn ja nukahdan parissa minuutissa. Kumpi sitten on enemmän mun juttu? Täytyy myöntää, että kyllä mä enemmän nautin tavallisesta arjesta – varsinkin jos saa viettää hitaita aamuja ja kiireettömiä päiviä.

Yksi äitiyslomailun parhaita puolia on ystävien kanssa sovitut kahvitreffit, joita on oltava vähintään parit joka viikko. Puistossakin tapaa muita äitejä ja lapsia, mutta huonosti nukuttuja öitä ja iltaitkuja jaksaa huomattavasti paremmin, kun niistä pääsee jauhamaan toisen äidin kanssa kahvipöydässä herkkuja syöden. Onneksi mulla on useampiakin ystäviä, jotka on tällä hetkellä kotona lasten kanssa, heitä mä näen jatkuvasti, melkein joka päivä. Tänäänkin saatiin kylään Kerttu tyttönsä ja perheen uusimman tulokkaan, kuukauden ikäisen pojan kanssa. Tytöillä leikit sujuu hyvin (kaksi Frozen-fania intoili kilpaa Elsasta ja Annasta), ja varmaan kun tästä vuosi vielä mennään eteenpäin, alkaa pojatkin vähitellen tajuta toistensa olemassaoloa. Mikä sen mahtavampaa kuin molemmille lapsille leikkiseuraa ja äitille hengähdys arjesta kyläilyn muodossa.

Meidän treffit osui lounasaikaan, joten tein keittoa ja nopean peltileivän, jonka ohjeen nappasin viime viikolla ystävältäni. Loistava hätävaraleipä, valmistuu vartissa ja kaikki aineet löytyy varmasti jo kaapista valmiina. Voisin vielä tällä viikolla lisäillä reseptiä tännekin, vaikka se tosiaan jo instasta löytyykin. Herkkupuolikin hoitui ajtuksella mitä kaapista löytyy, ja tein valkosuklaisen mangojuustokakun. Ehkäpä jossain välissä kirjoitan siitäkin ohjetta, sillä kakku oli ihanan raikas, jopa liian helppo valmistaa ja monipuolinen siinä mielessä, että päällimmäistä kerrosta vaihtamalla makuja voi vaihtaa oman mielensä mukaan. Ehkä herkkujen määrää voisi jossain vaiheessa alkaa hieman tarkkaillakin, mutta just nyt mä olen vain onnellinen siitä, että saan vielä huomennakin aamuteen kanssa nautiskella juustokakkua!

Tämä oli mulle ensimmäinen kerta kun näin Kertun pikkupojan, joten annettiin pieni muistaminen uudelle perheenjäsenelle. Sujautin pakettiin Lindexin autobodyn ja Brion sinisen pikkuhelistimen, ja näteimmän Eef Lillemorin kortin löysin Harjun Paperista. Tiesin jo etukäteen, että Harjun Paperiin voi varmasti luottaa jos lähtee etsimään kivaa korttia, joka ei olisi ihan niitä perinteisimpiä kaupan kortteja. Harjun Paperista löytyy paljon muutakin kuin nättejä kortteja, oon sieltä ostanut lähes kaikki Minean huoneen julisteet, paljon pikkukoristeita, kertakäyttöisiä mukeja ja lautasia, paperipillejä, söpöjä muffinssivuokia jne. Onko Harjun Paperi teille jo tuttu kauppa? Jos teidänkin mielestä Kertun pojan kortti on yhtä ihana kuin mustakin, kannattaa huomenna keskiviikkona kurkkia instaa (@minishowblogi), sillä tiedossa on kiva arvonta yhdessä Harjun Paperin kanssa!

PÄÄSIÄISBRUNSSI

3 huhtikuun, 2015

Mitä kuuluu teidän pääsiäiseen? Meille tämä on ollut sitä perinteistä suklaan syömistä ja kotona rentoilua, ja sama meno jatkuu vielä seuraavat kolmekin päivää, joten ei ole valittamista. Pääsiäinen sai eilen mitä parhaimman aloituksen, kun aamusta suuntasin lasten kanssa Evelinalle brunssille. Mä leivoin kinder-piirakan, Essi toi täytetyt leivät, Even naapuri vuohenjuustopiirakkaa ja emäntä pisti taas parastaan loihtimalla pöytään ties mitä herkkuja! En tiedä oletteko muuten huomanneet, mutta Evellä on joku käsittämätön taito yhdistellä ruoat kauniiksi ja maistuviksi kokonaisuuksiksi niin että ruoan värit, ulkonäkö ja maku käy täydellisesti yksiin. Multa ei pöydän kattaminen yleensä suju vaikka kuinka yrittäisin, mutta onneksi tiedän kenen puoleen kääntyä 😉

Oltiin sovittu että brunssi hoidetaan täysin nyyttärimeiningillä, mutta Eve ei ollut taas tapansa mukaan malttanut jättää kokkailuja ihan vaan pariin juttuun, eikä sinänsä mikään huono juttu, sillä brunssi oli ehdottomasti paras aikoihin. Mun suosikki oli niinkin yksinkertainen herkku kuin turkkilainen jugurtti yhdistettynä kinuskikastikkeeseen, banaaniin, mansikoihin, mustikoihin ja mysliin. Ei ehkä kovin terveellinen aamupala, mutta pakko saada sama setti uudelleen jo nyt tulevana viikonloppuna! Kokeilulistalle meni myös vuohenjuustopiirakka, täytyy ensin vain pistää reseptitiedustelua Hekulle päin..

Mä ehdottomasti tykkään näistä meidän porukan kokoontumisista lasten kanssa tai ilman, mutta Nooan syntymän jälkeen oon kyllä huomannut, ettei itse pysty olemaan mukana ihan niin kympillä kuin ennen. Nytkin aika meni lähinnä imettäessä, vaippaa vaihtaessa ja Mineaa auttaessa, puolet asioista jotka piti sanoa jäi sanomatta, suurin osa muiden keskusteluista jäi kuulematta ja mistään seesteisestä aamuhetkestä ei muutenkaan ollut kyse. Talossa oli yhteensä 8 lasta, joten jo se riittää saamaan pientä hässäkkää aikaan, vielä kun siihen yhdistää oman säheltämisen kahden kanssa niin voitte varmaan uskoa että parituntinen meni mulla säntäillessä paikasta toiseen, ja ruokakin tuli syötyä melko vauhdilla että ehditiin ajoissa neuvolaan. Toisaalta, oli eilinen sata kertaa rennompaa kuin mun aamupalat yleensä: leipä ilman täytteitä syötynä seisten Nooa sylissä tai pöydän ääressä samalla imettäen.

Meidän porukan piti Eveltä lähteäkin pienellä kiireellä, kun Nooalla oli neuvola ja lääkäri yhdistettynä mun jälkitarkastukseen. Neuvolakuulumiset kirjoittelen huomenna, nyt on pakko käydä nukkumaan että jaksaa taas huomenna keskittyä syömiseen ja löhöilyyn. Ootteko muut huomanneet pyhinä olevanne normaalia väsyneempiä? Mulla ainakin on aina sama juttu, heti kun normaaliarki ja rutiinit katkeaa, tuntuu ettei haukottelulle näy loppua eikä ole toivoakaan saada mitään järkevää aikaan. Hyvä että ulos päästiin tänään, ja Nooan uniaika meni itsekin päikkäreitä nukkuessa, mutta eikös se niin kuulukin ”lomapäivinä” mennä?!

previous 1 … 38 39 40 41 42 43 44 … 66 next