PUISTOBILEET

5 toukokuun, 2015

Auringonpaiste ja lämpenevät ilmat sai mut haaveilemaan lastenjuhlista ulkona jo parisen viikkoa sitten, mutten keksinyt missä ne voisi pitää ja millä hyvällä tekosyyllä. Meidän takapiha on aika pieni, siellä ei mahtuisi leikkimään kymmenen lasta ja kahvittelemaan toiset kymmenen äitiä, eikä meiltä kyllä löytyisi kaikille istumapaikkojakaan. Vielä ei ole ihan niinkään lämmin että voisi täysin luottaa piknikkeleihin ja heittäytyä nurtsille eväskorin kanssa. Niinpä keksin kutsua päivänsä kotona viettävät äitit lapsineen astetta paremmille puistotreffeille tänään aamupäivästä Jyväskylän keskustan Mäki-Matin puistoon. Puistossa tulee seisottua joka päivä, välillä jopa pariin kertaan, joten treffit vähän isommalla porukalla ja erikoisempaan puistoon oli loistava juttu! Kaikki viihtyi, niin lapset kuin äititkin.

Treffeistä tulikin puistobileet, kun innostuin kauppareissullani haalimaan kasaan kaikenlaista rekvisiittaa, plus että sain jokin aika sitten Myllärin tuotepaketin, joka oli vielä toistaiseksi testaamatta. Jälleen toteutin kaavaa ’mahdollisimman helpolla nättiä ja hyvää”, joten koristeet löytyi lähikaupasta ja leipomisessa apuna oli Myllärin valmisjauhoseokset, joista tein mokkapalat, kanelipullat, kinkkupiirakan ja sitruunaisen mustikka-vadelmapiirakan. Näiden lisäksi tarjolla oli croissantteja, cocktailtikkuja ja mehua. Leipominen kävi lähes itsestään lisäilemällä jauhoihin lähinnä vain vettä ja voita, stressata ei siis tarvinnut vaikka syötävää sai tehdä yli 20-henkiselle porukalle. Tarjottavat sai kehuja, ja äiteilläkin oli sen verran hauskaa että nämä tuskin jää ensimmäisiksi ja viimeisiksi tällaisiksi puistotreffeiksi. Eikä jää varmasti viimeiseksi kerraksi kun leivon Myllärin jauhoseoksilla! Ainakin piirakkaseos tulee löytymään jatkossakin meidän kaapista, sillä siitä valmistuu sekä suolaiset että makeat piirakat aavistuksen varioimalla.

Puistossa lapsille olisi riittänyt pelkkä ympäriinsä juoksentelu, kiipeily, keinuminen, hiekkakakkujen tekeminen, pyöräily ja mitä kaikkea Mäki-Matissa nyt onkaan, mutta nappasin kaupasta mukaani saippuakuplapurkkeja isommille ja hiekkaleluja pienemmille lapsille. Piilotin saippuakuplat ympäri Mäki-Mattia ja lapset sai herkuttelun jälkeen käydä etsimässä niitä ja puhaltaa kesän ekat kuplat. Minea olikin sitä mieltä illalla, että parasta oli kaverit, saippuakuplat ja korvapuustit 😀 Kieltämättä, taisi tulla itelläkin syötyä ”muutama” kanelipulla päivän aikana!

Kiitos ihanat ystävät Evelina, Kerttu, Merja, Paula, Essi, Erika, Laura ja Hanne, ja tietenkin supersuloiset lapset <3 Halit erityisesti Evelle järkkäilyavusta!

HELPOTUSTA ITKUISUUTEEN?

