Maanantai, kaksi kipeänä ollutta lasta sekä takana viiden päivän reissu ja yli 500km. Nyt ei voi sanoa muuta kuin että onneksi on kahvia ja suklaata (saatoin avata pari ylimääräistä joulukalenterin luukkua..) – ja kasvohoito! Tämä ei ole mikään ihan perusmaanantai, koska ihan kohta mä vien molemmat lapset tunniksi kerhoon ja hyppään itse taitavan kosmetologin käsittelyyn. Se on superharvinaista herkkua se, ja kuten olen joskus sanonutkin, ei ihoni nykyään tarvitsisi kosmetologin käsittelyjä, mutta kerran vuodessa menee enemmänkin hemmottelun puolelle. Sen mä olen varmasti ansainnut!
Silloin kun me juostaan pää kolmantena jalkana kylästä toiseen Etelä-Suomen reissuilla, jää blogi vähän vähemmälle huomiolle, mutta nykyään tulee päivitettyä snäppiä (@minishowblogi) ahkerammin. Torstain Allerin bileiden jälkeen nukuin perjantaina pitkään, kävin pyörimässä kaupungilla ja illemmalla treffasin kummityttöäni. Lauantaina lähdettiin jo ajoissa ajelemaan kohti Espoota ja Nikon papan yllätyssynttäreitä. Synttärit meni muuten hienosti, mutta Nooa tuntui jotenkin yliväsyneeltä ja kiukkuiselta koko ajan, ja iltapuuron jälkeen Nooa oksensi kaaressa mun päälle. Onneksi oltiin pakattu vaihtovaatetta, vaikka ei se tilannetta täysin pelastanut, kun oksennusta oli mun hiuksia myöten.. Kuviteltiin ajavamme siitä näppärästi nukkuvan Nooan kanssa takaisin Lahteen, mutta jo parin kilsan jälkeen poika oksensi uudelleen, ja me ajettiinkin Nikon veljelle odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Siinä siivoiltiin vielä parit oksennukset, ja viimein päästiin jatkamaan matkaa joskus kympin jälkeen – höystettynä parilla huoltsikkapysähdyksellä, kun Nooa ei meinannut millään rauhoittua unille.
Lauantai-sunnuntai välinen yö ei ollut mikään paras sellainen, varsinkaan verrattuna edelliseen kun Nooa nukkui itekseen omassa huoneessa ja heräsi vain kerran koko yönä! Pitkin lauantaita Nooa yski hinkuen ja haukkuen, ja yöllä haukkuminen ja kuume vain yltyi. Päätettiin aamulla käydä kuunteluttamassa Nooan keuhkot päivystyksessä, mutta onneksi korvat ja keuhkot oli pientä rohinaa lukuunottamatta täysin kunnossa. Ei ehkä saisi sanoa ääneen, mutta meillä taitaa olla superterveet lapset, Nooakin on jo melkein 10 kuukautta ja vasta nyt ekaa kertaa kunnolla kipeänä!
Kumma kyllä nämä reissut väsyttää ihan extrapaljon, vaikka toisaalta ne on just sitä arkeen kaivattua vaihtelua. Nyt on sellainen olo, ettei jaksaisi lähteä yhtään mihinkään pitkään aikaan, mutta jo perjantaina pitäisi ajella kohti Tamperetta. Lauantaina on Elsan synttärit, ja ne on Minealle niin tärkeä juttu, ettei niitä voi jättää väliin. Lauantain synttäreillä Minea selitti Nikon veljelle, että paras kaveri on Elsa, mutta usein ei pääse leikkimään, kun Elsa muutti Tampereelle. Sydän suli siinä määrin, että jos yhtään kuvittelin skippaavani ensi viikonlopun, niin luulen, että Tampereelle raahaudutaan, vaikka pää kainalossa.
Miten teillä meni viikonloppu? Seurasitteko linnanjuhlia?
