MINIMUOTIA

Tänään on tuntunut ekaa kertaa kunnolla kesältä, sillä ulkona ollaan oltu melkein aamusta iltaan, ja illalla oli niin rantsurähjääntynyt olo että nyt on pakko olla kesä! Aamusta lähdettiin viereiselle rannalle kaveriporukalla ja tytöt uskaltautui uimaan melkein tunnin verran, vaikka vesi ei todellakaan ollut lämmintä. Talven jälkeen on aina kaikki kesäkamat hukassa ja niin kävi nytkin, edes puolen tunnin kaivamisen jälkeen ei löydetty kellukkeita mistään. Tästä syystä mä olen suhteellisen tarkka järjestelmällisyyden ja siisteyden kanssa ja yleensä tiedän mistä meillä löytyy mitäkin, kun jokaisella tavaralla on oma paikka. Paitsi just tänä aamuna mikään ei ollut siellä missä piti ja rannalle lähtiessä jätettiin jälkeemme superkaaos koko kämpässä, kun oltiin ensin heitelty joka kaapista tavarat lattialle etsien niitä kellukkeita. Miksei näihin tilanteisiin voi varautua ajoissa, sitä kun satavarmasti tietää tarvitsevansa niitä uimalelujakin heti helteiden alkaessa!

Illaksi ajeltiin koko porukka Mäki-Mattiin grillaamaan ystävien Saksasta paluun kunniaksi. Minea ja Nooa samisteli ananasshortseissa, ja vaihteeksi otin pari kuvaa näistä meidän pikkumurujen päivän asuista. Myönnän, että mulle on melkein tullut pakkomielle pukea lapset samiskuoseihin ja kaikki tuleekin nykyään ostettua tuplana. Huomaa kyllä että lapsiluku on lisääntynyt, sillä vaatteisiin saa laittaa entistä enemmän rahaa ja ehkä pahimpia tulee tulevaisuudessa olemaan ulkovaatteiden uusiminen molemmille, jos entiset sattuu jäämään pieniksi samaan aikaan. Viikko sitten ostettiin Popilta välikausivaatteet alesta ja jos niihinkin meni helposti useampi satanen, niin entäs sitten jos ostaa normihinnalla koko talvikerrastoa? Toisaalta, Minea alkaa olla jo siinä iässä ettei vaatetta jää pieneksi kovin tiheään tahtiin, vaan samoilla välikausiseteillä voidaan helposti pärjätä 1,5 vuotta putkeen.

ministyle IMG006

hattu, kengät ja korut H&M // teeppari POMPdeLUX // housuhame ja aurinkolasit Lindexministyle IMG005

hattu ja body Polarn o Pyret // shortsit Lindexministyle IMG004 ministyle IMG003 ministyle IMG002

Ihanaa että vihdoinkin tarkenee lyhyissä hihoissa ja shortseissa! Mutta mitäs sanotte, onko samistelu jees vai ei? Musta se toimii pienissä määrin ja jos molemmille on joka tapauksessa tekemässä hankintoja niin miksei ostaisi yhteensopivia vaatteita?

KESÄN JÄLKKÄRIVINKKI

Huomasin tossa jokin aika sitten, että mä olen nykyään aina kirjoittamassa blogia vasta yöaikaan. Jos mulla ei olisi blogia, nukkuisin varmaan pari tuntia enemmän öisin ja en tiedä, ehkä silmäpussit olisi edes aavistuksen pienemmät. Aiemmin olen ajatuksissani tuominnut aika jyrkästikin ne bloggaajat, jotka pitää lapsiaan hoidossa ja istuu itse kotona ”vain” bloggaamassa, mutta takki on käännetty kokonaan ja alan ihan tosissaan ymmärtää kuinka sitä arvokas olisi edes tunti tai kaksi päivässä aikaa blogijutuille. Uskotteko että siinä ajassa ei edes ehdi kovin paljoa? Bloggaaminen tuo ammattimaistuessaan mukanaan niin monia muitakin asioita kuin itse kirjoittaminen – on sähköposteihin vastaaminen, mitä suositumpi blogi sitä enemmän tulee myös kommentteja blogiin, tulee huolehtia omista laskutusasioista ja tietenkin on myös kaikki se perustyö kuten kuvat ja blogitekstit. Jos koko homman aloittaa siinä vaiheessa kun lapset on menneet nukkumaan, voi takki olla aika tyhjä raahautuessa itse sänkyyn.