24 huhtikuun, 2015

Postaus toteutettu yhteistyössä Rela Colic Dropsin kanssa

Tänään on taas meillä ollut vähän erilainen päivä, ja aloin pohtia, että mun äitiyden ja etenkin vauvan ekojen kuukausien vaikein asia on nyt, ihan niin kuin Mineankin kanssa, ollut vauvan itkuisuus. Huonosti (jos ollenkaan) nukutut yöt, oman ajan puute, vauvan kantaminen 24/7, lapsettomien kavereiden kaikkoaminen ympäriltä, jatkuva epävarmuus omasta äitiydestään, kaikki muu on paljon helpompi kestää kuin se, että oma lapsi itkee lohduttomasti etkä vanhempana pysty tekemään mitään olon helpottamiseksi. Toiselle äidille voi haastavinta olla se kun lapsi lähtee liikkeelle ja jatkuvasti saa juosta konttaavan, kiipeilevän tai kävelevän lapsen perässä, mutta eikö se ole vain merkki siitä, että lapsi voi hyvin ja kasvaa normaalisti? Minea huusi aikoinaan koliikkihuutoaan ensimmäiset kaksi kuukautta, jonka aikana ehdin kuulla aika monet ”odotahan vaan mitä se sitten on kun vauva lähtee liikkeelle etkä ehdi edes kahvia juoda rauhassa” ja ”no meillä vasta menoa onkin, kun villi poikamme se ehtii joka paikkaan kun selkäsi käännät”. Jep, varmasti meillä ja teillä on kaikilla omat haasteemme lastemme kanssa, mutta siinä vaiheessa olisin mielelläni vaihtanut jokailtaiset koliikkihuudot ympärivuorokautiseen perässä juoksemiseen.

Kun nyt viimeisten viikkojen ajan ollaan saatu huomata olevamme jälleen lähes siinä samassa pisteessä kuin Mineankin kanssa, sitä on ensin hämmentynyt ja epäuskoinen, sitten ärsyyntynyt ja lopulta hyväksynyt, että tätä se meidän vauva-arki nyt vaan on – jokaiselle annetaan sen verran kun on valmis kestämään. Minean itkuisuus oli koliikkia eli katkeamattomia, 3-4 tunnin huutoja useimpina iltoina, jatkuvaa sylissä kantamista ja jumppaamista, huonoja öitä ja päiväunia sekä tyytymättömyyttä noin yleensäkin. Nooan kanssa ollaan tähän verrattuna päästy paljon helpommalla, sillä poika sentään nukkuu vaunuissa parikin tuntia päivisin, ei huuda tuntitolkulla iltaisin ja vaikuttaisi muutenkin olevan hieman rennompi luonteeltaan. Ehkä säästyttiin Nooan kanssa koliikilta, mutta kovin helppoa ja stressitöntä arkea en silti voi sanoa meidän nytkään elävän, vaikka maidottomuus onkin jonkin verran helpottanut arkea.

Näiden haastavampien viikkojen jälkeen sitä on kummasti jo ehtinyt unohtaa sen ensimmäisen kuukauden ihmetyksen ja rauhallisuuden. Miten mä onnessani kerroin kaikille että meidän lapsi juuri nukahti sitteriin enkä voi uskoa sitä todeksi. Hymyillen vastasin kysyjille, että kyllä se vaan siltä näyttää että tällä kertaa mekin saadaan nauttia tavallisesta vauva-arjesta tyytyväisen vauvan kanssa. Tästä ei mennyt kauaakaan kun aika alkoi kulua netissä erilaisia selityksiä etsien, ympäri kotia kävellen, pyllylle taputellen ja kaikenlaisia helpotuskeinoja kokeillen. Nytkin tuntuu, että vähän väliä innostun yhdestä jutusta, kokeilen toista, teen googlediagnooseja, oon varma että pian helpottaa, kunhan vielä tämä viikko jaksetaan. Maidoton ruokavalio oli ensimmäinen kokeilun arvoinen juttu, seuraavana jonossa tuli maitohappobakteerit, joiden nimeen vannoo monet ravintogurut ja terapeutit. Niistä neuvotaan hakemaan apua vauvojen vatsavaivoihin, ja itse asiassa suositeltavaa olisi aloittaa maitohappobakteerien käyttö jo raskausaikana, mutta enpä tullut silloin ajatelleeksi.. Onko teillä kokemuksia, onko maitohappobakteereista löytynyt apu ja kuinka nopeasti?

Relan Colic Drops on maitohappobakteerivalmiste, jonka on ihan tutkitusti osoitettu vähentävän vauvan itkuisuutta, jo noin kahden viikon käytön jälkeen. Hyviä kokemuksia oon kuullut ystäviltäni, joiden vauvat on reagoineet d-vitamiinitippoihin mahakivulla (ihan niin kuin meillekin kävi), mutta yhdessä Relan tippojen kanssa vaiva on helpottanut huomattavasti. Yksi ystäväni kertoi myös päässeensä näillä tipoilla eroon vauvan suussa olevasta sammaksesta, jo parilla käyttökerralla. Meillä tippoja on syöty noin viikon verran, ja kuten oonkin jo kertonut, on Nooa ollut entistä virkeämpi ja jaksanut seurustella ja köllötellä jopa vartin, puoli tuntia kerrallaan. Se on aika paljon vauvalle, joka aiemmin jaksoi vain minuutteja kerrallaan olla tyytyväisenä!

