Vauvan unet, tai niiden puute, on varmasti yksi puhuttavimpia aiheita vauvavuotena. Muiden äitien kanssa kun vaihdetaan kuulumisia, kysyy joku yleensä alle viidessä minuutissa, miten meillä tällä hetkellä nukutaan eikä ihme, koska hyvät yöunet on pohja kaikelle muulle jaksamiselle. Huonosti nukuttu yö on mulle yhtä kuin kärttyinen, laiska fiilis koko seuraavan päivän ja järjetön sokerinhimo iltapäivää kohden.

Mineaa imetin sen 8 kuukautta, eli saman ajan kuin mitä Nooa on nyt. Päätös lopettamisesta oli silloin helppo, koska yöt meni niin järjettömäksi hulinaksi että heräilin tunnin tai puolen välein kantamaan Mineaa sylissä pitkin makuuhuonetta. Päätin kokeilla korviketta, ja unet parani noin viikossa niin huimasti, ettei ollut epäilystäkään, etteikö heräilyrumban olisi aiheuttanut imetys. Valitettavasti se vaan tuntuu suurimmalla osalla menevän niin, että imetetty vauva heräilee enemmän kuin korviketta syövä! Poikkeuksia tietenkin on, moni muukin asia vaikuttaa kuten tutti ja se, kuinka hyvin ruoka noin yleensäkin vauvalle maistuu, mutta onhan se korvike huomattavasti tuhdimpaa tavaraa ja tissillä taas on kiva roikkua pitkin yötä vaikkei niin nälkä olisikaan.

Nyt Nooan kanssa huomaan olevani melkein samassa tilanteessa kuin aikoinaan Minean kanssa, pari kuukautta myöhemmin tosin. Nooa on alkanut heräillä tiheämmin, neljään kuukauteen poika ei ole nukkunut yli kahden tunnin pätkää ja päiväunet on yleensä puolen tunnin mittaiset. Olin kaksi viikkoa maidottomalla poissulkeakseni vielä sen vaihtoehdon että heräilyt johtuisi allergiasta, mutta mitään muutosta heräilyjen määrässä en huomannut. Tällä viikolla olen lopetellut maidotonta ja sunnuntaista asti Nooa on saanut pitkin päivää hörppiä mukista ja tuttipullosta Tuutia. Nania kokeiltiin kolmisen viikkoa sitten eikä se jostain syystä sopinut, mutta onneksi Tuuti näyttäisi käyvän paremmin. Maha ei ole mennyt pahemmin sekaisin, posket ei ole alkaneet punoittaa ja Nooa tuntuu iloiselta omalta itseltään.

Päivällä olen totuttanut Nooaa korvikkeeseen antamalla maitoa ennen unille menoa (ennen annoin tissiä) ja välillä suoraan mukista ruokailun yhteydessä. Kylmänä maito kelpaa ihan kohtalaisen hyvin, ja jo kolmantena yönä Nooa nukkui kolme kolmen tunnin pätkää, ja päiväunet on molemmat tunnin mittaiset! Se on uskomattoman hyvin vauvalle, joka vielä viime viikolla heräsi kolme kertaa jo ennen kuin itse ehdin edes mennä nukkumaan. Yöllä koitan ensin rauhoittaa taputtelemalla, sitten ottamalla syliin ja lopuksi vasta imettämällä ellei muu auta, ja useimpina öinä olen antanut tissiä vain kolme kertaa. Imettämisen jälkeen takaisin nukahtaminen sujuu helposti eikä enää tarvitse senkin jälkeen taputella levotonta vauvaa sängyssään seuraavaa puolta tuntia. Välillä tuntuu jopa, että voiko tämä tosiaan jatkossa tästä vaan parantua vai tuleeko kohta joku takapakki eikä Nooa enää huolikaan pulloa ja korviketta ollenkaan..

Muutaman kerran koitin tarjota pulloa yölläkin ja ekana yönä Nooa suostui juomaan siitä vettä, mutta nyt se lähinnä saa aikaan raivokohtauksen. Vauvojen kanssa muutokset kait suositellaan tekemään yhdellä kertaa ennemmin kuin joka viikko yksi kerrallaan, mutta imettämisen lopettaminen kertaheitolla tuntuu vielä sen verran vieraalta ajatukselta, että haluan ensin yrittää näin ja katsoa vielä viikon verran, mihin suuntaan nämä unet lähtevät menemään. Tällä hetkellä näyttää ainakin niin valoisalta, että uskallan jopa toivoa, että tämä osittaisimetys voisi toimia jatkossakin. Toisaalta on vähän hassua, millainen tunneside imettämiseen voi muodostua, sillä henkilökohtaisesti en ajattele sen terveysvaikutusten enää olevan kovin merkittäviä tässä vaiheessa ja mikään muuhan ei muuttuisi kuin se, etten enää imettäisi. Silti se tuntuu haikealta, vaikka olisinkin valmis vaihtamaan imetyksen hyviin yöuniin – ehkä imetys on se viimeinen asia, mikä vielä kannattelee ajatusta siitä, että meillä on vauva.

Öitä tekee entisestään rikkonaisemmaksi se, että Mineakin on alkanut heräillä silloin tällöin. Joko tyttö koittaa kömpiä meidän viereen, heiluu sängyssään muuten vain tai käy pissalla, mutta melkein aina se olen minä, joka ensimmäisenä herää ja nousee ylös. Kaikki nämä yhteensä saa mut vakuuttumaan yhä vain enemmän siitä, että päätös korvikkeen antamisesta on ainut oikea. Jotkut teistä ehdotti meille unikouluakin, mutta huudattaa en halua ja tassuttelut, sylit sun muut on jo kokeiltu huonolla menestyksellä. Tutiton tissilapsi taitaa vaan olla ihan oma juttunsa, varsinkin jos vertaa korviketta ja tuttia syövään täysiaikaisena syntyneeseen vauvaan. Ei se auta kuin vähitellen totutella ajatukseen imetyksen loppumisesta, ja toivottavasti samalla myös huomattavasti paremmista yöunista. Enää ei ainakaan tunnu siltä, ettei haluaisi mennä nukkumaan kun siitä alkaa taas väsyttävä yörumba, ennemminkin odotan innolla jokaista yötä ja sitä miten tällä kertaa menee. Kuulisin mielelläni miten teidän vauvat nukkuu tällä hetkellä, syötetäänkö teillä tissiä vai korviketta ja onko tutista apua?