Tästä tuli tänään Kertunkin kanssa puhuttua, kun pohdiskeltiin ensi syksyn perhekuvioita. No worries, en aio viedä Nooaa hoitoon vielä pitkään aikaan, mutta Minealle on taas kerhopaikka varattuna. Ehkä niitä omia hetkiä alkaa löytymään päivisinkin, jos Minea on kerhoilemassa ja Nooa nukkuu päiväunia samaan aikaan. Nyt nimittäin tuntuu siltä, että Nooan päikkäriaikana mulla ei ole kauheasti annettavaa Mineallekaan, koska kaikki aika menee joko uuden ruoan laittoon tai entisen siivoamiseen. Vaikka arki on kahden kanssa muuten aika ihanan rentoa, tarvitsee vähintäänkin toinen huomiota koko ajan.

jalkkarivinkki IMG001

On ihana huomata miten muillakin äiteillä on samoja ajatuksia, vielä kun kaveripiiristä löytyy useampikin bloggaava äiti, joiden kanssa jaetaan samat ilot ja ongelmat blogin pitämiseen liittyen. Hassua kyllä, en ole missään vaiheessa nähnyt vaihtoehdoksi lopettaa blogin pitämistä, vaan ennemminkin koitan löytää ratkaisuja sen ajan löytämiseksi. Blogi on jotain niin rakasta, teidän kommenteista saan lähes yhtä paljon iloa arkeen kuin pikaisista kahvihetkistä ystävien kanssa ja ajan puutteesta huolimatta blogi ei ole ainakaan vielä tuntunut missään vaiheessa taakalta. Kunhan te jaksatte lukea niin mä jaksan varmasti kirjoittaa.jalkkarivinkki IMG007

jalkkarivinkki IMG002 jalkkarivinkki IMG003

Ei pitänyt alunperin tulla avautumaan ajan puutteesta, vaan jakaa loistava jälkkärivinkki. Nyt kun säidenkin puolesta näyttäisi kesä alkaneen, on jätski ihan must juttu jälkkäripöydässä. Mulla on maidoton ollut pienellä katkolla (pidempi repsahdus!), joten uskalsin tänään syödä koko kesän ensimmäisen jätskini! Kerttu ja lapset ilostutti meidän päivää tänään, ja sain inspiraation lounaan jälkkäriin @juhlahuuma instasta. Tarjolla oli buffet-jätskejä, jotka jokainen sai tuunata mieleisekseen haluamillaan täytteillä. Samaan tyyliin kuin se magnumin kiska Helsingissä. Laitoin pikkukuppeihin mansikoita, vadelmia, kahta eri suklaata sulatettuna, vaahtokarkkia, dumleja, ranskan pastilleja ja erivärisiä strösseleitä. Nämähän olisi voinut tehdä jo valmiiksikin ennen tarjoilua, mutta etenkin lapsille puolet ilosta oli se kun sai itse koristella. Eikä muuten jäänyt meidän aikuistenkaan innostus yhtään kakkoseksi, sillä aika tarkkana näytti Kerttukin mansikoitaan asettelevan 😀jalkkarivinkki IMG004

jalkkarivinkki IMG005jalkkarivinkki IMG006

Meikäläisen koristelun taidonnäyte, kyllä sieltä kaiken alta se jätskikin löytyy! Koristeltavat jätskit menisi loistavasti missä vain kesän juhlissa, joten laittakaahan tekin vinkki korvan taakse. Maistuu varmana kaikille ja säästyy itse kaikelta leipomisen vaivalta!

NEVER AGAIN!

Tiesin sen jo etukäteen, ihan niin kuin jo aiemmin teille sanoinkin, verikokeen ottaminen vauvalta ei varmana tule olemaan mikään läpihuutojuttu. Päätettiin joka tapauksessa eilen aamupäivästä lähteä keskussairaalalle, koska loppujen lopuksi epätietoisuus allergiasta rassaa mua sen verran, että asiaan on nyt saatava joku ratkaisu. Ellei verikoe näytä mitään, käydään vielä yksityisellä allergialääkärillä kysymässä, kuulostaako oireet mahdolliselta allergialta.