Vauvojen kanssa kaikki tuntuu olevan pelkkää arvailua, vaiheita ja odottelua. Samaan aikaan meillä on nyt ollut kokeilussa maidottomuus ja Relan Colic Dropsit, plus että aikakin on melko hyvä apu kaikkiin vaivoihin, joten on vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin. Se on kuitenkin varmaa, etten jätä yhtäkään keinoa itkuisuuden vähentämiseksi kokeilematta ennen kuin helpottaa täysin, ja Relan Colic Dropseilla jatketaan tästäkin eteenpäin. Koliikki tai ei, maitohappobakteeri auttaa ylläpitämään suoliston tasapainoa, ja nyt me syödään niitä koko perhe tippoina pienimmälle, tablettina muille. Itestäni tuntuu että jo tieto siitä, että käännän jokaisen kiven ja teen parhaani vauvan oloa helpottaakseni helpottaa munkin stressiä ja auttaa jaksamaan paremmin, ja onhan tässä jo mentykin huimasti parempaan päin!

Varmasti jaan kokemuksiani tipoista ja niiden tehosta vielä lisää viikon, parin päästä, mutta uskallan jo nyt suositella maitohappobakteeria käytettäväksi kaikenikäisille – haittaa niistä ei ole! Huippujuttuna saan jakaa vielä alekupongin, jolla saatte mistä tahansa Avainapteekista Relan Colic Dropseista 3€ alennusta joko printtaamalla alla olevan kupongin tai näyttämällä sitä kännykästä. Alennuksen saat toukokuun loppuun asti, ja lähimmän Avainapteekkisi löydät täältä.

LAPSISEURAA JA SUKLAAKAKKUA

21 huhtikuun, 2015

Kokemukset maidottomasta viikosta jäikin eiliseltä postaamatta, kun järkky väsymys iski lasten nukahdettua ja kaaduin itekin sänkyyn kerrankin ajoissa. Koitetaan siis palailla siihen huomenna, kunhan saan taas ajatukseni kasattua kaiken tän maitorumban suhteen. Vaikka sitä nimittäin luulisi, että tällaisen kokeilun aikana olisi helppo sanoa mikä johtuu mistäkin, niin samaan aikaan on ollut kokeilussa toinenkin juttu – josta siitäkin kirjoitan vielä myöhemmin lisää..

Mitäs me sitten tänään puuhailtiin? Keksin aika yhtäkkiä että voitaisi ajella Kertulle aamusta kylään, joten ruokin ja puin lapset, leivoin suklaakakun, pakkasin meidän jengin autoon ja hurautettiin toiselle puolelle kaupunkia. Lähdöt ei meillä nykyään koskaan suju niin kuin ensin suunnittelen, vaan ollaan ihan varmasti myöhässä sovitusta aikataulusta kun jompikumpi lapsista aiheuttaa jotain hämminkiä pukemisrumbassa. Tänäänkin aamulla kaiken sen sähellyksen ja kaaoksen keskellä kiittelin mielessäni sitä, että meiltä löytyy tuo Pikku Vaniljasta saatu Baby’s Only lämpöpussi, joka on helpottanut liikkumista vauvan kanssa. En tiedä ehdittäisikö me yhtään mihinkään ilman sitä, varsinkaan Minean kerhoaamuina kun valmiina ja menossa pitäisi olla jo ennen aamuyhdeksää. Kevät on yleensäkin musta hankalinta aikaa pukeutumisen suhteen, kun lämpötilat voi vaihdella pienessäkin ajassa paljon, niin että ensin kotoa lähtiessä on kylmä ja kotiin tullessa saakin jo heittää takkia päältä. Lämpöpussin kanssa säästytään kaikelta säätämiseltä, sillä Nooan voi sujauttaa kaukaloon sisävaatteillaan ja autossa tai sisällä unien jatkuessa pussin voi avata eikä vauvalle tule liian kuuma – simppeliä, mutta toimii!. Ja arvatkaa mitä, yllätettiin itsemmekin hommaamalla uudet matkarattaat Nooalle, joihin tuo kaukalo pusseineen tai pelkkä lämpöpussi kaikessa tyylikkyydessään käy loistavasti. Oikea monitoimipussi 😀

Kertun pihassa koin kauhunhetkiä, kun kävi se mitä jokainen äiti kesällä pelkää 😉 Minea sai sotkettua saippuakuplanesteet lempparitakilleen, ja tunnetustihan niiden poistaminen ei ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Nyt kaikki vinkit kehiin, tepsiikö noihin mikään?