Mentiin sen takia suoraan keskussairaalan labraan, koska kuvittelin sieltä löytyvän asiantuntevinta ja osaavinta henkilökuntaa. Vauvan verikoe on normaalia haastavampi ottaa, enkä mitenkään toivoisi kenenkään harjoittelevan mun lapsella. Voisi sanoa että paska säkä kävi, sillä meidät otti vastaan nuorempi hoitaja, joka pitkään pohdiskeli miten kokeilisi verikoetta ottaa, välillä käytiin kysymässä naapurihuoneesta neuvoa ja sitten vaan rohkeasti lähdettiin kokeilemaan. Ensin hoitaja pisti käsivarren suoneen, huonolla menestyksellä. Seuraavaksi kokeiltiin kantapäätä, yhtä huonolla menestyksellä. Tässä vaiheessa vaihdettiin parit katseet Nikon kanssa ja molemmat ajatteli samaa asiaa: miksei menty suoraan sinne yksityiselle ja maksettu siitä että verikokeen olisi ottanut vaikka lastenlääkäri.

Hoitaja haki vanhemman kollegansa apuun, joka vielä yritti samasta suonesta, jota oli tökitty jo aiemmin, onnistumatta kuitenkaan saamaan verikoetta, kun entinen pistojälki vaikeutti sekin oikean paikan löytymistä. Neulan jälkeensä jättämästä reiästä ja vielä sormiin pistetyistä muutamasta haavasta lopulta hoitajat yhdessä saivat jonkun verran verta, jonka he pienen testin jälkeen totesivat juuri ja juuri riittävän. Tässä vaiheessa Nooa oli huutanut tunnin taukoamatta sekä pistämistä että paikoillaan pitämistä. Lopulta hoitaja kävi vielä aulassa ennen meidän lähtöä pahoittelemassa tapahtunutta ja kysymässä mikä meillä on fiilis ja toivottavasti asia unohtuu koko perheellä mahdollisimman pian. Huh mikä homma, jääköön se ekaksi ja viimeiseksi kerraksi!

eilen IMG002       eilen IMG005 eilen IMG004

Mä ymmärrän, että verikoe on jotain naurettavan pientä verrattuna siihen, jos lapsi olisi vakavasti sairas ja vaatisi kymmeniä verikokeita ja muita hoitoja viikottain. Mutta meidän arki ja meidän taistelut, se mikä just sillä hetkellä tuntuu pahalta, tuntuu pahalta vaikka jollain toisella menisi kuinka paljon huonommin. Tänään kaikki tuntuu jo huomattavasti pienemmältä, mutta miten sitä muutenkaan reagoisi kun oma vauva kiljuu sylissä ääni käheänä, tukka märkänä niin että molempien paidat on läpimärkinä? Labrasta otettiin suunta keskustan kahvilaan possumunkeille parantelemaan kaikkien pahaa mieltä, ja toimihan se kun sai nauraa Minean sokerikuorrutteisille käsille ja naamalle.eilen IMG003 eilen IMG001

Loppupäivä oli sekin sekoitus iloa ja surua, kun parin talon päässä Erikalla vietettiin läksiäisiä minihamppareiden, pulled porkin ja jätskikakun merkeissä. Enää viikko ja muuttoauto kurvaa meidän bestisten pihaan vieden koko perheen Tampereelle saakka. Tullaan onneksi jatkossakin näkemään silloin tällöin, mutta eihän se ole läheskään sama asia kuin pyytää vartin varoitusajalla kahville tai lähipuistoon. Syksy tulee kyllä meidän osalta olemaan noin muutenkin aika erilainen, koska meidän naapuruston äitiporukasta monellakin kutsuu työelämä eikä puiston laidalla enää tule notkuttua kuten tähän asti. Todennäköisesti meilläkin enää syksy on entisenlainen, ja keväällä asutaan jo jossain ihan muualla – vuokrakämpässä lähempänä raksaprojektia ja tulevaa kotia.

eilen IMG010eilen IMG011eilen IMG006eilen IMG007

eilen IMG008

Tuli vielä eilen istuttua meidän takapihalla juoruten lähes aamuun saakka, joten tänään on koko päivä menty enintäänkin puoliteholla. Päivällä oltiin ihanan pikkumurun 2-vuotissynttäreillä, ja ilta on otettu rennosti kotona. Jos huomenna olisi taas energiaa keksiä jotain vähän aktiivisempaa touhua? Oletteko muuten ehtineet testata Laajavuoren seikkailupuiston lasten kanssa? Sinne voisi ottaa suunnan huomenna, sillä varauksella tosin että saateella en liiku kotoa lähikauppaa pidemmälle.

1 … 34 35 36 37 38 39 40 … 66