Jos mä liputan meidän lämpöpussin puolesta, niin täytyy sanoa että Kertulta löytyy myös loistava vauvan ensisänky, joka oli meilläkin harkintalistalla ennen Nooan syntymää. Varmaan sänky olisi tullut hankittuakin, jos meillä olisi koti kokonaan yhdessä tasossa niin että sänkyä saa kärräiltyä huoneesta toiseen esteettömästi. Parikin porrasta olisi hankaloittanut liikuteltavuutta sen verran että luovuttiin ajatuksesta, vaikka loistavaltahan tuo vaikutti kun Nooakin tuntui siinä viihtyvän yllättävän hyvin. Neljä kuukautta taitaa olla näiden ensisänkyjen vuokra-aika, mutta musta tuntui että Nooa täytti sängyn pituuden aika hyvin jo nyt, tai Kertun vauva joka oli useita senttejä Nooa pidempi syntyessään mutta vasta parikuukautinen tällä hetkellä.

Kerttu hääräili iloisena keittiössä ja laitteli lapsille lounasta samalla kun mä avauduin vaali-ihmetyksestäni, bloggaamisen ihmeellisestä maailmasta ja taidettiin me vertailla sitäkin kuinka hyvin tai huonosti vauvat nukkuu yöt ja päiväunet. Mä jaksan joka kerta ihastella muiden vauva-arjen sujuvuutta ja etenkin sitä, miten paljon anteeksi tutin avulla saa. Vaikka kuinka koitetaan sitä Nooallekin tarjota, ei se vaan millään kelpaa ja meillä mennään kaikki pukemiset ja useimmat automatkat huutaen. Todennäköisesti yötkin menisi vähemmillä heräämisillä tutin kanssa, ja ehkä parasta olisi se että saisi edes joskus pukea rauhassa, tai ulkoa tullessa laittaa takin henkariin sen sijaan että viskoo kaikki vaatteet kiireessä ympäri lattioita. Pitäisi varmaan tehdä joku videopostaus meidän lähdönhetkistä, niin saisitte hyvät naurut kun meikä pukee yhden vaatekappaleen kerrallaan, välissä hyssyttää Nooaa sylissä ja taas koittaa mahdollisimman nopeasti saada mahdollisimman monta vaatetta päälle. Toinen taidonnäyte on koittaa pukea itteään Nooa sylissä, mutta se vaatii vielä treeniä ennen julkaisukelpoisuuttaan.

Kaverin kanssa jaksaa aina juoruilla, siitäkin huolimatta että naamassa painaa edellisen yön väsymys pahemmin kuin vähään aikaan. Pahimpia on yöt, jolloin Mineakin heräilee useamman kerran ja saat ravata kahden huoneen väliä. Ensin kun saa Nooan syötettyä ja just ehtii itekin nukahtaa, kuuluu viereisestä huoneesta ”äitiiiiii”, ja silloinhan ei tietenkään isi kelpaa. Onneksi vastaavat yöt on nykyään aika harvassa, mutta silloin kun se kohdalle sattuu, niin päivällä kyllä huomaa olevansa normaalia väsyneempi. Mutta jos väsyneen naaman ja ilmeen jättää huomiotta, niin mitäs sanotte uudesta tukasta? Hetken kestää itelläkin tottua otsikseen, eikä hiukset meinaa vielä millään asettua paikoilleen, mutta parin pesun jälkeen tilanne on varmaan jo ihan toinen.

Käsittämätöntä miten fressinä Kerttu on, pakko olla tutin ansiota 😀 Vaikka on ne apukeinot onneksi mullakin, tarpeeksi kun päivän mittaan mättää sokeria naamaansa niin kyllä nimittäin kummasti taas jaksaa iltaan asti. Huomenna onkin tiedossa astetta rankempi päivä kun Niko on aamusta iltaan työreissussa ja me saadaan pärjätä Pablon käytöt sun muut ihan itekseen. Eihän se muuta kuin tietää vaan lisää pukemishässäkkää, ehkä jonkin verran hermojen kiristelyä ja todennäköisesti yhdet leikkitreffit iltapäivästä. Niin, ja vähän normaaliakin enemmän herkkuja!

previous 1 … 37 38 39 40 41 42 43 … 66 next